Onnistumisia ja kompastuksia

Täällä porskutellaan eteenpäin! Huijaisin jos sanoisin, ettei stressiä ole ollut – on. Kuitenkin hyvä muistaa, että a) stressi on myös hyvä asia, b) kivat, jännät ja uudet asiat voivat lisätä stressiä myös, c) joskus tulee täysin odottamattomia ylläreitä eri suunnista ja d) PMS. No words needed.

Maanantaina riitti tehtävää ja menoa. Aamu alkoi perusteellisesti joogalla ja rentoutumisella. Kahvia koneeseen ja työn ääreen (toimin toimistotöiden suhteen parhaiten aamuisin, vaikka ne jatkuukin osissa iltaan). Nopea taukojumppa väliin ja valmistautuminen haastatteluun. Kunnallissanomien toimittaja tuli tekemään kehittämästäni Tietoinen Temmellys -konseptista jutun. Haastattelu oli oikein mieluisa, keskustelua olisi voinut jatkaa iltaan asti! Haastattelusta lähdin ajamaan Seinäjoelle joogakoulu Sanmayaan tuuraamaan flowjoogan ja google mapsin avulla tein kotimatkasta sekavan ja vaivalloisen. En tajua miten google maps ohjaa kääntymään yhtäkkiä kohdasta, missä on aidat molemmin puolin, tai sitten vaihtaakin reittiä paljon pidempään? Pieni raivoaminen, ”kiroilujooga”, siihen väliin, vannominen tuhannennen kerran etten enää koskaan aja yhtään minnekkää, enkä VARMANA käytä google mapsia. Hetken hiljaisuuden ja hengittelyn jälkeen rupesin naurujoogaamaan ja mantraamaan – ihan uskomatonta miten noinkin yksinkertaisilla asioilla pystyy nollaamaan tilannetta! Se vain kaipaa hieman viitseliäisyyttä, heittäytymistä ja asiasta irrottautumista.

Tiistaina tuli ikävähkö meili asiasta, mikä ollaan totaalisesti unohdettu. Meinasin stressaa sen johdosta itseltäni about 2 vuotta eliniästäni pois, kunnes menin metsään (eli takapihalle) hengittelemään ja kirjoitin nousseita fiiliksiä ylös, jotta pystyin kyseenalaistamaan niiden totuudellisuutta. Meilin ansiosta tuli kuitenkin kiirus tiettyjen asioiden kanssa. Nyt kun omat resurssit on tiukasti kiinni jo monessa muussa asiassa, kyky ottaa vastaan työnmäärää lisääviä ylläreitä on ymmärrettävästi huonompi. Teen tällä hetkellä enemmän mm. rentoutumista ja yinjoogaa, kuin koskaan ennen, enkä halua edes miettiä minkälainen olo olisi ilman näitä. Mitä enemmän on jotain tiettyä, sitä enemmän on lisättävä siitä palautumista – eikä niin, että porskutellaan eteenpäin ilman lepoa. Lepo ei ole ”sitten kun” -juttu, vaan joka päivän asia.

Oon syystä fokusoitunut hyvään, positiiviseen ja kantavaan – en kuitenkaan kiellä negatiivisempia tuntemuksiani, vaikken anna niille valtaa. On tullut vastaan latistavia, ahdistavia ja voimia vieviä tilanteita (kyse ei ole nyt salista, sillä meillä molemmilla on yhdessä ja erikseen monta muutakin rautaa tulessa). En kuitenkaan päästä itseäni looppiin, missä kelaan, et ei tästä tuu mitään tai tuntuu omat ja toisenkin rahkeet loppuvan – TAI sitä asennetta, missä puhutaan mm. näin: ”miks aina mulle”. Niille ei ole käyttöä tässä hetkessä. Kysymys onkin, miten tästä eteenpäin? Unohtamatta pysähtymistä ja syvään hengittelyä. Samasta hetkestä löytyy kuitenkin myös kiitollisuutta, rakkautta, onnea, rauhaa, naurua ja iloa! Meillä on nyt iso mäki kivuttavana, mutta me päästään sen yli. Matkassa meillä on paljon onnistumisia ja hyviä juttuja, eli ei anneta näiden haasteellisempien (opettavaisten), ikävempiä tunteita herättävien asioiden syödä muualta iloa! Yksi iso pilvi ei peitä valoa! Ja on ennen muuta rikkaus elää läsnä elämän kaikkien sävyjen kanssa.

”Uusien ideoiden tai viisauksien opiskelusta ei ole mitään hyöytyä jos et sovella niitä käytäntöön. Kirjojen lukeminen tai esitysten kuuntelu saattaa tuoda elämääsi hetkellisen energiapuuskan, mutta ne eivät aikaansaa pitkäaikaisia tai pysyviä vaikutuksia.”

Olen tässä hetkessä syvästi kiitollinen kaikista niistä opettavaisista ja kasvattavista kolhuista&kokemuksista, mitä olen elämäni aikana saanut – ne on olleet täällä vain vahvistamassa mua. Erityisesti sisälläni olevasta sisusta ja armeliaisuudesta, mitkä ovat nousseet nyt kunnolla esiin. Keskittymisestäni siihen, mitä haluan, vaikka väsyttäisikin. Myöskin NLP:stä (once again) ja ihmisistä tarinoineen, mihin sain tutustua. Onnellinen, että olen löytänyt joogan ja mindfulnessin. Harjoitellut siis hyviä tapoja, jotka auttavat haastavissakin tilanteissa viemättä extra voimia. Tehnyt hyviä valintoja, vaikka olisinkin saattanut niitä välillä vastustaa – tai ne olisivat tuntuneet liian vaivalloisilta tai se yleisin; ei oo mun juttu. Kiitollinen Jukan ja mun loistavasta yhteydestä ja tavasta kommunikoida. Kun me keskustellaan toistemme kanssa, me ollaan läsnä ja kuunnellaan, eikä niin, että kuunnellaan vain vastatakseen. Kun puhutaan toisen asioista, keskitytään niihin, eikä toinen ala puhumaan omistaan. Ja annetaan olla silloin, kun ei ole vielä aika käydä asiaa läpi. Ollaan läsnä toiselle ja tuetaan. Mutta ennen kaikkea niin tajuttoman otettu siitä, miten upeita asiakkaita ja työntekijöitä meidän salilla on ja miten suuri voimavara heidän läsnäolo on!

❤ Haasteet opettaa. Ennen muuta ne auttaa meitä löytämään niitä upeita asioita sisältämme, joita emme ole edes tajunneet etsiä.

❤ Kiitollisuus, ilo ja nauru eivät kuulu vain hyviin päiviin! 

