Luomisen tuskaa ja iloa

davOn tullut ymmärrettyä miten onnekas mä oon. Miksi? Koska mulla on aivan mielettömiä ihmisiä elämässäni! Monet frendit ja tutut on tsempanneet ja jeesanneet meitä ja siis nää ei oo mitään itsestäänselvyyksiä, eli iso KIITOS kaikille teille! ❤ Oon kesäkuun aikana pyrkinyt näkemään mahdollisimman paljon kaikkia, jottei tulis liian iso ikävä kauemmas muuttaessa. Samalla on päässyt huomaamaan, et vitsit oon ollut välillä pässi, kun oon töiden takia skipannut monia menoja ystävien kanssa. Vaikkei työt mene itsestään eteenpäin ja yrittäjänä toimiessa saa tehdä paljon ”ilmaistakin työtä” ja haluan saada ammatillisesti paljon aikaan – silti sitä voi tasapainoilla paremmin niin, ettei ihmissuhteet jää liikaa taka-alalle. Jukan kanssa tulee oltua, mutta tekee hyvää parisuhteelle, että on tarpeeksi tilaa ja näkee muitakin ystäviä (molemmat kyllä otetaan oma tilamme, sillä tykkäämme puuhata omia askareitamme ajallamme). On ollut mahtavaa nauttia monien ihanien ystävien, kavereiden, perheenjäsenten, tuttujen ja asiakkaiden seurasta. Olen hyvästellyt nyt lähes kaikki stadissa olevat duunipaikat ja saanut kauniita sanoja jokaisesta. Rinnassa sykkii sydän täynnä kiitollisuutta!

Unensaannin kanssa on ollut jälleen pientä probleemaa, mutta oon käyttänyt NLP:stä opittuja harkkoja siihen, ettei liikoja siitä stressais. Mua ei auta yhtään se, et tiedän mitä kaikkea vähäunisuus aiheuttaa, se vaan lisää stressiä tällaiselle helposti stressaantuvalle (ja tämä on yksi tekijä siihen, miksi koulutan itseäni mentaalisesti, teen erilaisia mielikuvaharjoitteita, joogaan, olen luonnossa ja niin edelleen). Siksi pyrin pitää hommat rauhallisina ja katsoa asiaa eri kulmista. Se on auttanut mua paljon, sillä silloin kun stressaan, niin oon liikaa ’ongelmassa’ kiinni, enkä näe asioita eri näkökulmista. Teen usein niin, että etsin missä kohta kehoa stressi unettomuudesta tai muusta tuntuu eniten ja yritän irrottaa sen edes sentin verran itsestäni ulos. Tämän jälkeen muokkaan sen kokoa, väriä, muotoa, sijaintia ja mahdollisesti ’pyöritän’ sitä – auttaa joka kerta keventämään oloa. Oon myös ottanut enemmän päikkäreitä, kundaliinijoogannut sekä nauranut paljon, kirjoittanut päiväkirjaan, hassutellut tuttuun tapaan ja hyräillyt/lauleskellut (auttaa hengittämään syvemmin, jos ressi vetää hengityksen pinnalliseksi). Tiedostan myös sen, että nyt on tehtävä työt loppuun ja painettava astetta kovempaan, sillä ollaan avaamassa uusi sali ja muuttamassa – hoidettavia asioita riittää ja ne on sellasia, mitä ei voi delegoida tuonnemmaksi. Eli hyväksyn sen, että nyt on kierroksia enemmän, silti hakien palautumista joka päivä useammankin kerran. Esimerkiksi meditoidessa on pystyttävä hyväksymään se olotila mikä on päällä, oli se rauhattomuus tai jokin muu ja sallittava sen läsnäolo ja olla siinä vaan sen kanssa. Sen jälkeen tulee kaikki muu.

fbtTorstaina näin ystäväni Jennyn keskustassa. Lähtien kotoa keskustan meluun, työasiat päässä pörräten ja lentäviä asioita samalla hoitaen, meinas hieman keittää yli. Eka asia mitä tein Jennyn nähdessä, oli totaalinen avautuminen. Ihan parasta kun saa purkaa toiselle ja höllentää omaa fiilistä (jättäen duunit sikseen). Jäädessä liioin jumiin töihin/aikaansaamiseen/luomiseen saattaa vapaa-aika välillä olla aika yksinkertaista, sillä en jaksa keksiä mitään sen erilaisempaa. Tajusin samalla miten tärkeää on tehdä muuta varsinkin silloin, kun työnimu on kova ja ei ehkä innostaisi irrottautua siitä. Onneksi Jenny ehdotti, että mennään Suomenlinnaan tsillaamaan. Teki todella hyvää ja mitkä keskustelut jälleen kerran kera auringon, mansikoiden, mustikoiden ja luomu siiderin! Olin ihan eri ihminen, kun stadiin tullessa, olo oli niin raukea – ihanaa että on ystäviä! Ja miten nopea paluu ’maanpinnalle’ se oli, lautalla paluuta tehdessä, merta katsoessa ja tuulen hulmutessa oli niin hyvä ja turvallinen fiilis: kaikki on hyvin.

IMG_20180701_145503
Floatin ’musta huone’ ja rentoutustilasta ja alhaalla Om namin herkulliset vegaaniset ruoat!

Perjantai päätettiin pitää täysin vapaana, joten vein Jukan treffeille Float kallioon kellumaan, Om namiin syömään ja leffaan. Jukka ei tiennyt minne mennään, joten oli kiva yllättää hänet, ja tarvittiin molemmat irtiottoa. Vein meidät katsomaan ranskalaista elokuvaa ’Talo meren rannalla’, mistä kumpikaan ei tiennyt mitään. Elokuva oli mukavaa vaihtelua jenkkiläisten täydellisyyttä tavoitteleville elokuville, sekä sen sanoma oli ihanan lämmin ja koskettava; välitetään toisistamme ja pidetään yhtä. Kellunta oli mulle uusi kokemus ja alkuun oli tosi vaikea relata, kun sydän hakkasi huonojen unien takia sen verran raskaasti. Oli mielenkiintoista havaita, miten ylikierroksilla olin ja miten haastavaa oli välillä rentoutua, vaikka tila oli ärsykkeetön. Kaikenkaikkiaan teki hyvää maata tunnin suolavedessä pimeässä ja palata itsensä ääreen. Floatissa oli ihana työntekijä paikalla, otti meidät iloisinmielin vastaan, kyseli kuulumisia ja jutusteli mukavia. Mielestäni on tärkeää, että parisuhteesta pidetään huolta, ikään kuin se olisi lapsi, jota tulee ruokkia – eikä itsestäänselvyys. Meillä menee helposti työmoodiin Jukan kanssa, siksi on hyvä tehdä jotain ihan muuta, jossain ihan muualla.

Ollaan juuri saatu Movement Jalasjärven nettisivut sekä Facebook kuntoon! On tullut jo viisi ilmoittautumista eri kursseillemme, lisää uusia yhteistyöpyyntöjä ja sain yhden työhakemuksenkin (ja Jukalle soitettiin juuri paikallisesta lehdestä). Siis tää on niin UPEETA! Tiedän sen, että vaikka somessa ynnä muualla olisi saanut paljon näkyvyyttä, ei se tarkoita vielä yhtään mitään salin menestyksen suhteen. Mutta ollaan molemmat innoissamme, koska näissä muutoksissa tuntuu olevan kaikki kohdillaan. Vastoinkäymisiä tulee varmasti, yhtä varmasti, kun sadepäiviä. Tärkeintä on se millä tunnelatauksella niihin reagoi. Sitä voi elää elämänsä odottaen sadepäiviä sanoen, että tiesi sateen tulevan, tai sitten niin, että sadepäivät on luonnollinen osa elämää – niitä sen enempää odottelematta, vaan keskittyen valoon. Koen elämän mielenkiintoisena ’pelinä’, jota jokainen pelaa omilla panoksillaan. En koe vastoinkäymisiä esteinä, enkä anna kyseiselle sanalle useimmiten suurta merkitystä. Me tarvitsemme ikävempiä ja haastavempia kokemuksia, kukaan tuskin ’selviää’ elämästä ruhjeitta. Suurin osa elämämme tilanteista mittaa taitoamme asennoitua haasteiden edessä ja halukkuuttamme kasvaa ja oppia.

psst. stressi, mitä se on sulle? Aina kun avaan sanan ’stressi’ ja sen olotilan, niin näen, et se on enimmäkseen mielen höpinää, mikä pahenee, jos se ’möykkyyntyy’. 

