Huolia & Unettomuutta

Meidän muutosta Jalasjärvelle, Etelä-Pohjanmaalle, on kulunut apauttiarallaa puoli vuotta. Puoli vuotta?! Öh, mitä ihmettä! Voisi uskoa, että tällä määrällä töitä, erilaisia proggiksia, uusia yhteistyökuvioita ja sun muita touhuja, olisi mennyt ainakin pari vuotta! Vaikka oon ollut onnellinen tästä kaikesta ja kasvanut puolessa vuodessa todella paljon (erityisesti vahvistuen!), niin haluan kertoa myös sen vähemmän mukavamman tarinan, mikä on ollut osa tätä kaikkea.

Mistä kaikki sai alkunsa
Viime syksyllä kaikki alkoi oikein hyvin. Olin jännityksen sekä innostuksen kutkuttavassa välimaastossa. Muuttoa ennen ei ollut ollut oikeastaan lomaa, vaikka oltiinkin lomalla – lomalla hoidettiin salimme myyntiä ja markkinointia, vastailtiin meileihin ja soittoihin, tehtiin Movement Jalasjärven FB sekä nettisivut, sekä mm. rempattiin salia ja uutta kotia. Muutto sujui lähes mutkitta ja Jukan ihanat vanhemmat auttoi meitä siinä sekä salin laitossa. Tykkäsin todella tapahtuneista elämänmuutoksista – olinhan unelmoinut vastaavista jo pidemmän aikaa. Mutta, kaiken se työn ja muuton touhussa meiltä tuppasi unohtumaan muutamia tärkeitä hoidettavia asioita, jotka sitten pamahti vastaan juuri huonoon hetkeen, lisäten stressiä ja kasvavia paineita. Hetkeen, jolloin Jukan työrintamalla tapahtui iso muutos ja näin ollen Jukan työmäärä kasvoi, suomeksi sanottuna, ihan jäätävästi. Siitä olisi varmasti riittänyt viidelle henkilölle normituntien verran töitä.

Huoli kasvaa
Jukka on yksi vahvimmista, aikaansaavimmista sekä mm. tasaisimmista ihmisistä ketä tunnen, mutta siinä vaiheessa näkyi hänessäkin paineet. Hän joutui opiskelemaan työstään irtisanoutuneen henkilön työnkuvat lähes nollasta. Mulla alkoi huoli kasvamaan hänestä ihan toden teolla, mutta samaan aikaan olin aika yksin salihommien kanssa (täysin ymmärrettävää, kun toisella on 4 yritystä, parista muusta osakkeita, kirjan kirjoitus kesken ja kaiken tämän päälle ex-työntekijänsä työt). Olin tietenkin valmistautunut tiimityöskentelyyn ja muutos tähän otti koville – en ollut aikaisemmin pyörittänyt omaa salia, monet asiat olivat uusia, vastuu oli aivan eri luokkaa, vaatimukset itselleni ja salille olivat liian suuren, sekä oli opiskeltava paljon lisää (ja koin valtavaa riittämättömyyttä sekä epävarmuutta). Samalla koin olevani aika yksin uudessa ympäristössä, ympäristössä joka on lähes täysin erilainen, mihin olin entuudestaan tottunut. Enkä oikein halunnut kenelläkään asiasta puhua, mikä oli erittäin typerä päätös, sillä mun pää lähti pahentamaan tilannetta ja sumentamaan katsetta. Sitten kun aloin asiasta puhumaan, oli tilanne päässäni äitynyt jo aikamoiseksi. Normaalisti pääsen yli aika nopeastikkin, mutta nyt jäin vaan pyörimään samaan pyörään.

Unettomat yöt ja tönköt päivät
Se yksi liian myöhään valvottu yö, joristen puhelimessa tilannetta ja paisutellen kaikkia pelkoja. Sen jälkeen en nukkunutkaan neljään kuukauteen. Mulla jäi hälytystila päälle. Yöt sydän hakkasi tuhatta, hengitys kulki raskaasti ja vaivalloisesti sekä päässä pyöri kaikenmaailman pelkokuvat. Pyörrytys oli ihan toista luokkaa, mitä se matala verenpaineisella normaalisti on, silmissä sumeni ja korvissa suhisi jatkuvasti. Mulla oli edelleen haasteita kotiutua uuten kotiin sekä ympäristöön. Päivät meni ihan hyvin, vaikken paljoa niistä muistakkaan. Preppasin itseäni toden teolla joka ikinen aamu. Koin kuitenkin olevani surkea työssäni, sillä ei ollut kovemmin energiaa suunnitella ja olla oma itseni – tosin tunnit ja asiakkaat salillamme piristi paljon (asiakkaiden autenttinen ilo ja kiitollisuus auttoi mua jaksamaan!). Muisti tökki ja yöt ahdisti. Kävin terveyskeskuksessa saaden 2 nukahtamislääkereseptit. Samalla tapasin ensimmäistä kertaa juuri sellaisen lääkärin, joista monesti puhutaan; sinua ei kuunnella. Hän myös kehui, miten kaltaiseni bisnesnaiset saattavat jäädä koukkuun unilääkkeisiin, kun sanoin kerran jo niitä ottaneen ja joutuneen työstää niistä irtipääsemistä. Revin reseptin ja vannoin, etten tuonne terkkarille mene enää ikinä (huom. en ole täysin nukahtamislääkkeitä vastaan, tiedän vain, ettei ne sovi mulle. Tosin unettomuutta ne ei korjaa, ne ovat vain väliaikaiseen käyttöön). Sinällään sekä tilanteen pelastus, että paineita lisäävä tekijä oli se, että kaiken tän keskellä opiskelin Rentoutusvalmentajaksi Seinäjoella. Tiedän, että ilman tätä, en olisi rentoutunut päivittäin useampaankin otteeseen ja oppinut sitä kaikkea rentouden upeasta maailmasta.