❤ Vähemmän itsekeskeisyyttä, enemmän me-henkisyyttä! Meillä on Jukan kanssa niin super-tiimi, että mennään läpi harmaan kivenkin! Together we can make it better!

❤ Toisen kuuntelusta ja auttamisesta on monesti apua myös itselleen, ollaan täällä siis toisiamme varten! 

-Hanna 🙂

 

 

Tuore saliyrittäjä!

Jalahjärvellä kaikki hyvin! Nyt sitä ollaan: tuoreen salin co-owner! Olo on väs… RIEMUIKAS!

41474509_10156748547372958_1246266000240803840_o

Kaikkea on mahtunut tähän, hmm, viimoisen kuukauden sisään. On ollut koulutuksia, workshoppeja, uuden kodin laittoa ja kodiksi asettumista, salin remppaamista ja siivoamista, hankintojen suunnittelua ja ostoa, laskemista, suunnittelua, salin avajaiset, syyskauden starttaaminen, paljon uusia ihmisiä ja niin edelleen. Mukaan on mahtunut myös ratsastamista (!! yes finally!!), Tuurissa piipahtamista (never again), paljon Yinjoogaa – kundaliini joogaa – body scan rentoutusta (<3), naurujoogaa, rakkautta, kinastelua, kiukuttelua, stressiä, syvään hengittämistä, kiitollisuutta, iloa ja noh, the list goes on! Erityisesti tämä viimeinen kuukausi on ollut erityisen kasvattava. Miksi?

Uusia tapoja
Nyt on ollut aikaa ottaa käyttöön jo jonkin aikaa pinnan alla kyteneet muutamat uudet tavat. Uusi ympäristö on auttanut, sekä aivan uudenlainen elämäntilanne ylipäätään. Voisi uskoa, että stressaava ja isoja muutoksia sisältävä elämäntilanne toimisi päinvastoin, muttei ainakaan minulla. Taustalla auttaa NLP koulutus, jonka kävin viime keväänä ja syksynä, siellä tekemät harjoitteet sekä kundaliini jooga. Myös moni muu, mutta koen, että näistä on ollut ravisteleva vaikutus minuun.

41372568_10156748547032958_9091283672035753984_n

Fokus
Yksinkertaisimmillaan, mitä selkeämpi on siitä mihin suuntaan mennä, sen helpompaa kaikki on – kompastuksista ja mustelmista huolimatta. Muistaen etenkin, että aina kulku ei ole suoraviivainen, muttei meinaa, etteikö kävisi toteen!

Apu
Olen ollut se henkilö, jolla menee luu kurkkuun, kun tarttisi pyytää apua. Valmistauduin salin remppaamiseen niin, että aloin opiskelemaan laminaatin laittoa ja väliseinän rakentamista – kyllä, olin tekemässä ne itse. Onneksi saimme apua tähän (voi olla, että sali ei olisi edelleenkään valmis, jos mä olisin niitä alkanut kyhäämään). Stressasin itseni jo ennakkoon työnmäärästä ja siitä, etten osaa kaikkea = tarve kontrolloida. Jukan vanhemmat on olleet sellaisia enkeleitä, että välillä on tuntunut näkevän unia. Oon saanut paljon hyvää oppia erityisesti Jukan äidiltä, joka osaa yhtä sun toista ja joka on vaan niin mahtava persoona, että toista saa etsimällä etsiä. Kun mä olen päälle 70 vuotias, niin haluan todellakin omata samanlaisen energian kun hänellä.

41412416_10156748546377958_2242557791388565504_n
Kaiken tän kasvun ja muutoksen tukena on ollut mun upea, vahva ja empaattinen mies. Työasioissa meillä on eroavaisuuksia paljonkin, mutta parisuhteessa täydennämme toisiamme upeasti. Me seistään toistemme tukena ❤

Let it goooo
Niinpä. Olen tullut face to face kontrolloimisen tarpeeni kanssa (se on se, minkä varmaan pystyy välillä näkemään salamointina mun pään ympärillä :D). Se on aika vekkuli ja sillä on aikamoiset verkostot minussa, mutta tällä hetkellä asiat on hyvin sen kanssa (mutta se on osa mua halusin tai ei, tärkein on oppia säätelemään sen voimakkuutta ja pysähtyä silloin, kun puskee vauhdilla päälle). Naurujooga on muuten ollut tähän ihan jackpot, oon tehnyt sitä nyt joka aamu kundaliinijoogan ja oman body scan rentoutuksen jälkeen. Tein sitä nyt viikonloppuna mökin laiturilla katsellen luontoa ympärilläni, miten vapauttavaa! Naurujooga menee kutakuinkin näin: ” ho-ho-ho-hoo, ha-ha-ha-haa, hahahahahahaha.” Huom, saa nauraa eritavoin myös! On ollut mahtava huomata miten paljon minulla on nykyään TOIMIVIA työkaluja keventämään stressiä! Ja se, että on oikeasti valmis työstämään niitä pinttyneitä tapoja ja keventää otetta niistä.

VALINNAT
Valintani on hyvä olo, mikä ei tarkoita sitä, että koko aika pitäisi olla hyvä olo, vaan sitä, että teen valintoja niin, että ne puoltavat suurempaa tarkoitusta. Olen pitänyt kiinni palautumisesta, itseni kuuntelusta, rentoudesta, naurusta, ilosta ja siitä, että irrottaudun työasioista. Välillä se voi hieman ontua, mutta muutosten kanssa ei kannatakkaan pitää kiirettä. Se, että on intohimoinen luomisen ja työn suhteen ei ole huono asia, mutta niin kuin kaikkea muutakin, niin myös tätäkin piirrettä tulee osata rajaa. Elämässä on niin paljon kaikkea muutakin, kuin ne jutut joiden äärellä suurimman osan ajastaan on!

Mitä muuta?
Tiedättekö mitä? Meitä on oikeesti kiitetty runsaasti siitä, että ollaan tultu tänne ja perustettu Movement Jalasjärvi. Siis oikeesti, eikä vaan salilla vaan muuallakin. Ensimmäinen viikko meni hyvällä fiiliksellä ja monesti tuli ’heräämisiä’ siihen, että täällä me nyt sit ollaan ja ihan kodilta tuntuu! Töitä on saanut tehdä ja jatkossakin saa, mutta tämähän on oikeastaan positiivinen asia. Sali sitoo enemmän, mutta onneksi meitä on kaksi ja meillä on kaksi ihanaa työntekijää ja runsaasti ihania asiakkaita ❤

AINIIIIN! Tietoinen Temmellys pääsee kouluun ja eskariin! Kehittämäni lasten tunne- ja tietoisuustaitoja kehittävä konsepti on nyt siis menossa sinne, minne sen olen halunnutkin viedä! WhaaaaT! Ja huomenna jotain jännää sen tiimoilta ja parin muunkin, kirjoittelen niistä ensi viikolla lisää, kun on aikaa istua alas blogin ääreen.

psst. Löydät mut instagramista @movewithhanna, missä päivittelen instastoryjä useammin kuin blogiani!