Tällaisiin pohdintoihin tällä erää!

mj
PS. Tsekkaa meidän sivut:
Movement Jalasjärvi
FB Movement Jalasjärvi

-Hanna

Kohti uusia tuulia

cofNyt kun on kertonut kaikille tästä muutosta, niin meille taitaa olla tulossa sinne jonoksi asti vierailijoita! Hah-haa, ei muutakun sinne vaan, tilaa löytyy! Ja on tullut kutsuja lähialueella toimiville kuntokeskuksille /saleille/studioille ynnä muille pitämään erilaisia workshoppeja ja touhuamaan yhteistyöjuttuja. Jukan Movement system koulutuksille on myös tehty tilauksia. Toivottavasti aika riittää kaikkiin yhteistyöpyyntöihin ja päästään tutustumaan laajemmin sekä saamaan uusia kokemuksia eri tiloissa. Ollaan oltu niin kiitollisia siitä, miten tervetullut olo on tullut!

Viime viikon alku meni hujahtaessa ohi, oli sen verran kaikkea ettei meinannut ihan koppia saada. Pienimuotoinen riitakin pääsi Jukalle ja mulle tulemaan. Molemmat on tehnyt nyt paljon duunia, ottanut asioista selvää ja järkkäillyt kuvioita sekä aikatauluja, melkeenpä koko hereillä olomme ajan, niin on automaattisesti lähtenyt hieman etäämmälle toisesta. Mainittakoot vielä lisäki, että tämä nykyinen talo on edelleen myymättä ja uuden talon rakennusasiat sunnitteilla. Riita oli hyvä juttu, sillä siinä pääsi molemmilla pintaan muutoksiin liittyviä ’pelkoja’. Molemmat sai niitä kiukun avittamana sanottua toiselle ulos päästään ja huomasi, että suurin osa on ihan höpöä! Joskus riita ja sen nostattamat tuntemukset auttaa sanottamaan pinnan alla olevia fiiliksiä ja selkeyttämään, että mikä on höpöä ja mikä totta. En kuitenkaan sano, että aina riidan avulla käsittelisi asioita, vaan enemmänkin sitä, ettei heti lähde hyssyttelemään jos hieman myrskyää. Riidat ovat mahdollisuus niin itsensä että ihmissuhteiden kehittämiseen. Kunhan asiat puretaan molempia kunnioittaen. Olen NLP:n avulla oppinut huomaamaan paremmin, miten tuon välillä riitoihin mukaan siihen liittymättömiä asioita – niiden toimien ikään kuin bensana. Selkeyden avulla oon pystynyt työstämään niitä ja se on helpottanut suuresti. Onneks meillä on Jukan kanssa aivan mieletön yhteys ja kyky puhua asioista rehellisesti. Vaikka toinen ottaiskin välillä pannuun.

cof
OonaKcampin mediatilaisuudesta. Kiitos Maria, Steffi, Kriselda, Karita, Laura, Oona ja Eevsku ❤

Torstai aamu alkoi tankotanssien Oona Kivelän OonakCampilla ja sen jälkeen lähdettiin Jukan kanssa Seinäjoelle yöksi. Oli vaikea nukahtaa, kun päässä pörräsi sikana kaikkea, enkä ollut kerinnyt aamulla joogaamaan enkä kirjoittanut illalla päiväkirjaan. Samalla tuli ymmärrettyä miksi niitä teen: jotta saan ajatusten volyymia hiljaisemmaksi ja maadoitan itseni olevaan hetkeen. Aamulla kävin ohjaamassa Movementin ’juhannus jumppana’ naisten kuntokeskuksessa. Aivan mahtava porukka mielettömällä innolla messissä! Arvostan asiakkaita, jotka osaavat olla oppilaan roolissa, avoimenmielen ja innon kera (ps.arvostan kyllä muitakin). Tunnin jälkeen jäätiin palaveeraamaan salin yrittäjän Emilin ja ryhmäliikuntavastaavan Marjon kanssa. Palaverin jälkeen lähdettiin Jukan kanssa Jalasjärvelle. Olo muuttui heti päästessä vehreyteen ja luonnonhelmaan. Kävin käppäilemässä pellon lähistöllä ja moikkaamassa meidän naapuri heppoja ja meidän toisen naapurin karhun kokoinen koira tuli moikkaamaan mua – juosten ja haukkuen perääni. Hetken aikaa mietin juostako karkuun vaiko pissata housuun. Kääntyessä kuitenkin koiraan päin, alkoi se heiluttaa häntää ja hiljeni – säästyin siis hieltä ja housujen kastelemiselta, fiuh! Villejä hetkiä Jalasjärvellä!

cofJalasjärvellä oli ihanaa, juhannus vietettiin Jukan ystävien kera ja oli kiva kuunnella heidän murretta. Havahduin jossain vaiheessa siihen, miten oma stadin slangi kuulostaakaan oudolta murteen seassa. Toivottavasti ihmiset ymmärsi mitä välillä puhuin. Käytiin myös pörräilemässä ympäriinsä ja tsekkaamassa tulevan salin tilat. Saatiin salin suunnitelmat hyvälle mallille ja remppa aloitetaan hetimmiten elokuussa. Tykkään siitä alueesta paljon, siellä on helppo kulkea ja sielu lepää. Kaupunki miljöön hölinä ei seuraa perässä ja on vahvemmin yhteydessä luontoon. Ja ne hepat. En varmana pääse yli siitä, et meidän naapurissa asuu heppoja! Kun käytiin kävelyllä nähtiin heppojen omistajan tulevan pellolle ja hepat alkoi seuraamaan häntä. Ne oli tosi tottelevaisia, siis ihan kun koirat. Siinä vaiheessa aloin kelaamaan, et oon erkaantunut eläimistä liikaa. Hetken päästä kysyin Jukalta 10 pisteen kysymyksen: ”voiko hepoilla ratsastaa talvellakin?” (en tosissaankaan tiedä mikä älynväläys tää oli). Hetkeksi tuli hiljaista ja siinä vaiheessa viimeistään ymmärsin, että mä oon tosi erkaantunut eläimistä. Mut hei, kun kysyin Jukalta, et ajeliko se junnuna skoballa, niin se kysyi ”mikä se on?”, et mun mielestä me ollaan ihan tasoissa.. Oon muuten alkanut kelailee sukujuuriani ja tiedustelin äipältä, että mistä päin meidän juuret tulee, niin äidin isän puolelta olen ainakin 5 sukupolven stadilainen. Not bad!

cof

Omat visiot meidän Movement Jalasjärvi kehonpainoharjoittelu salista selkeentyy ja vahvistuu jatkuvasti! Olen selvillä vesillä siitä, mikä on mun juttu ja tyyli (vaikka nämä koko aika kehittyy) – sen verran kokemusta, koulutusta, itsetuntemusta ja itsensä monipuolista kehittämistä takana ja polttavaa intohimoa mukana. Mikä parasta on se, että meillä on Jukan kanssa monet yhteensopivat intohimon kohteet, tyyli ja unelmat. Erilaisuudet on ainakin tähän mennessä vaan vaikuttaneet positiivisesti molempien juttuihin! Ollaan tekeviä, luovia ja aikaansaavia tyyppejä, on ollut oikeesti todella mahtavaa jakaa nää ja samalla yhdessä pohtia miten höllätä ja tasapainottaa (Jukkakin on alkanut harjoittamaan aamuisin kundaliinijoogaa). Kumpikaan ei halua mennä sieltä, mikä on jo valmiiksi tehty. Meijän salille on muuten tulossa monipuolisia tunteja, kuten käsilläseisonta, gymnastics strenght, voimtatunnit, Movement, liikkuvuustunnit, jooga ja pari bonusta odottaa vielä julkiseksi tuloa! Saliyrittäjyys on ollut jo pidemmän aikaa yksi haaveeni ja se on meinannut pariin otteeseen toteutuakkin. Tuntuu et asioita kolahtelee nyt paikoilleen! Mutta kuten aikaisemmassa postauksessa sanoin; elämällä on oma rytminsä – kaikki on helpompaa, kun luottaa, että kulkee sinne minne pitääkin.