-Hanna 🙂

 

PT opintoja kertaamaan!

Ensi viikonloppuna starttaa PTAkatemian Personal trainer opinnot. Miten se liittyy muhun, joka olen personal traineriksi opiskellut jo 20.vuotiaana? Siten, että nyt mennään uudestaan!

Mua kysyttiin mukaan yhteistyöhön PTAkatemian kanssa ja en tosissaankaan voinut kieltäytyä! PTAkatemia on tunnettu laadustaan ja ammattitaitoisista, jatkuvasti itseään kehittävistä kouluttajista, kuten Jukka Mäennenä, Jarno Härkönen, Jukka Rajala ja Sampsa Kautto. Ihan jännittää päästä kertaamaan oppeja ja saamaan uutta tietoa sekä osaamista! Tein juuri heidän PTA Intraan, eli tietopankkiin tunnarit ja kohta puoliin luen ensimmäisen jakson materiaalit ja teen tehtävät. Pääsen myös tutustumaan videoilta erilaisiin kehonpainoharjoitteluliikkeisiin – siis wau! Tällainen toimii mulle, kun hommat pidetään selkeinä ja on niin videoita, luettavaa ja tehtäviä sekä kohta itse koulutuksen ensimmäinen jakso! Parasta tässä on se, että saa ikään kuin yhteisön, missä pallotella ideoita, luovia ja selkeyttää omaa brändiä ja toimintaa ylipäätään ja varmasti tulen saamaan asioihin aivan uusia näkökulmia. Yrittäjänä kun touhu on välillä aika yksinäistä – ja hei, kertaus on opintojen äiti! Rock on!

PTAkatemian perustajajäsenet ovat Jukka Rajala, Jarno Härkönen ja Jukka Mäennenä. Kaikki nämä jäbät ovat tuoneet Suomen liikunta- ja kuntoutusalalle kaivattua uutta energiaa ja erilaisia näkökulmia. Heistä jokainen puhuu monipuolisuuden puolesta, sekä pyrkii murtamaan ihmisten toimintakykyä rajoittavia pinttyneitä tapoja ja ohjeistuksia. Jokainen kouluttaa myös muuallakin, kuin vain PTAkatemiassa ja ovat todella kysyttyjä kouluttajia sekä puhujia. PTAkatemiassa oppilastaso on korkea, mutta sinne ovat myös tervetulleita sellaiset, jotka eivät (vielä) tee hyvinvointialla töitä. Oppilaina on muun muassa ollut niin lääkäreitä, fysioterapeutteja, hierojia kuin urheilijoitakin. Tämä koulutus varmasti haastaa omaa tieto taitoa, mikä on tällaiselle motivoituneelle ja kunnianhimoiselle ihmiselle erittäin hyvä asia. Nyt opiskellaan ja tosissaan!

Itseäni kiinnostaa tulevaisuudessa kouluttaa enemmän, joten otan tämän ensimmäisenä askeleena kohti sitä (koska tsekatkaa ketkä on kouluttamassa meitä – meinaan jo nyt lahota innostuksesta :D!). Tätä oon kaivannutkin, sillä viime vuosi meni mentaalivalmennuksen opinnoissa ja nyt pääsee jälleen keskittymään fysiologiaan, anatomiaan ja mm. ravitsemukseen. Vaikka olenkin jatkuvasti käynyt myös liikunta-alan koulutuksissa, niin kiva lähteä mukaan vähän pitempään kokonaisuuteen! Muistan nuorempana käymäni pähkäilyt aloittaessa PT opinnot, iso hinta mietityttäen, eikä ollut aivan varma onko järkeä (ne oli silloin vasta rantautumassa Suomeen). Voin sanoa, että maksaa itsensä takaisin moninkertaisena! Tällä alalla ei voi opiskella liikaa, mutta toki rahojaan voi käyttää huonoihin koulutuksiin ja kouluttajiin (niitäkin on kentällä paljon). Tiesin jo pienenä tekeväni ihmisten ja liikunnan parissa töitä, ja kun valmistuin PT:ksi olen niitä tehnytkin (ohjasin ryhmäliikuntatunteja jo ennen koulutusta). Samalla alalla ollaan edelleen, tosin yrittäjänä ja kohta avataan kehonpainoharjoitteluun spesialisoitunut sali yhdessä mieheni kanssa.

Ensimmäinen koulutusviikonloppu on siis nyt lauantaina 11.8. ja sunnuntaina 12.8., paikkana toimii Movement center Käpylä. Koulutusviikonloppuja, eli jaksoja, on yhteensä kahdeksan:
1. jakso (2 pv): Sinä personal trainerina
2. jakso (2 pv): Lihaskunto- ja voimaharjoittelu, kuntosaliharjoittelu
3. jakso (3 pv): Ravitsemus ja henkinen hyvinvointi
4. jakso (2 pv): Kestävyysharjoittelu, testaaminen ja seuranta, juoksu
5. jakso (2pv): Kehonpaino- ja liikkuvuusharjoittelu
6. jakso (2pv): Toiminnallinen keho, erityisryhmät, kuntoutus
7. jakso (2pv): Painonnostoliikkeet, voimaharjoittelun käytäntö ja suunnittelu
8. jakso (2pv): Toiminnallinen harjoittelu, ryhmävalmennus, personal trainerin työ kokonaisuutena
Jaksojen välissä tulee tehtäviä harjoituksia ja teoriaopintoja, sekä väli- ja loppukokeita ja lopussa näyttökoe. Koulutukseen mahtuu vielä mukaan, eli jos kaipaat laadukasta PT-koulutusta kehittääksesi ammattitaitoa, kerrataksesi tai alanvaihtoa ajatellen, niin tervetuloa mukaan! Pääset ilmoittautumaan tämän linkin kautta: http://ptakatemia.fi/personal-trainer-koulutus/

Tulen välillä kirjoittamaan opinnoista blogiini, joten jos vielä funtsit PT opintoja, niin kannattaa seurata! PTAkatemialla alkaa uudet PT opinnot tammikuussa 2019, jos et vielä tähän kerkeä tulla mukaan. Kannattaa laittaa myös heidän instagram PTakatemia seurantaan, sillä tulen päivittelemään sitäkin (jätkät olleet vähän liian innokkaita sen päivittämisen suhteen :D!!!).

 

-Hanna

 

 

Muuttohommissa!