Näihin tunnelmiin tältä erää!

❤ Hanna

 

Me muutetaan – LANDELLE!

fairlight

Viime kirjoituskerrasta on vierähtänyt jo tovi, mutta täällä taas. Ei ollut tarkotus enää kirjoittaa tähän blogiin, vaan pitää tämä yllä noiden thaimaan vapaaehtoistyömatkan artikkeleiden takia – toisin kävi!

On tullut esiteltyä itseni täällä blogissa muutamaan otteeseen, mutta kaiketi pieni päivitys olisi paikallaan. Se miksi tätä blogia alan jälleen päivittämään liittyy meidän tulevaan elämänmuutokseen: muuttoon landelle ja siihen liittyvät asiat. Tulen myös kirjoittelemaan muista pinnalla olevista ja tulevista asioista, kuten talon rakennus projekteista, hyvinvointialan yrittäjyydestä ja koulutuksista. Oon syntyjäni stadilainen, joka kelas joskus, että Espoo ja Kauniainen on landea. Sittemmin muutin Espooseen ja nykyään asun Kauniaisissa ja kyllähän nää ihan stadista passaa. Pisin aika, mitä pk-seudulta olen ollut pois on kuukausi, kun olin vapaaehtoistöissä maaseudulla Koillis-Thaimaassa. Jos nyt vertaan sitä mestaa tuohon tulevaan landeen, niin joo, se oli The Lande. Eli jos mä selvisin kuukauden siellä, niin enköhän mä selvii vuoden etelä-pohjanmaalla.. Ja hei, duunien, koulutusten, ystävien ja perheen takia tuun käymään usein pk-seudulla.

ptr
Mun kaulakin saa spagaatin

Sitten sitä esittelyä. Aikaisemmista artikkeleista, kohdasta ”Minusta” ja kotisivuiltani hannaharkonen.com löytyy lisää, jos kiinnostaa, joten pidän tän aika lyhyenä. Tällä hetkellä toimin siis yrittäjänä hyvinvointialalla. Seurustelen tosi vanhan ja irstaan käsilläseisonta-ukkelin Jukan kanssa. Jukka on samaisella alalla sarjayrittäjänä. Jukka on mun idoli ja oonkin onnekas, et saan ihailla häntä joka päivä (ei ehkä ihan joka päivä, jos on se aika kuukaudesta..tai kun se on jättäny sen vaatteet pitkin lattioita.. tai kun se jättää laturit töpseleihin kiinni latauksen jälkeen.. tai kun se imuroi, niin sit se imuri vaan jää jonnekkin keskelle huonetta..ja siinä se vaan hengaa..keskellä lattiaa. Miten Jukan silmät pystyy suodattaa sen pois?). Jukka on ihana ja oon oppinut häneltä paljon luottamuksesta, rakkaudesta, alastani ja monesta muusta. Jukalla on myös ihana perhe – voisko paremmin olla? (huom: ei ollut maksettu lause). Rakkaus parantaa ei ole bullshittiä, vaan ihan oikeesti aitoa shittiä. Ajatella, kun olin eronnut ja tovin sinkku, tein listoja minkälaisen miehen haluan ja Jukassa on ne kaikki kohdat ja paljon muuta sellaista, mitä silloin en edes osannut kuvitella! Eikä se oo vanha ja irstas ollenkaan, mä se irstas oon. Tästä esittelystä ei nyt meinaa tulla mitään..

Jatkuu. Okei, eli me ollaan oltu niin kun sillain nyt parisen vuotta ja rakkaus senkun kasvattaa roihuaan – tai kuten me 90-luvun lapset sanotaan; kasvattaa takatukkaa (huijasin, ei meillä oo mitää sanontoja.. paitsi What is love? baby don’t hurt me…). Jukka on kotoisin etelä-pohjanmaalta ja hänen vanhemmat asuu siellä vielä. Mä oon ties kuinka kauan halunnut muuttaa landelle, koska rakastan luontoa ja joku juttu mul on tohon landeen. Varmaan sekin kun tykkään nakuilla/vaatteiden valitseminen on tuskaisaa, joten ihan kiva et muutetaan keskelle metsää ja peltoa (vaatteiden valitseminen on oikeesti välillä the ongelma, joskus tulee vaihettuu vaatteita joku 5 kertaa päivässä.. se on niin raskasta ja kuluttavaa – i know!). Mä esimerkiksi tykkään kattoo sellasia leffoja, missä stadilainen kuuma gimma muuttaa landelle ja et miten se sit siellä elää kaiken sen ”kulttuurishokin” keskellä. En tiedä tosta kuumasta gimmasta tosin ja miksen nyt vaan voi tosissani kirjoittaa tätä tekstiä.

Se miten tää kaikki kulminoitui siihen, että päätettiin muuttaa vuodeksi landelle, meni kutakuinkin näin:

Jukka ”Mitäs jos me muutettais sit etelä-pohjanmaalle sen aikaan, kun meidän uusi talo valmistuu kauniaisiin? Perustetaan sinne uus Movement center ja kunnostettais porukoiden taloa myyntiä varten?”
Hanna ”Joooo!”

Innostuin heti, mutten halunnut olla liian intopinkeenä, koska todella toivoin, että tää visio toteutuisi. Asiat lähti rullaamaan eteenpäin kuin sula voi, mutta hetken päästä kaikki hieman pysähtyi sen saralta ja oli hoidettava muita asioita. Aloin jossain vaiheessa funtsii hommii ihan kaiken kautta, siis ihan kaiken kautta. Ja rupesin tulee toisiin aatoksiin: mitä jos en saa asiakkaita? mitä jos se sali ei saa asiakkaita? mistä rahaa? mitä jos tulee ahdistus, kun paikka on sen verran harvaan asuttu tällaiselle helsinki city girlille? mitä jos meidän parisuhde ei kestä sitä? mitäs jos ei viihdytäkkään? mitäs jos.. Hommat kuitenkin lähti edistymään ja nyt ollaan siinä pisteessä, et kohta puoliin pakataan. Otin joihinkin Seinäjoen saleihin yhteyttä ja jo yhden salin kanssa sovittiin, että käyn vetämässä siellä Movement testitunnin. On hyvä olla paikkoja mistä laskuttaa, vaikka samalla pistää omaa salia pystyyn (ja kun jalasjärvellä minne muutetaan, ei ole kuin yksi kaupungin sali ja meidän sali ei ole perus punttis, vaan kehonpainoharjoitteluun spesialisoitunut sali). Ja on ihana käydä eri paikoissa ohjaamassa, kun on tällainen social butterfly! Laitoin myös Kurikan kunnalle (Jalasjärvi oli ennen oma kaupunki, mutta se liitettiin Kurikkaan) avoimen työhakemuksen tuuraustehtäviin kouluihin ja liikunta hommiin. Movement Jalasjärven on tarkoitus avata ovensa heti syksyllä, kun tilat on kunnossa.

Mulla on hyvä fiilis tästä kaikesta, mutta samaan aikaan stressi-pelottelija-monsteri kuiskii välillä korvaan. Se myös harrastaa sitä, että välillä kun yritän nukkua, niin sit se alkaa pälättää. Antaa pälättää, se auttaa mua luottamaan siihen, että elämä kyllä kantaa ja pitää huolen, että hoidan asiat kunnolla. Teen sen mikä tulee tehdä, mut kaikkea en voi kontrolloida – eikä pidäkkään, koska elämällä on oma rytminsä. Keskityn niihin, mistä voin päättää ja mihin vaikuttaa. Muutos pelottaa ja hyvällä tavalla jännittää, samaan aikaan on intoa ja slaageja – mut kaiketi parasta on vaan antaa rullaa eteenpäin omalla painollaan. Ainahan kaikenlaisia haasteita tulee, mutta niin tulee onnistumisiakin! Omat tunnereaktiothan niiden voimaa vahvistaa, että saa kyllä keskittyä siihen mitä haluaa enemmän kuin siihen mitä ei. Ja kun on selkeet visiot mitä päin kulkea, niin ne pomput vaan selkeyttää suuntaa. Mahdollisuuksia vaikka ja mihin tässä kaikessa on paljon! Aina on!

cof
viva forever ❤ Onneksi aito ystävyys kestää välimatkankin.. ja monenlaiset riidat ja kiukuttelutkin!

Kerroin mun synde bileissä/läksiäisissä juuri näistä muutoksista ja oli hauskaa, kun tosi moni veikkas et mennään jonnekkin vallottaa maailmaa tai ’pelastamaan’ lapsia (suurin osa ei siis tiennyt, minne ollaan muuttamassa). Se hiljaisuus mikä koitti, kun kerroin että muutetaan Jalasjärvelle! Sitten kun kysyin koko porukalta, että kuinka moni tietää missä Jalasjärvi sijaitsee, niin yksi nosti kätensä Jukan lisäksi -yeah! Ja siinä tuli myös todistettua miten stadilainen sitä itse ja omat kaverit onkaan, kun rakas ystäväni ja kaimani kysyi ”toimiiko siellä wi-fi?”. Kaikki näyttää siis tosi hyvältä! Mut hei kokemuksiahan sinne mennään hakemaan. Tai hakemahan, niikuu pohajalaaset sannoo (jos olet sieltä päin kotoisin ja luet tätä, niin älä pliis loukkaannu, tiedän, tiedän mun murre on yhtä hyvää kun Madonnan brittiaksentti).

Onneksi heinäkuussa saadaan hetki aikaa olla mökillä ja valmistautua rauhassa muutoksiin. Elokuussa me siis muutetaan – eli jos haluat nähä mut vielä ennen kun lähetään, niin nähään <3! Onkohan se muuten ookoo, et sanon Jalasjärveä landeksi? Mulle lande voi tarkottaa mökki landea ja sit maaseutu landea, mut siis maaseutu lande on eri kuin mökki.. Me ajateltiin muuten aloittaa siellä heppa ratsastus (sori Vilja heppa ratsastuksen opettaja, tiedän, riittää että sanoo vain ratsastus!) ja shakin peluu. Odotan oikein innolla, että pääsen rökittämään Jukan mm. kaikessa. Huom. en ole kilpailuhenkinen. 😀

Näihin oikein selkeisiin ja jänniin tunnelmiin tältä erää!

-Hanna
Huom: tsekkaa kartta alla! Ollaan aika lähellä Ähtäriä, eli siis pandoja!<3 Ja hauska, koska teininä olin irc-galleriassa ja olin jo silloin tosi ’hauska’, niin laitoin ’Kotikaupunki’ -kohtaan, että asun Ähtärissä. Pitää siis oikeesti olla tosi tarkka mitä sitä tässä elämässä oikein tekee! 😀 Tossa muutenkun perehdyin JUST lisää Jalasjärveen, niin iski jälleen slaagi.. siellä on joku 7000 asukasta.. stadissa joku yli miltsi. Mikä on moneen verrattuna tosi vähän, mut entä toi 7000? Okei okei mä relaan, se on kaunis mesta ja siel on ihania ihmisiä ja paljon mm. puita!

karta_Natura
Tehtävä: etsi Jalasjärvi

 

 

Tietoinen Temmellys -lasten kurssi

 

13501802_601175460050779_7898723706270707489_n
Kuva: Volunt2Thai

Mikä Tietoinen Temmellys?

Tietoinen Temmellys on aivan uusi konsepti, jossa harjoitteiden pääpaino on tunne-ymmärryksessä, tunteiden sanoittamisessa, keskittymisen kehittämisessä, sosiaalisten taitojen rakentamisessa, luovassa liikkeessä, joogassa ja rauhoittumisessa. Kurssilla käytän erilaisia pedagogisia menetelmiä hahmottamista ja tuntirakenteen selkeennyttämistä varten. Voisi siis sanoa, että tämä on ikään kuin lasten mindfulnessia. Aihe, joka puhuttaa meitä kasvatusalalla hyvinkin paljon. Asia, jota kaivataan yhä enenevissä määrin mukaan esimerkiksi oppitunneille ja harrastuksiin.

thai

Vähemmän on enemmän

Lapsille on tarjolla nykyään kaikenlaisia pika ärsykkeitä, joista saadaan nopea nautinto mutta ’tyhjä olo’ jälkeenpäin. Samalla erilaiset aistiärsykkeet ja infotulvan määrä ovat suuria, jotka jo itsessään aiheuttavat niin levottomuutta, sekavuutta, lyhytjänteisyyttä kuin hallitsemattomuutta. Puhumattakaan melusta ja rajaamattomasta tilasta. Mitä pienempi ja yksinkertaisempi tila on, sen rauhallisemmin lapsi pystyy olemaan ja mitä selkeämmin rajat ja säännöt asetetaan, sen helpompaa niiden vastaanottaminen hänelle on. Meillä aikuisilla aivot kykenevät monimutkaisiin ajatuskiemuroihin erilaisine käsitteineen ja hahmotuksineen, mutta lapsille toimii parhaiten yksinkertaiset ja konkreettiset asiat. Ei siksi, että lapset olisivat tyhmiä, vaan siksi että heidän aivojen kehitys on vielä kesken ja kokemusmaailma kovin suppea. Tätä kehittymistä tulisi tukea tietoisuuden avulla: kun tehdään jotain, oli se sitten matematiikan laskemista, nenän kaivamista tai liikunnan harrastamista, niin ollaan tekemisessä läsnä ”mitä minä teen juuri nyt ja missä olen?” (pienillä lapsilla tämä tuleekin automaationa). Läsnäolon avulla päästään käsiksi ajatuksiimme, tuntemuksiimme, omaan itseen kuin ympäröivään maailmaan. Kasvetaan ymmärryksen kera, jossa valta omaan hyvinvointiin löytyykin sisäpuolelta: ”lisäämällä tietoisuuttani, minä voin vaikuttaa omiin tekoihini, tuntemuksiin, sanoihin ja ajatuksiin. Näiden avulla vahvistan itsetuntoani ja kykenen olemaan sosiaalisissa tilanteissa assertiivinen.” 

”Scientific studies on the impact of yoga, meditation, and mindfulness on young minds show it can improve self-control, reduce anger, anxiety, and depression, increase self-esteem, and even boost academic performance, learning, and memory. ”
http://www.MeddyTeddy.com

Mitä haluan tarjota?