38612384_10156662799292958_2501834959774285824_nNoniin, muutettu ollaan, tosin suurin osa tavaroista vielä Kauniaisissa. Muutto on edennyt hyvin ja ollaan saatu muutoksia aikaan täällä Jukan nuoruudenkodissa. Jukan vanhemmat on jeesanneet paljon tavaroiden laiton, järjestelyjen ja siivoilun kanssa. Salikin kerettiin käydä maalaamassa ja siistimässä, tultiin siis viime torstaina.

Paljon töitä edelleen tehtävänä, niin salin kuin kotien suhteen, eikä enää kauaa kunnes sali avaa ovensa! Tuntuu kuitenkin, että se koittaa vasta pitkä ajan päästä, kun haluaisi jo päästä arkeen kiinni. Avajaiset on 3.9. ja syyskausi starttaa 4.9.! Meillä ei tosin oo suurinta osaa salin välineistä edes tilattuina (Jukka omistaa Compactfit nimisen urheiluvälinekaupan, mistä tilataan välineistä suurin osa). Sitten sovin pole-a-holicin omistajan kanssa yhteistyökuvioista ja häneltä käydään hakemassa tanssitangot vissiinkin ensi viikolla (varasto sijaitsee Seinäjoella, joten ihan lyhyen matkan päässä). Seinäjoelta haetaan myös peilit tankotanssistudioon. Lattiat ja väliseinän tulee laittamaan ammattimies, eli niiden suhteen ei tarvitse stressata (kunhan tulee ajoissa! :D). Muita sponsoreita ja yhteistyötahoja on saatu mukaan, eli heiltä tulee sitten kivoja lisiä saliimme. Sali on saanut paljon huomiota ja täällä jo monet tietävät siitä. Alueen suurimmat lehdet on ottaneet yhteyttä salintiimoilta ja monissa lähipaikkakunnissakin ollaan tietoisia Movement Jalasjärvestä.

Vaikka on ollut kiva puuhata salin ja kodinsuhteen, niin tällä hetkellä kaipaan hetken omaa rauhaa. Mulle on äärettömän tärkeetä saada omaa rauhaa, niin ettei kukaan häiritse – vaikka olenkin sosiaalinen ihminen (uskon, että jokainen tarvitsee aikaa itsekseen). Nyt sitä en ole saanut oikeastaan pitkään aikaan, kun ollaan oltu todella tiiviisti Jukan kanssa ja nyt täällä, ja se alkaa kiristämään pinnaa (ja PMS-oireet). Onhan se aina eri juttu esimerkiksi siivoilla omassa kodissa kaappeja ja muuta, kuin toisten kodissa. Eniten tässä stressaa se, miten sali otetaan vastaan (vaikka kursseille on tullut jo todella hyvin ilmoittautuneita!) ja miten se siitä lähtee. Se tulee kuitenkin olemaan mun tärkein tulonlähde ja sivussa pidän workshoppeja ja kursseja Seinäjoella sekä pk-seudulla, sekä treenailen pt-asiakkaiden kanssa pk-seudulla. Oma sali on myös iso unelmani ja moni ei tiedäkkään, että olin avaamassa tankotanssistudiota viime keväänä espoon keskuksessa sijaitsevaan kuntokeskukseen. Mulla on all-in Movement Jalasjärven suhteen, mut tää paikkakunta on mulle edelleen hieman vieras. Esteitähän sinällään ole, vaan kyse on mm. omasta joustamiskyvystä ja periksiantamattomuudesta, jos siis sellaisia tullaan tarvitsemaan.

Tänään mun oli ihan pakko mennä tsygäilemään heviä kuunnellen – eli jos näit tummissa jumppavaatteissa pyöräilevän naisen, joka näytti siltä, että sillä oli joku kohtaus (”moshasin” ja rummutin käsillä tankoa), niin moi, se olin minä! Hevi on mun rööki, kun päässä höyryää. Oli kiva olla yksinäni ja tutustua lisää Jalasjärveen ja nähdä miten lyhyt työmatka mulla tulee olemaan! Kävin myös kaupassa ja just kun ei ollut fiilistä puhua kellekään, niin vanhat papat tuli kysymään apua mm. mistä löytää makkarat – mistä minä tiedän!? Normaalisti jeesaan mielelläni ja jään rupattelemaan kaikenlaista, mutta tänään oli vedettävä niin väkinäinen hymy naamalle ja vaan suoraan haettava kaupan työntekijä apuun. Siitä hymystä tuli muuten mieleen yhen mun vanhan työpaikan pomo – sellanen ettei tiedä murhaako toi mut kohta vai paskoko se just housuun. Tiedän, että tämä on vain vaihe ja uusi elämäntilanne ja siksi en ota tosissani näitä fiiliksiäni, enkä varsinkaan määrittele niiden mukaan itseäni. Tiedän miten reagoin stressiin, epävarmuuteen ja minkä verran PMS-oireet vaikuttaa. Kunhan pääsee asettumaan, saa omaa aikaa ja arki lähtee rullaamaan. Vielä olisi kuukausi hoidettava salin perustamishommia ja siihen väliin mahtuu parit matkat pk-seudulle koulutuksen, töiden ja workshopin merkeissä (ja loppu muuton)! Yks asia, mikä tässä on ehdoton plussa, on se, että nyt mulla on loistava hetki höllentää otetta kontrollista (vaikka voisi luulla päinvastoin)! Päivätkin on menneet miten menee, turha niitä edes tällä hetkellä suunnitella. Enkä oo voinut treenata kunnolla, koska mulla on ollut kehon kanssa hieman ongelmia ja rajoitteita, kun sain vanhan vamman ärtymään pahemman kerran (siitäkin tämä astetta isompi kiukkuisuus).

Nyt mä tosin saan olla hetken yksinäni, kun Jukan vanhemmat menee toiseen asuntoonsa 38269260_10156655509637958_2460965416785149952_nja Jukka menee bändikämpälle kaverinsa kanssa. Ja tiedättekö mitä? Aion tehdä just sitä mitä huvittaa (eli kohta syön vegaani jädee, juon valkoviinii ja röhnötän vaikka väärinpäin sohvalla samalla moshaten). Sokeri, alkoholi ja televisio eivät ole niitä parhaimpia stressinlievitys hommia, mutta so fucking what – me ihmiset keretään tuhoo tää pallo, ennen kun oon vanhus, joten otetaan nyt sit kaikki ilo irti!).
Anteeksi positiivisuuteni!
No ei, kohta mä jo kaipaan muita ympärilleni! Mutta kyllä tää on kivaa, musa soiden ja vaan ollen.