Haluan tarjota yksinkertaisuutta. Mitä yksinkertaisemmaksi ohjeistuksen ja toiminnan
tekee, sen helpompaa oppiminen lapselle on. Kurssilla käytettävät opetusvälineet selkeennyttäävät tekemistä ja auttavat lasta keskittymään paremmin. Asetan selkeät ja konkreettiset rajat sääntöineen. Rajat, rutiinit ja reilut säännöt tuovat turvaa, sekä osoittavat välinpitoa. Opetusvälineiden ja ohjeistuksen ennakoimisella tekeminen pilkotaan lapsille ymmärrettävään muotoon. Oppiminen tapahtuu usean toiston kautta, siksi sisältöä on sopivan verran ja tehtävät liittyvät toisiinsa. Roolini ei ole olla jatkuvasti äänessä, vaatia ja vetää ”showta”, vaan muun muassa auttaa lapsia hahmottamaan kehoaan, tilaa ja tekemistään, sanoittamaan tunteita, liikkumaan turvallisesti ja ennen kaikkea olla turvallinen aikuinen. Toimin roolimallina konseptissani opetettaviin asioihin, sillä lasten kanssa toimiessa on tärkeää, että sanat ja teot ovat yhteydessä. Näytän siis hyviä sosiaalisia taitoja, tunnetietoisuutta, sallivuutta ja läsnäoloa, sekä liikun turvallisesti rauhallisesti hengittäen. Annan mukavia kotitehtäviä, joissa lapsi saa yhdessä vanhempien kanssa miettiä niin tunteita, kasvojen ilmeitä kuin esimerkiksi kaveruutta. Ensimmäisenä kertana kullekin annetaan kotiin vietäväksi moniste, joka on hyvä käydä vanhempien kanssa läpi (ohjeita, toimintatapoja jne).

YogaKids_Poster-web
Lähde

Konseptin kehittäjä

Idea on muhinut mielessäni jo teini-iästä asti. Olen aina ollut hyvin kiinnostunut ihmismielestä, kehosta, tunneälystä ja käyttäytymisen tutkimisesta. Tein 21 -vuotiaana avoimessa yliopistossa vastaavanlaisen tuntisuunnitelman, sillä mielestäni esimerkiksi tunnetietoisuus jäi vaille tarpeellista huomiota. En tosin silloin osannut kuvitellakaan, että joku päivä idean pohjalta mitään toteuttaisin! Kiitos opiskelun ja työkokemusten lasten parissa, olen nyt toteuttamassa isoa unelmaani. Työskentely niin peruskoulussa, kuin lasten harrastusten parissa ovat antaneet minulle paljon erilaisia oivalluksia ja työkaluja. Olen ollut onnekas, kun olen päässyt seuraamaan kovan uran luoneiden kasvatusalan ammattilaisten työskentelyä, menetelmiä ja luovuutta. Olen saanut heiltä uskoa, luottamusta ja sparrausta omaan ammattitaitooni. Vaikuttava sysäys idean toteuttamiseen tuli oltuani kaakkois -Thaimaassa vapaaehtoistöissä ohjaamassa liikuntaa koululaisille. Yhdessä koulussa lapset meditoivat aina ruokailun jälkeen 30 minuuttia, mikä oli todella häkellyttävä näky! Lapsilla oli läsnäolo silmissä, he olivat siinä. ”Tätä minä haluan tuoda Suomeen!” ajattelin sen enempää asiaa suunnittelematta.

IMG_20170202_221044_781.jpg

Tavoitteeni

Tavoitteeni on tuoda ilmi tunneälyn, sosiaalisten taitojen, kommunikoinnin, tietoisuuden ja rauhoittumisen tärkeyttä. Mitä nuorempana näiden taitojen harjoittaminen aloitetaan, sen tasapainoisempia, sallivampia, terveempiä aikuisia lapsista kasvaa. Tai ainakin heillä on erilaisia toimintamalleja tiedossaan. Peruskoulummekin tavoite on hyvin pitkäkantoinen: se, että oppilaat voivat hyvin ja osaavat käyttää oppejaan hyödyksi ollessaan aikuisia. Rakennamme siis itseämme kohti parempaa aikuisuutta. Hyvät ihmissuhteet, hyväksytyksi tulemisen tunne, selkeät rajat ja säännöt (= välinpito), tunteiden läpikäyminen yhdessä turvallisten aikuisten kanssa, sekä sosiaalisten taitojen kehittämisen avulla luodaan hyvää pohjaa aikuisuudelle. Kurssilleni lapset saavat tulla juuri sellaisina kun ovat, niillä taidoilla mitä on ja tuntea, mitä tuntevat.

”Monia lapsia leimataan ’hankaliksi’ siksi, että heillä on vain puuttelliset sosiaaliset
taidot. Lapset voivat oppia sosiaalisia taitoja, eikä heitä tule leimata epä-
sosiaalisiksi. Kun lapset kasvavat ja heille opetetaan sosiaalisia taitoja, he hallitsevat
vaikeitakin sosiaalisia tilanteita. Lapset voivat oppia uusia asennoitumis-
tapoja ongelmatilanteiden hallitsemiseen. He oppivat myös entistä kehittyneempiä asenteita toisia kohtaan, ja heidän sosiaalinen kompetenssinsa vahvistuu.”
Reijo A. Kauppila, Vuorovaikutus- ja sosiaaliset taidot (PS-kustannus 2000).

Missä kurssi pidetään?

Olen niin iloinen, että pääsen toteuttamaan konseptini ensimmäiset kurssit Hyvinvointistudio Lupauksessa (Rikhardinkatu 1, 5 krs. Helsinki). Lupauksessa on aivan mielettömän rauhoittava ja parantava fiilis. Sen isompi studio sopii juurikin hyvin kurssin toteuttamiselle, sillä tila on esteetön kevyine väreineen ja luonnon valolla täytetty.

Kurssin ajankohta:
28.5.,4.6.,11.6. ja 18.6.
(4 sunnuntaita peräkkäin).

4-6 vuotiaiden ryhmä klo 13-13:45,
6-9 vuotiaiden ryhmä klo 14-14:45.

Koko kurssi 120e,
Kertamaksu 35e.

Ilmoittautumiset ja yhteydenotot: hanna@hyvinvointistudiolupaus.fi

Ryhmän maksimi koko on 12 oppilasta.

blogihanna
Rauhallisin terveisin,
Hanna Härkönen

”Researchers in New York assigned schoolchildren with autism either to a daily yoga program or a standard routine (control). – The therapeutic yoga-based curriculum included yoga breathing exercises, movement sequences and relaxation.“This study demonstrates that use of daily classroom-wide yoga interventions has a significant impact on key classroom behaviors among children with autism-spectrum disorder (ASD),” the study authors write.”
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22917120

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uskalla(n) Rohkeasti

blogihanna
Mitä sinulla on menetettävää jos uskallat rohkeasti?

Uskallatko unelmoida?

Huhh… Paljon muutoksia lyhyessä ajassa. Välillä tulee niin epätodellinen olo – se Hanna, joka joskus pyyteli anteeksi omaa olemassa oloaan ja pyrki tekemään kaiken että olisi näkymätön, on nyt tässä toteuttamassa unelmiaan? Unelmiaan, joita ei edes uskaltanu kunnolla unelmoida! Mun unelmat on aina olleet enemmän sellaisia, jotka vaikuttavat muhun sisäisesti, ei niinkään mitään materiaalista. Ja nyt on pakko sanoa, että kova työ oman itseni eteen on tuottanut tulosta. Se työ on vaatinut paljon ja olot on useasti olleet tukalia, sillä tuttu ja turvallinen on tietenkin aina helpompi valinta. Siksi opetin itseni valitsemaan sen haastavamman, sen missä on oltava läsnä, laitettava itseään likoon ja luoda uudenlaisia työkaluja. Omina pähkinöinä on toiminut intohimo kasvuun, oppimiseen kuin esimerkiksi ammattitaidon kehittämiseen. Työ ei tietenkään lopu tähän, enkä sitä tahtoisikaan.

Löysin mun vanhoja tavoitekarttoja ja äimistyin: ”mä olen toteuttanut näistä neljästätoista jo lähes kaiken! Missä vaiheessa? Voi apua, musta olikin näihin!” Tavoitteiden asettelu ei jää tähän, mutta tuosta sain ison onnistumisen tunteen -hyvä minä ja kiitos kaikki upeat ihmiset, jotka on mua auttaneet. Oivallus pysäytti minut hetkeksi ja täytti puhtaalla onnella. Ajatella.. ja välillä kauhea räpiköinti kaiken kanssa, pelkomieli huutaen korvaani epäilyjä, rajoja, esteitä, puutteita. Välillä on tuntunut ettei mikään etene, mutta huomaamattani edistymistä on tapahtunut monella eri tasolla. Ymmärryksen vallatessa mieleni: ”pysähtyminen on tärkeetä, oma-aika on kultaakin arvokkaampaa ja elämä ei ole niin vakavaa, miltä se välillä tuntuu!” Tämä vahvisti uskoa itseen, vaikka kuinka pelottaisi tai ahdistaisi. Kiitos kaikkien elämässäni olleiden kokemusten, jaksan luottaa asioiden hoitumiseen, vaikka fiilikset sillä hetkellä olisi täysin muuta. Ja mä tiedän, että meissä kaikissa on tämä sama. Kaikki hoituu. Sekunti kerrallaan.