Jukan vanhemmista on ollut aivan suunnattoman iso apu tässä kaikessa! Jukka on kyllä aivan mielettömän onnekas, kun sillä on tuollaiset vanhemmat ja muu perhe, en voi muuta sanoa. Seitsemänkymmenen puolivälissä ja molemmat porskuttaa menee ihan täysillä. Hyväkuntoisia ja hauskoja – me juhlistettiin täällä nelistään meidän kihlajaisiakin! Mun perheestä pikkusisko, äiti ja äitipuoli on onnitelleet, että joo, ei mee aina nallekarkit tasan (en valita, totesin).

Rakkain terveisin,

Neiti positiivi ❤

Valot päällä

38015478_10156648407812958_6355075787187552256_nNuorempana unelmoin paljon, kaikki tuntui olevan helposti saavutettavissa. Jossain vaiheessa unelmointi hieman hankaloitui; elämästä oli tullut arkea rutiineineen. (Tai sitten mahdollisesti tajusin, että lapsuuteni suurimman unelman ei ollut tarkoitus käydä toteen: ura sumopainijana. Muiden halutessa eläinlääkäreiksi, kyllä halusin sitäkin, mutta ennen muuta halusin olla sumopainija tai noita).

Unelmointi on ollut itselle helppoa ja mukavaa puuhaa, kunnes tuli mainitsemani arki vastaan. Työ oli siihen aikaan raskasta henkisesti sekä fyysisesti, mikä vaikeutti unelmointia – olin suorittamisen ja riittämättömyyden kuplassa, luovuudelle ei ollut tilaa. Tämä vaihe kesti aika kauan, vaikka lopetin kyseisessä työssä ja siirryin muihin tehtäviin. Viime talvena taas koin, että minulla ei ole lupa pyytää enempää tai edes unelmoida; ilmastoahdistus jylläsi. Vaikka ilmastonmuutos on totta, koen itseasiassa niin, että nyt jos joskus on aika unelmoida. Ei siksi, että unelmoisin vain paremmasta ilman tekoja, vaan siksi, että unelmointi lisää mielestäni merkityksellisyyttä ja toisinpäin. Kun elämässäni on merkityksellisyyttä, haluan ottaa osaa asioiden kunnostamiseen, luoda uutta ja olla vähemmän itsekäs. Tiedän, mitä on olla pohjalla tulevaisuuteen uskomisen sekä unelmoinnin suhteen. Jokainen päivä sisältää enemmän tai vähemmän vihaa, syyttelyä ja epämielekkyyttä. Oma pienuus ahdistaa ja millään ole sen suuremmin mitään merkitystä. Olen vain yksi muurahainen muiden joukossa, joka on valmis latistamaan muitakin. Valitettavasti jos haluaa saada muutoksia aikaan, sekä nauttia elämästä, niin edellä mainittu ei toimi. Se on tila, missä ei olla oikein missään, vaan on laitettu pelon ja toivottomuuden huppu päähän (jonka alta näkee vain ne asiat, mitkä pelko hyväksyy).

Olen viime aikoina miettinyt merkityksellisyyttä. Mitä se sanana minulle merkitsee ja koenko elämässäni ja tekemisissäni merkityksellisyyttä? Jos olisin kysynyt samaa viime talvena, olisin sanonut en – koska kielsin itseltäni asioita. Merkityksellisyys on mielestäni kaunis sana. Se tuo ’sielun’ takaisin ruumiiseen ja kun sen kanssa kulkee, on jokainen hetki ja kokemus tärkeä. Vähän niinkuin kävelisi niin, että maassa syttyy valo, kun sen päälle astuu (vinkki: Billie jean – MJ) – siis siksi, koska tekemisilläsi on tarkoitus, merkitys. Kun on yhteydessä omaan merkityksellisyyteen, ymmärtää, että tässä on kaikki, ei tuolla. Asiat saavat aivan erilaisen merkityksen, alkaa kyseenalaistamaan ja ravistelemaan. Mitä oikeasti haluan tehdä? Miten haluan kohdata muut? Miten haluan elämääni elää? Jos en nyt tee muutoksia, niin tulevatko ne koskaan? Mitä minulla on menetettävänä, jos teenkin toisin, kun olen tottunut? Herättäviä kysymyksiä nousee pintaan ja tuntuu siltä, että tippuu takaisin maanpinnalle. Olen löytänyt yrittäjyyteen myös aivan erilaisen merkityksen ja erityisesti siihen, mitä yrittäjänä tarjoan. Miksi haluan liikuttaa ihmisiä ja auttaa heitä voimaan paremmin niin fyysisesti kuin mentaalisesti? Koska ihmisen voidessa hyvin, haluaa hän yleensä jakaa sitä myös ympärilleen -> jakamani hyvä jatkaa matkaa nyt muiden kautta. Mitä syvemmälle ajatuksen kanssa menee, sen vahvemmin ymmärtää, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Nyt minulla on uusia sekä päivitettyjä unelmia ja ne osuvat täysin omiin arvoihini ja tavoitteisiini, lisäten merkityksellisyyttä – ja olen innoissani niistä, ne tuntuvat hyviltä ja itselleni tärkeiltä! Viime syksyllä teimme NLP koulutuksessa arvotyöstön ja olin aivan hukassa sen kanssa. Nyt kun olen tehnyt arvotyöstön useamman kerran (harjoitteita on erilaisia ja eri pituisia) ja opiskellut asioista, olen huomannut, miten se on vaikuttanut juurikin merkityksellisyyteen ja siihen, miten ohjaudun tekemään asioita. Lukko on auennut ja luovuus pääsee virtaamaan estoitta – jos vaihtoehdot A-Ö ei toimi, niin sitten luodaan uudet vaihtoehdot. Esimerkiksi aikaisemmin olen halunnut matkustaa paljon, mutta koska olen ihminen, joka ei vain puhu ja tee toisin, niin lentäminen on itselläni edelleen bannassa. Vähä aika sitten tajusin, että haluan edelleen matkustella ja käydä kolmessa maassa, joissa olen halunnut jo pidemmän aikaa käydä – mutta käyttäen lauttaa, junaa ja jalkojani. Yksinkertainen asia, mutta koska olin jumiutunut yhteen vaihtoehtoon, en kyennyt näkemään muita. Muissa asioissa olen löytänyt vastaavia oivalluksia; kun en kiellä itseltäni ja ajattele joko-tai vaihtoehtoja, niin löydän uusia ratkaisuja, uudenlaisia tapoja ajatella poistaen rajoitteita, mutta ollen yhteydessä arvoihini.

Yritän nyt yhdistää tämän ajatusryöppyni:rhdr
Itselleni on toiminut se, että olen alkanut työstämään arvojani tietääkseni, mikä on minulle oikeasti tärkeää (ja löytänyt paljon arvoristiriitoja, eli olen toiminut vastoin sitä, minkä koen oleva tärkeää, siksi koska olen esimerkiksi vertaillut itseäni toisiin). Aika niiden työstämiseen on auttanut minua oppimaan ajattelemaan toisin ja lisäämään luovuutta; asiat voi tehdä monin eri tavoin, ei vain sillä yhdellä tai kahdella – luomme itse omat estomme.
Päivittäessä arvoni olen löytänyt merkityksellisyyttä tekemiseeni ja elämääni, asiat ovat saaneet aivan erilaisen merkityksen ja koen, että joka hetki vaikuttaa – elämä on täynnä oppeja. Merkityksellisyys on tuonut eloa&iloa elämään, intohimoa, uskoa, luottamusta ja seesteisyyttä – halua luoda parempaa ja kestävää. Ei vain itselleni, vaan meille kaikille (monet unelmani ei liity vain itseeni, vaan niin luontoon, eläimiin ja muihin ihmisiin).
Kun olen kartalla arvoistani ja matkassa on mukana merkityksellisyyttä, unelmat pääsee pulpahtamaan esiin. Unelmat, jotka ovat linjassa arvojeni kanssa. Unelmat, jotka lisäävät merkityksellisyyttä ja joita vahvistaa merkityksellisyyden tunne. Asiat eivät tunnu yhdentekeviltä tai toissijaisilta, vaan päivissä ja hetkissä on mukana tarkoituksellisuutta ja hitusen mystiikkaa. Olen yhteydessä intuitiooni ja ohjaudun juuri sinne, minne pitääkin.

Okei, tiivistetään vieläkin lyhyempään: tuntuu, että on valot päällä.

❤ Hanna

 

Kyllä

Perjantaina koitti paluu muutaman viikon mökkireissulta, kotiin koukattiin Pori Jazzin kautta. Lauantaina oli tiedossa Jorin ja Ritan häät.

Alkuun näytti, että myöhästymme paljonkin, mutta missasimme vain hitusen alusta. Päästyämme kirkkoon minut valtasi suunnaton rauha. En ole koskaan ollut mikään kirkko henkilö tai uskovainenkaan, tai ainakaan minkään tietyn uskonnon, mutta kirkoissa minut valtaa usein turvallinen tunne. Kirkot ovat kauniita ja uskonnoissa jokaisessa on puolensa. Vaikken ehkä käytä ’Jumala’ nimeä, niin uskon silti ihmistä suurempaan, kuten luontoon ja universumiin. Usko luontoon on ollut ihmisillä jo aikojen alusta asti. Uskon myös karmaan, siksi haluan panostaa hyväntekemiseen ja itseni kehittämiseen..

cofPappi oli ihana, ilmiselvästi hääparin tuttuja. En muista koska olisin nauranut niin paljon kirkossa! Ensimmäistä kertaa kuuntelin mitä pappi puhui, sanat tuntuivat resonoivan aivan eri tavoin kuin koskaan aikaisemmin. Tajusin mistä on kyse; sopimuksesta. Sovitaan, että pidetään huolta itsestä, toisesta sekä parisuhteesta, niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Rakkaus ei ole vain hyviä päiviä varten, vaan se on se voima, mikä auttaa selviämään ne huonommatkin hetket. Rakkaus on se, mikä herättää miettimään toista ja katsomaan asioita hänen näkökulmasta – haluaa ymmärtää toista. Rakkaus on se, mikä herättää miettimään omia tekoja ja sanoja – haluaa ymmärtää itseään. Jos sallii, niin rakkaus pitää huolta silloin, kun on väsynyt tai hieman eksynyt. Rakkausliitossa ehtii varmasti tapahtua yhtä sun toista – kyse ei olekaan siitä, vaan siitä, miten vahvaa rakkaus molemmin puolin on. Rakkaus antaa anteeksi. Rakkausliitto on kahden ihmisen yhteinen matka, missä tehdään valintoja, opitaan, tutkitaan, kasvetaan ja ennen muuta antaudutaan muutoksen virtaan, yhdessä. Elämässä jos jokin on varma, on se, että se muuttuu. Mitä tiukemmin yrittää ajan pysäyttää, sen suurempi vastus on. Rakkaus soljuu virtauksen tavoin. Se ei sido, omista, pienennä toista, estä tai riko.

Rakkaus opettaa. Haluan olla parempi toiselle ja itselleni. Mikään ei ole itsestäänselvyys. En opi tuntemaan toista koskaan täysin, en edes itseäni. Olemmehan me ihmiset aivan älyttömän monipuolisia, täynnä potentiaalia ja muuttuvia. Koen itseasiassa, että ajatellessani tuntevani toisen täysin, kavennan näköalaani. Mielestäni on tärkeää muistaa, että parisuhteessa on kaksi, ei vain suhde. Kaksi, jolla on omat, sekä yhteiset unelmat ja tavoitteet. Välimatka, muutokset tai kriisit eivät pääse vahvan ja alati kehittyvän parisuhteen väliin, vaikka saattaakin molemmissa tuntua. Ehkä me ihmiset kriiseilemme välillä vähän turhankin pienestä ja otamme vaikutteita esimerkiksi todella huonoista saippuasarjoista. Kun luottaa, että elämä kantaa ja asiat menevät luonnollisessa rytmissään, niin voi jättää kriiseilyt sikseen. Olla läsnä itselle ja toiselle, sen sijaan, että miettii mitä Brooken ja Ridgen kävi, kun heillä oli sama tilanne (jaksossa nro. 1 000 000). Mitä uutta tämä kokemus tuo ja minne tämä meidät vie? Minkälainen meidän yhteinen matka on?

cofHäissä oli ihanaa, oli mukava istua pöydässä missä oli paljon liikunta-alan ammattilaisia (Jori ja Rita, eli hääpari, ovat molemmat alalla). Monta käsilläseisojaa löytyi myös. Sulhasen isä piti aivan älyttömän kauniin puheen, kyynelethän siinä valui. Iltaa kohden siirryttiin tehtävä osioon, missä Jori valitsi meidät tiimiinsä. Päästiin heittäytymään oikein olan takaa, kuten twerkkaamaan lavalla muille vieraille! Näin Jukassa aivan uusia puolia ja rakastuin entistä enemmän. Aloin pohtimaan, että miksi joskus ihmiset heijastaa toiseen omia heikkouksiaan tai pelkojaan ja sitä kautta yrittää kontrolloida toista. Olen niin onnellinen siitä, että meillä ei ole ollut sellaista tässä suhteessa. Sellaista, että jompikumpi olisi sanomassa toiselle ”älä viitti”, ”lopeta sä nolaat mut”, ”et sä voi tehdä niin, sä voit loukata ittes.” Kukaan ei omista ketään, vaikka olisikin parisuhteessa saatika avioliitossa.