Uskallan (vähitellen) luottaa (enemmän)

Haluan jakaa muutamia uudistuksia, jotka ovat hieman ravistelleet mun kevättä. Paljon kaikenlaista muutakin tekeillään, asioita joista olen unelmoinut, tuntenut omakseni ja tiennyt että joskus nämä käy kohdallani toteen. Miksei ole käyneet aikaisemmin? Uskon, että aikaisemmin en ole ollut vielä valmis niiden vastaanottamiseen. On tarvinnut oppia, kehittyä, oppia uudestaan, kasvaa, saada kokemuksia, nähdä laajemmin… Unelmat kuitenkin sydämessä mukana, seuraten kasvua. Vähitellen kehityksen ja vahvistumisen kasvaessa on sydän uskaltautunut hiljalleen avautua – päästäen unelmat kehoon, omaan tietoisuuteen, luomiseen => ohjaten suuntaani, vaikka olisi kuinka pimeää. Mikä on kuitenkin ollut tärkein tekijä? Itsearvostus. Oma sisäinen puhe, tapa nähdä ulkopuoliset asiat kuin ihmiset.

Sitten uudistusten pariin:

-> Ilokseni haluan kertoa, että aloitin valmentajana Hyvinvointistudio Lupauksessa, alan kirjoittamaan Lupauksen nettisivuille blogia, sekä järjestän siellä vielä tämän kevään aikana lapsille Tietoinen Temmellys – kurssin (jo kauan muhinut unelmani! Kirjoitin junnunpana avoimessa yliopistossa opsikellessa tämänlaisen tuntisuunnitelman peruskouluihin). Kurssilla harjoitellaan muun muassa rauhoittumista, joogaa, tunteiden sanoittamista, sosiaalisia taitoja, käyttäytymistapoja, luovaa liikettä, kuuntelemisen jaloa taitoa, kehonhahmottamista kuin syvää hengittämistä (linkki kurssiin artikkelin lopussa). Tuntia varten tulen vielä haastattelemaan muutamia erityisopettajia ja heidän näkemyksiään niistä työkaluista kuin menetelmistä, joita aion tunnilla käyttää (ajatella tämäkin on yksi unelmani; haastatella oman alansa ammattilaisia ja kuulla heidän pohdintojaan omasta työstään, kuin oivalluksistaan!) Haluan hioa tämän niin hyväksi, kuin suinkin vain voin! Ja mulla ei ole tapana päästää itseäni helpolla (mikä on välillä todella ärsyttävää – mutta palkitsevaa). Hyvin tehty suunnittelu on jo iso osa itse työtä!

-> aloitan kirjoittamaan Safkanettiin omaa blogiani nimellä Move with Hanna. Blogin sisältö ei tule olemaan vain liikuntaa, vaan hyvinvoinnista omasta näkökulmastani. Mun oma juttu on olla aito kaikkine puolineen ja se tulee varmasti tässä blogissa esille. Blogissa kirjoitan myös omaa heräämistäni ekologisempaan elämään. Ai siksi, kun se on sana joka on nyt vahvasti pinnalla? Kyllä varmasti (kiitos siis Safkanetin bloggaajat tiedon jakamisesta!), mutta myös mököttäessäni ja dumailemassa jo maailmanloppua tajusin olevani aivan toope.. Nyt on aika tehdä työtä asioiden eteen! Eteen voi tehdä paljon ja enemmän. Minä yhtenä ihmisenä en pelasta maailmaa, mutta me ihmiset yhdessä saadaan isojakin muutoksia aikaiseksi. Kyllä, me ollaan jokainen niin pirun arvokkaita, meidän teoilla on väliä.

Blogin kirjoittaminen tarkoituksella = yksi iiiiiso unelma jo monen vuoden ajan. Tämä oman blogin kirjoittaminen on ollut vähän vailla suuntaa ja siksi onkin niin ihanaa, että Lupaus ja Safkanetti opastaa minua.

Lopussa kiitos seisoo?

Kyllä. En ainakaan voi sitten sanoa, ettenkö olisi tehnyt unelmieni eteen töitä ja uskaltanut rohkeasti. Olen tässä viime aikoina tehnyt niin isoja asioita omaan mittakaavaani nähden, että heikompi versio itsestäni olisi menehtynyt jo pelkän ideoinnin tuottamasta stressistä. Koko aika usko itseeni kasvaa ja tiedän pystyväni toteuttamaan omia asioitani. Ymmärrän, että mulla on paikkani tässä maailmassa, aivan niin kuin sinullakin. Meillä on niin paljon annettavaa toisillemme, silloin kun ollaa rohkeasti omia itsejämme.

Sellaisia ajatuksia tänään, nyt kirjan pariin ja sitten vetämään zetaa, sillä viime yö tuotti vain muutaman vaivaisen tunnin unta (jos edes sitäkään). Mutta kuten jo sanoin; Kaikki hoituu. Sekunti kerrallaan. Hyvää yötä ❤

-Hanna 🙂
@movewithhanna

Linkit:

Tietoinen Temmellys -kurssin sisällöstä:
http://hyvinvointistudiolupaus.fi/innostu-liikunnasta-kurssi-lapsille/?utm_content=buffer8b55c&utm_medium=social&utm_source=facebook.com&utm_campaign=buffer

LUPAUS -esittäytyminen:
http://hyvinvointistudiolupaus.fi/2017/05/08/hanna-harkonen-mukaan-lupaus-tiimiin/?utm_content=buffera2d7e&utm_medium=social&utm_source=facebook.com&utm_campaign=buffer

Safkanet -sivut (teen esittelyni piakkoin):
https://safkanet.fi/

Sunnuntai mietteitä

sunw
Tämä kuva on Thaimaan vapaaehtoisreissulta ja kuvaan liittyy monta merkityksellistä koettelemusta. Liittyy hyvin siis tämän päivän pähkäilyihin 🙂

Tuli tässä luomisen tuskissa muistoja mieleen. Yksi varsinkin. Siinä teinivuosien loppuhuipentumassa työskentelin lukion ohella kaupassa. Yhden varkauden takia jouduttiin itse ison jehun kanssa mennä tekemään rikosilmoitus, jossa olin todistajana. Kun ajettiin poliisiasemalta takaisin kauppaan, puhuttiin kyseisen kauppaketjun tulevaisuudesta. Hän kertoi stressaantuneena, että suunta näyttää kohti tappiota. Uskaltauduin sitten ylpeänä kertomaan ehdotuksiani, joita olin paljon tuumaillut duunissa – sellasia, jotka varmasti lisäisi myyntiä ja kehittäisi työyhteisöä. Harmikseni sainkin hyvin epäinnostuneen vastauksen: ”joo, mutta tää on bisnestä, ei tuollaiset nuoret tytöt tästä tiedä mitään”.

Olis tosin kuunnellut silloin, koska nykyään kyseiset asiat ovat olleet todella IN jo pidemmän aikaa. Ja henkilöstön johtoon liittyneet vinkit, olisi pitäneet työntekijät talossa tai ainakin asiat olisi pelittäneet. Harmi, että tarrautui liikaa mun ikään ja tietysti siihen, että olin kokemattomampi kuin hän.