Jukan kanssa tanssiessa astetta romanttisemmin, kuin twerkaten, tunsin että Jukalla on sydämen päällä jotakin. Katse oli hyvin intensiivinen. Hetken päästä Jukka kysyikin:
tuutko vaimokseni?
– kyllä, mutten halua avioliittoa, vaan jonkin meidän ihan oman liiton.

Illalla juteltiin lisää. Meistä kumpikaan ei halua (tällä hetkellä) sitoa avioliittoa, vaan jonkin sellaisen, mikä tuntuu omalta. Avioliitto on kaunis asia, mutta itse koen, että sitä voi sitoutua muinkin tavoin – vaikkei se vaikuttaisi yhteiskunnallisesti samoin. Voimme kuitenkin käydä vaihtamassa sukunimemmekin (mitä ollaan mietitty, mutta Jukan oikeaan sukunimeen, eikä aikanaan suomennettuun) ja pitää sormuksia, jos tahdomme. Vain mielikuvitus sinällään on rajana, kunhan se sopii meille molemmille, koska tässä suhteessa on me kaksi, ei muita. Muut ovat vapaita tekemään miten itse tahtovat ja toivon, että jokainen tekee niin, kuin oikeasti haluaa, eikä vain siksi, koska ’pitää’ tai kun muutkin tekevät.

ptfbtyHauska miten tällainen asia voi vaikuttaa, sillä en tosiaankaan ajatellut, että se vaikuttaisi! Olo on vakaampi, kokonaisempi. Suhde on ottanut uuden asekeleen ja se tuntuu molemmissa. Jukka on alusta asti ollut mun kanssa niin, että ollaan yhdessä hamaan loppuun asti. Mä taas oon ollut niin, et edetääs nyt kuitenkin kuukausi kerrallaan (koska pelkään, että suhde loppuu – eikö olekin absurdia?). Olen saanut työstää paljon luottamusta ja sitä, että jokainen riita ei tarkoita, että nyt erotaan. Mulla on ollut paksut muurit, siis todella paksut ja Jukka on ainoa, joka on päässyt niitä murtamaan ja auttanut mua luottamaan. On mulla edelleen hölmöjä pelkoja ja uskomuksia, mutta niillä on ollut joskus tärkeä rooli itseni suojelemisessa. Vaikka tiedostan nykyään, etten niitä tarvitse, silti irti päästäminen vie aikansa – vai kaiketi uuden rakentaminen, niin ettei tuullessa lähde perusteet irti.

PS. tämän haluan sanoa: edetkää juuri siihen tahtiin, mikä on teille sopiva. Edettiin Jukan kanssa hitaasti, mutta varmasti. Meni hetki, kunnes päästin Jukan edes hitusen lähemmäksi, mutta Jukka kesti sen ja pysyi vahvasti mukana. Tuli myös vaihe, kun lopetettiin juttumme, mutta eihän se kauaa kestänyt. Meidän suhteen alku oli mulle todella rankka, mutta oli se myös ihanaa aikaa. En kokenut, että riitän Jukalle ja yritin keksiä kaiken maailman tekosyyt, miksi emme ole hyviä toisillemme. Latelin Jukalle usein kaikki omat ’virheeni’; että kato nyt, en ole täydellinen ei mun kanssa voi olla. Käytiin pitkiä keskusteluja ja estin tunteitani pääsemästä pinnalle. Enkä tosiaankaan halunnut muuttaa yhteen tai ikimain kihlautua. No mutta, näitä juttuja sattuu, kun löytää toisen puoliskonsa, lopettaa itsensä huijaamisen ja liiallisen suojelemisen – sekä sallii itselleen onnen ja rakkauden. Olet onnen arvoinen, me kaikki olemme. Sen kun tajuaa haluaa tehdä vielä enemmän hyvää. Ja ymmärtää, että ei se onni tarvitse pauketta ja väriloistetta, vaan läsnäoloa, kiitollisuutta ja erilaisia näkökulmia. Ennen luulin, että rakkaus hupenee päivä päivältä, mutta nyt tiedän, että se syvenee joka päivä.

On hyvä antaa aikaa, sillä me ihmiset olemme oikeasti aika hitaita ja kun on tosi kyseessä, ei ole kiire.


Hanna

Jukka Rajala

Kun sinut ensikertaa tapasin,
Tiesin, loppuelämäni kanssas jakaisin
Kasvosi kauniit, hymysi lumoava,
nyt mieleeni ikuisesti tatuoituna
Elämä antoi mulle asian arvokkaimman,
ikuisen rakkauden ja ystävän parhaimman
Joka aamu olen sinusta kiitollinen,
joka ilta onneen nukahtaen
Elämän pienistä lahjoista yhdessä nauttien,
Kulta, lupaukseni sulle on ikuinen

👉🏻💍😘”

Luomisen tuskaa ja iloa

davOn tullut ymmärrettyä miten onnekas mä oon. Miksi? Koska mulla on aivan mielettömiä ihmisiä elämässäni! Monet frendit ja tutut on tsempanneet ja jeesanneet meitä ja siis nää ei oo mitään itsestäänselvyyksiä, eli iso KIITOS kaikille teille! ❤ Oon kesäkuun aikana pyrkinyt näkemään mahdollisimman paljon kaikkia, jottei tulis liian iso ikävä kauemmas muuttaessa. Samalla on päässyt huomaamaan, et vitsit oon ollut välillä pässi, kun oon töiden takia skipannut monia menoja ystävien kanssa. Vaikkei työt mene itsestään eteenpäin ja yrittäjänä toimiessa saa tehdä paljon ”ilmaistakin työtä” ja haluan saada ammatillisesti paljon aikaan – silti sitä voi tasapainoilla paremmin niin, ettei ihmissuhteet jää liikaa taka-alalle. Jukan kanssa tulee oltua, mutta tekee hyvää parisuhteelle, että on tarpeeksi tilaa ja näkee muitakin ystäviä (molemmat kyllä otetaan oma tilamme, sillä tykkäämme puuhata omia askareitamme ajallamme). On ollut mahtavaa nauttia monien ihanien ystävien, kavereiden, perheenjäsenten, tuttujen ja asiakkaiden seurasta. Olen hyvästellyt nyt lähes kaikki stadissa olevat duunipaikat ja saanut kauniita sanoja jokaisesta. Rinnassa sykkii sydän täynnä kiitollisuutta!