Ja tästä pähkäilystä pääsin siihen oivallukseen, että meissä on niin paljon enemmän, kun uskalletaan kuvitellakaan. Ennen jos mun ympärillä oli liian painostavia ihmisiä, en kyennyt mitenkään tuomaan omia ideoita ilmoille. Monesti harmitellut, kun joku toinen on niitä sitten ideoinut. On tietysti hieno asia, että toinenkin tajunnut saman, mutta harmi itselle ettei ole saanut sanoja ulos – omien uskomusten takia, kuten esim. ”ei kuitenkaan kukaan kuuntele/innostu/ihan huono idea”.

Tällä hetkellä, kun luo kovaa tahtia omannäköistä elämää, omaa todellisuutta, erilaisia epäilyjä nousee pintaan. ”Kaikki on jo tehty/ ei mikään toimikaan niin….” Mutta sitten kyseiset muistot tulee mieleen ja oma persoonallisuus, mitä ei kenelläkään muulla ole. Ja siinä se onkin. Meillä on tarjota asioita meidän omalla tyylillä, meidän tulisi rohkeasti tuoda omia asioita esille – eikä olla kopioita trendeistä. Tällä hetkellä en osaa visioida itseäni tekemässä töitä liian tiukan struktuurin alla. Mulla on oma ääni, omat silmät, kuulo, tunteet, intohimot… Niin kuin kaikilla muillakin. Kun luo omaa, pysyy mukana tarkoitus kuin aitous. Ja mitä se antaa? I L O A ja tyytyväisyyttä. Ja mitä näistä seuraa? Paremmin voiva ihminen, joka tuntee tekemisillään olevan tarkoitus ja näin ollen tuo hyvää energiaa ympärilleen.

Voi olla, että epäonnistun aikomuksissani täysin. Voi olla että onnistun. Mitään en voi tietää ennakkoon, mutta paljon voin tehdä. Laittaa itseni likoon, heittäytyä täysillä mukaan. En tule koskaan olemaan täydellinen, kaiken osaava tai luodinkestävä. Turhaa sellaista siis odotella, vaan uskaltautua rohkeasti. Uskaltautua rohkeasti voi olla jotain aivan pientä ja mitättömänkin tuntuista – mutta itselle, omalle polulle tärkeää.

Olen usein saanut kuulla alun tarinan kaltaista vähättelyä ja muutenkin arvostelua kuin kiusaamista. Miksi ne olisi negatiivisia asioita, kun olen saanut niistä niin paljon uskoa ja voimaa itseeni? Tuollaiset asiat ovat rakennuspalikoita elämäämme. Ne auttavat meitä löytämään palasia itseemme. Joskus on hyvä ottaa opiksi, toisinaan oppi on siinä että päästää muistoista irti.

ohh että sellainen ajatusvyöry tästä muistosta!

Ajatukset = minä?

Moikka!

18010906_10155312002502958_539757067757353632_n

Tänään haluan kirjoittaa hieman ajatuksista ja tunteista ja siitä kuinka monesti niihin sulaudumme. Ja myös tuoda esille, että löytyy hyviä harjoituksia, jottei liikoja niihin samaistuisi. Hyviä vinkkejä olen löytänyt kognitiivisen käyttäytymisterapian ja hyväksymis- ja omistautumisterapian menetelmistä, joita olen harjoitellut kirjasta Joustava mieli (Arto Pietikäinen). Kirjasta innostuneena, lähdin tätäkin artikkelia kirjoittamaan.

Ajatukset ja tunteet. Siinä vasta sanat! Onko ajatukset ja tunteet ne, jotka tekee meistä meidät? Ovatko ne jotain sellaista, mitä ei voi muuttaa, vaan ovat totuus, koska niin on aina ollutkin? Oletko sinä sanasi? Oletko sinä sama kuin tunteesi? Mielenkiintoisia kysymyksiä. Varmasti jokainen meistä käyttäytyy monesti tunteisiin ja ajatuksiinsa sulautuneena = ostat ikään kuin pelko-mielesi tuottaman ajatuksen ja muotoileman tunteen = olet yhtä niiden kanssa, jolloin käytöksesi muuttuu ajatukseen/tunteeseen reagoiden. Ajatuksiin sulautuneena, ei kykene näkemään eroa itsensä ja ajatusten välillä, unohtaa että on itse omien ajatustensa tuottaja. Jos päälle puskee stressi, huonontuu loogisen ja tarkan ajattelemisen kyky. Yleensä mieli yrittää ratkoa ongelmia, joita ei ole vielä olemassa (paitsi omassa päässä). Kun tunteet ja käytös ottaa tästä otteen, niin lähdetään kyseistä ajatusten luomaa ongelmaa tuomaan konkreettiseen maailmaan ’todeksi’. Siksi esimerkiksi monet, jotka ovat samaistuneet liioin omiin ajatuksiinsa, saavat helposti ongelmia aikaan ympärillään (koska heillä ne on tosia jo mielessään). Tämän takia on hyvä harjoitella katselemaan ajatuksia mielen tuotoksina, ikään kuin kohdata ajatukset niiden tuottajan näkökulmasta. Minulla onkin kertoa tästä omakohtainen esimerkki nimeltä: Mustasukkaisuus.

Mustasukkaisuus. Ajatukset pelottelevat yleensä toistaen menneessä olleita kokemuksia ja näin värittävät todellisuutta. Saattaa jopa ajatella niiden tuottamaa tunnetta ”intuitioksi”. Nyt ei kuitenkaan mietitä aikaisempia asioita, vaan kyseistä hetkeä. Elikäs oltiin miesystävän kanssa ohjaamassa yhdessä ja hänen edessä sattui olemaan nainen (en kokenut häntä millään tavalla itselleni uhaksi, enkä koe oikeastaan kenenkään muunkaan olevan, eikä mun miesystävä tällaiseen koskaan anna oikeaa huolta). Vähitellen päähäni alkoi pulppuamaan erilaisia ajatuksia: ”se vaan tujottaa sitä”, ”toi nainen haluaa koko aika sen huomion”, ”se on paljon laihempi kuin minä, ehkä mun pitäis olla pienempi sitten se ei kattois ketään muita” (miksi? en tiedä, sillä oma kokoni ei ole itselleni ongelma..eikä hän edes katsonut tätä naista sen enempää kuin ketään muuta), ”tossa naisessa on varmasti kaikki se, mitä mä haluan olla”…. Ihmeellisiä ajatuksia, ja niitä vain tuli ja tuli ja tein kaikkeni, jotta pystyin todistamaan olevani oikeassa. En edes halua tietää, miltä oon näyttänyt sieltä sivusta, kun oon antanut ajatusteni värittää todellisuutta. Huomasin kuitenkin, että oma riittämättömyyden tunteeni nousi pintaan ja sen tuomat muut ”puutteet” itsessäni. Asioita, joita haluan itseni ulkopuolelta tai asioita joihin koen esimerkiksi ”hyvinvointi” sarjojen/lehtien/kirjojen painostavan (=täydellisyyteen, jota tämä kyseinen nainenkaan ole). Sain kuitenkin itseni pahanteosta kiinni. Kuljettajan sijaan, samaistuin matkustajaan; kulkuväline jäi seisomaan ja oli vailla suuntaa. Tajusin, että ajatukseni rupesivat luomaa omaa tarinaa, jota sepitin heikkouksistani käsin. Oli mentävä hetkeksi itseen, sulkea silmät ja ottaa oma tila, yhteys hengitykseen = en ole ajatukseni, en ole yhtä kuin tuntemukseni. Minä olen kuljettaja ja ajatukset kuin tunteeni ovat matkustajiani. Minulla on valta siihen mitä ruokin. Minulla on myös vastaus siihen, että miksi ruokin juuri niitä. Minä päätän suunnan ja sitä valottaa arvoni.

18010336_10155312002312958_8456729708328412634_n

No homma eteni niin, että sain itseni koottua ja tajusin, että siinä ei oikeasti ollut yhtään mitään (ajatella, vaikka mielessä olin jo ajatellut, että kuinka paljon paremmin he sopisivat yhteen kuin me :D). Naisen vieressä sattui olemaan miesystävän miespuolinen kaveri, jonka kanssa ovat aikaisemmin tehneet yhdessä vastaavia juttuja – tätähän en halunnut nähdä ajatuksiini sulautuneena. Tunnin loputtua sanoin asiasta miesystävälleni ja puhuttiin siitä. Vaikka olinkin saanut ajatukseni rauhoitettua, niin silti yritin miehestä repiä irti jotain, mikä olisi todistanut ajatusteni olevan oikeassa. Mulle on todella tärkeää, että puhun noista asioista, koska muuten saattavat tulla heikommalla hetkellä pintaan lisäten bensaa liekkeihin (lisäksi epävarmuuksissani saattanut ruokkia niitä enemmän vaikka olisinkin käynyt asiat läpi itseni kanssa). Ikävää on, jos ei puhu (vaikka kuinka nolottais tai ei viitsis) ja mieleen jää pörrää edes pienen pieni ”entä jos” -ajatus. Joten mieluummin sanon kaiken heti kun olen valmis ja pystyn samalla kehittymään paremmaksi kuljettajaksi ja parisuhde ei kärsi turhasta mielen höpötyksestä (pms-oireet on täysin eri asia…). No joo, kyllä mä siitä Jukkaa kiusottelin vielä, mutta tärkeetä on myös se, että voi heittää asiasta läppää: olla ottamatta itseään liian tosissaan. (lopussa tehtävä, jonka avulla voit harjoitella omien ohjaavien ajatusten eriyttämistä).

Tällaisissa tilanteissa on tärkeää muistaa, että ajatukset ohjaavat käyttäytymistä huomaamattamme. Siksi koen tärkeäksi sen, että harjoittelee tunnistamaan erilaisia ajatuksia ja niiden tuomia tuntemuksia ja muokkaamaa käytöstä. Ajatuksilla on suuri voima ja vaikka kuinka uskoisi omaan ”näppi tuntumaan” on hyvä muistaa, että me ei monesti keretä edes huomaamaan, kuinka ajatukset on meitä jo muokanneet. Joskus olen mennyt ohjaamaan ajatuksella ”olen täys paska enkä osaa yhtää mitää” ja tämän ajatuksen ansiosta olen niin tuntenut ja näin saanut käytöksen ylivirittyneeksi, ei ole pystynyt olemaan rento (mitä ohjatessa normaalisti olen).  Sitten olenkin repinyt jokaisen merkin siitä, että asiakkaatkin ajattelevat näin, tehden ihan vain ajatusteni ansiosta oloni  tukalaksi (ja sitten saankin kauniin kiitoksen tai hyvän palautteen). Vastaavissa tilanteissa on hyvä muistaa seuraavanlainen vinkki: ”olen täys paska” => ”minulla on ajatus, että olen täys paska”. Näin saadaan ajatus itsestämme erille ja pystymme tarkkailemaan sitä etäämmältä. Nämä ajatukset saattavat tulla mistä vain, varmasti itselläni ollut kyse vertailemisesta ja liian korkealle kurottelemisesta. Apuun tulee myös se, että on tehnyt omat arvot selviksi ja käyttäytyy niiden mukaan; tällöin pohja on kunnossa ja vaikka olisikin huonompi päivä, niin arvot pitävät meiningin paremmin paketissa. Esimerkiksi mustasukkaisuus tarinassani omat arvoni tuli  esille keskustellessani Jukan kanssa. Eli ajatukset eivät saaneet yliotetta, vaan pohjani (arvot) auttoivat minua toimimaan paremmin.

17991917_10155312002757958_7992709898618589281_n

Loppuun haluan vielä sanoa tämän: me näemme toisissa vain niitä asioita, joita meissä on. Tämä voi alkuun tuntua karsealtakin.. en oo yhtään samanlainen kuin se henkilö, joka ottaa mua tällä hetkellä syvästi pattiin. Mutta, siinä se kasvupaikka piileekin; mikä hänessä ottaa pattiin ja miksi? Mitä en pysty itselleni myöntämään, mitä piilottelen tai mitä pelkään/luulen olevani? Onko toisella ihmisellä vastaavia epävarmuuksia kuin minulla? Ruokkiiko hän jotain sellasta piirrettä minussa, jota haluan työstää paremmaksi? Tässä kohdassa siis sijaitsee; valitse parempi seura. Ajatuksiin samaistuneena ohjautuu paikkoihin/henkilöiden luo, jotka auttaa sinua pitämään vastaavat ajatukset yllä -> saattaa toimia arvojaansa vastaan, pysyttäytyen epämukavassa tottumuksen takia. Muutos ei tule olemaan helppo, mutta vaivan väärti. Se on sinun kasvusi ja siinä ei ole uhreja eikä syyllisiä. Siinä on vain ajatuksia joihin on liioin sulautunut ja antanut niiden värittää tunteita ja ohjata käytöstä. Tämän oivallettuani olen saanut aikaan mahtavia muutoksia ja olen yhä varmempi tietyistä asioista, joista haluan päästää irti – kiitollisin mielin (näin en kanna samaa mukanani). Elämääni on ilmentynyt upeita ihmisiä (ja TIETYSTI minulla on mahtavia, ihania, upeita ihmisiä jo entuudestaan vierelläni) ja ne puolet itsessäni, joihin en aikasemmin uskaltanut luottaa ovat päässeet kasvamaan ja olen vahvistunut aivan äärettömän paljon. Eikä tuota ongelmia myöntää, jos on huono päivä, kaikki vatuttaa, epäilee itseään, tuntuu että mistään ei tuu mitään ja usko omaan on koetuksella. That’s life!

Niin ja, kehu toiselle ei ole pois itseltään.. se on lisää niin toiselle kuin itselleen -> näkee sen mitä jo itsessään on…. 🙂

Mahtavia oivalluksia viikkoosi!

Hanna 🙂

”Ohjaavat ajatukset ja niiden eriyttäminen -tehtävä (s.115, Joustava mieli / Arto Pietikäinen):

Tavoite: oppia tunnistamaan, miten ajatukset pyrkivät ohjaamaan käyttäytymistä myös arvojen vastaiseen suuntaan.

Ohjeet: täytä alla olevat kysymykset ja seuraa siinä olevia ohjeita. Valitse jonkin ajankohtainen stressaava tilanne.

1.Missä tilanteessa mieli alkoi tuottaa stressiajatuksia?

-> stressaava tilanne, joka on sinulle hankala, voi olla menneisyydessä, nyky-hetkessä tai tulevaisuudessa. Kuvaa lyhyesti asia, jonka kanssa kamppailet. Ole konkreettinen.

2. Millaisia ajatuksia tunnistat?

-> epämiellyttäviä ajatuksia, joita edellä kuvatussa tilanteessa viriää: esim. jyrkän vaativia (täytyy, pitäisi…), jyrkkiä arvostelevia ajatuksia itsestä, muista, maailmasta, oman selviytymisen aliarviointia (”en kestä sitä…”), mustavalko-ajatuksia, yliyleistämistä, ennustamista, hyödyttömiä uskomuksia murehtimisesta.

3.A. Millaisia seurauksia on sillä, jos uskot ajatukseen?

-> poimi kohdasta 2 jokin ajatus, johon sinulla on taipumus uskoa. Miten käyttäydyt, kun uskot ajatukseen?

3.B. Millaisia seurauksia on sillä, jos et usko ajatukseen?

-> Miten käyttäydyt, kun et usko ajatusta ja toimit arvojesi mukaisesti?

4. Miten haluaisit toimia tuossa tilanteessa? Mikä on tavoitteesi, jos voisit toimia arvojesi mukaisesti piittaamatta huoliajatuksista ja tunteista?

Kommentti: huomaatko, milloin ajatustesi seuraaminen ja totteleminen voi johtaa ongelmalliseen käyttäytymiseen? Opettele itse valitsemaan, miten käyttäydyt, olipa ajatus millainen tahansa.”