Unensaannin kanssa on ollut jälleen pientä probleemaa, mutta oon käyttänyt NLP:stä opittuja harkkoja siihen, ettei liikoja siitä stressais. Mua ei auta yhtään se, et tiedän mitä kaikkea vähäunisuus aiheuttaa, se vaan lisää stressiä tällaiselle helposti stressaantuvalle (ja tämä on yksi tekijä siihen, miksi koulutan itseäni mentaalisesti, teen erilaisia mielikuvaharjoitteita, joogaan, olen luonnossa ja niin edelleen). Siksi pyrin pitää hommat rauhallisina ja katsoa asiaa eri kulmista. Se on auttanut mua paljon, sillä silloin kun stressaan, niin oon liikaa ’ongelmassa’ kiinni, enkä näe asioita eri näkökulmista. Teen usein niin, että etsin missä kohta kehoa stressi unettomuudesta tai muusta tuntuu eniten ja yritän irrottaa sen edes sentin verran itsestäni ulos. Tämän jälkeen muokkaan sen kokoa, väriä, muotoa, sijaintia ja mahdollisesti ’pyöritän’ sitä – auttaa joka kerta keventämään oloa. Oon myös ottanut enemmän päikkäreitä, kundaliinijoogannut sekä nauranut paljon, kirjoittanut päiväkirjaan, hassutellut tuttuun tapaan ja hyräillyt/lauleskellut (auttaa hengittämään syvemmin, jos ressi vetää hengityksen pinnalliseksi). Tiedostan myös sen, että nyt on tehtävä työt loppuun ja painettava astetta kovempaan, sillä ollaan avaamassa uusi sali ja muuttamassa – hoidettavia asioita riittää ja ne on sellasia, mitä ei voi delegoida tuonnemmaksi. Eli hyväksyn sen, että nyt on kierroksia enemmän, silti hakien palautumista joka päivä useammankin kerran. Esimerkiksi meditoidessa on pystyttävä hyväksymään se olotila mikä on päällä, oli se rauhattomuus tai jokin muu ja sallittava sen läsnäolo ja olla siinä vaan sen kanssa. Sen jälkeen tulee kaikki muu.

fbtTorstaina näin ystäväni Jennyn keskustassa. Lähtien kotoa keskustan meluun, työasiat päässä pörräten ja lentäviä asioita samalla hoitaen, meinas hieman keittää yli. Eka asia mitä tein Jennyn nähdessä, oli totaalinen avautuminen. Ihan parasta kun saa purkaa toiselle ja höllentää omaa fiilistä (jättäen duunit sikseen). Jäädessä liioin jumiin töihin/aikaansaamiseen/luomiseen saattaa vapaa-aika välillä olla aika yksinkertaista, sillä en jaksa keksiä mitään sen erilaisempaa. Tajusin samalla miten tärkeää on tehdä muuta varsinkin silloin, kun työnimu on kova ja ei ehkä innostaisi irrottautua siitä. Onneksi Jenny ehdotti, että mennään Suomenlinnaan tsillaamaan. Teki todella hyvää ja mitkä keskustelut jälleen kerran kera auringon, mansikoiden, mustikoiden ja luomu siiderin! Olin ihan eri ihminen, kun stadiin tullessa, olo oli niin raukea – ihanaa että on ystäviä! Ja miten nopea paluu ’maanpinnalle’ se oli, lautalla paluuta tehdessä, merta katsoessa ja tuulen hulmutessa oli niin hyvä ja turvallinen fiilis: kaikki on hyvin.

IMG_20180701_145503
Floatin ’musta huone’ ja rentoutustilasta ja alhaalla Om namin herkulliset vegaaniset ruoat!

Perjantai päätettiin pitää täysin vapaana, joten vein Jukan treffeille Float kallioon kellumaan, Om namiin syömään ja leffaan. Jukka ei tiennyt minne mennään, joten oli kiva yllättää hänet, ja tarvittiin molemmat irtiottoa. Vein meidät katsomaan ranskalaista elokuvaa ’Talo meren rannalla’, mistä kumpikaan ei tiennyt mitään. Elokuva oli mukavaa vaihtelua jenkkiläisten täydellisyyttä tavoitteleville elokuville, sekä sen sanoma oli ihanan lämmin ja koskettava; välitetään toisistamme ja pidetään yhtä. Kellunta oli mulle uusi kokemus ja alkuun oli tosi vaikea relata, kun sydän hakkasi huonojen unien takia sen verran raskaasti. Oli mielenkiintoista havaita, miten ylikierroksilla olin ja miten haastavaa oli välillä rentoutua, vaikka tila oli ärsykkeetön. Kaikenkaikkiaan teki hyvää maata tunnin suolavedessä pimeässä ja palata itsensä ääreen. Floatissa oli ihana työntekijä paikalla, otti meidät iloisinmielin vastaan, kyseli kuulumisia ja jutusteli mukavia. Mielestäni on tärkeää, että parisuhteesta pidetään huolta, ikään kuin se olisi lapsi, jota tulee ruokkia – eikä itsestäänselvyys. Meillä menee helposti työmoodiin Jukan kanssa, siksi on hyvä tehdä jotain ihan muuta, jossain ihan muualla.

Ollaan juuri saatu Movement Jalasjärven nettisivut sekä Facebook kuntoon! On tullut jo viisi ilmoittautumista eri kursseillemme, lisää uusia yhteistyöpyyntöjä ja sain yhden työhakemuksenkin (ja Jukalle soitettiin juuri paikallisesta lehdestä). Siis tää on niin UPEETA! Tiedän sen, että vaikka somessa ynnä muualla olisi saanut paljon näkyvyyttä, ei se tarkoita vielä yhtään mitään salin menestyksen suhteen. Mutta ollaan molemmat innoissamme, koska näissä muutoksissa tuntuu olevan kaikki kohdillaan. Vastoinkäymisiä tulee varmasti, yhtä varmasti, kun sadepäiviä. Tärkeintä on se millä tunnelatauksella niihin reagoi. Sitä voi elää elämänsä odottaen sadepäiviä sanoen, että tiesi sateen tulevan, tai sitten niin, että sadepäivät on luonnollinen osa elämää – niitä sen enempää odottelematta, vaan keskittyen valoon. Koen elämän mielenkiintoisena ’pelinä’, jota jokainen pelaa omilla panoksillaan. En koe vastoinkäymisiä esteinä, enkä anna kyseiselle sanalle useimmiten suurta merkitystä. Me tarvitsemme ikävempiä ja haastavempia kokemuksia, kukaan tuskin ’selviää’ elämästä ruhjeitta. Suurin osa elämämme tilanteista mittaa taitoamme asennoitua haasteiden edessä ja halukkuuttamme kasvaa ja oppia.

psst. stressi, mitä se on sulle? Aina kun avaan sanan ’stressi’ ja sen olotilan, niin näen, et se on enimmäkseen mielen höpinää, mikä pahenee, jos se ’möykkyyntyy’. 

Tällaisiin pohdintoihin tällä erää!

mj
PS. Tsekkaa meidän sivut:
Movement Jalasjärvi
FB Movement Jalasjärvi

-Hanna