Unettomuus = psykologiaa?
Unta tuli viikossa kerran tai kaksi 5-4 tunnin ajan, muuten valvoin yöt välistä torkahdellen (tosin viikko siellä täällä taisi tulla valvottua putkeen). Aloin kuuntelemaan iltatarinoita ja rentoutuksia Calm -nimisestä appista ja kuuntelen niitä edelleen. Sen verran varovainen olen vielä, sillä uneni ei ole täysin normalisoitunut edelleenkään (kyse on tässä vain ja ainoastaan mielen asioista). Unettomuus on ollut myös siunaus, vaikkakin kivulias sellainen. Sen avulla olen päässyt tutustumaan itseeni syvemmin ja huomaamaan asioita, joita aikaisemmin on ollut haastava erottaa itsestään. Jos tosissaan haluan saada aikaan kaiken sen, mitä haluan, niin vaatii se erilaisia itsesäätelytaitoja sekä syvempää itsetuntemusta (jotten kompastele samojen töyssyjen edessä uudelleen). Nukahtaminen ja uni ovat asioita, joita ei voi kontrolloida. Yritin niin tehdä, en enää. Opin olemaan lempeä tilanteessa; nukahdan tai en, voin olla huolehtimatta siitä ja vain maata ja hengitellä. Mulla on sellaisia piirteitä, jotka liikaa valtaan päästyään todella terrorisoi terveyttäni ja näin pääsi käymään syksyllä: liika huolehtiminen, kontrollointi, vaativuus sekä mm. märehtiminen. Tiedän, että nämä piirteet tulee olemaan mussa aina, niin kuin kaikki muutkin, mutta tiedän myös, että voin itse säädellä niitä. Tajusin myös olla lukematta artikkeleita unettomuudesta, sillä niissä lähes aina kerrotaan mitä pahaa unettomuus aiheuttaa – tota hmm.. ihan kun mä tahallani valvoin yöt ja kärsin päivät?! Ne vain pahentaa olotilaa, varsinkin silloin, kun oikeesti arvostaa omaa terveyttään! Kaiken kaikkiaan olen tajunnut, että unettomuus, ainakin mulla, on suurimmaksi osaksi psykologiaa. En kuitenkaan yleistä, sillä olemme yksilöitä. Homma vaati aikamoista sitoutumista ja objektiivisuutta (valittaminen ei auttanut). Ja vaikka pidän itsestäni huolta, niin herätti tämä uusimaan tapojani ja jälleen ymmärtämään ajatustenvoiman, hyvässä ja pahassa. Fokusoinnin tärkeys on noussut aivan uudelle tasolle.

Elämä opettaa
Syksy oli raskas, mutta erittäin – erittäin opettavainen. Kelailen elämästä niin, että täällä opitaan, mitä tulee oppia ja joskus tarvitsee oppia hieman kivuliaammin. Uskon siihen, että vedämme puoleemme niin hankaluudet, että mukavuudet. Uskon myös siihen, että kaikkia piirteitä tarvitaan, tärkeää on opetella suhtettamaan niitä. Arvostan itsessäni sitä, että huolehdin, vaadin ja kontrolloin, mutta silleen murusen verran siitä, mitä se syksyllä oli. Ja se, että mitä yrittää kontrolloida ja miten, mitä vaatii ja mistä huolehtii? Säätä et pysty kontrolloimaan, mutta suhtautumistasi siihen pystyt. Tiedän kyllä mistä tietyt piirteet on mulle kehkeytyneet ja sekin on hyvä asia, sillä kun ymmärtää miksi jokin syttyy päälle, on se helpompi sammuttaa, tai ainakin himmentää. Kaiken kaikkiaan tämä oli erittäin hyvä opetus ja mulla tuli monta isoa elämänmuutosta kerralla, joten täysin ymmärrettävää, että balanssi haki itseään. Katsoessa tilannetta etäämmältä, pystyy näkemään, että tämä oli vain pieni osa elämääni, mutta tärkeä suunnannäyttäjä – unettomuus ei ole yhtäkuin minä. On oltava varovainen sen suhteen, ettei luo itselleen uskomusta, että on huono nukkuja, sillä niistä tulee pirun vahvoja. Tiedän kokemuksesta. Tämä ei ole mun ensimmäinen insomnia-jakso, mutta ensimmäinen, kun kohtaan itseni sekä tilanteen sen sijaan, että juoksen sitä karkuun (tai elämäntilannettani). Kaiketi sana tälle on hyväksyminen. Joskus saman asian hyväksyminen tulee tehdä useamman kerran.

PS. Olen onnekas, että ”riesani” oli tällainen. Viime aikoina monia tuttujani / sukulaisiani on koeteltu todella ikävin tavoin. En voi muuta, kuin ihailla sitä voimaa, mikä heillä on tilanteen kanssa pärjäämiseen! Ja kaiken sen kivun keskellä he jaksavat hymyillä ja nauraa.

Muutamia itselleni hyväksi kokemia vinkkejä:

-Mentaaliharjoitteet
-Joka päiväinen rentoutuminen, iltasadut ❤
-Asiasta puhuminen (muttei sen liika vatvominen) = hyväksyntä, muutokset
-Hypnoositerapia
-Huolettomuus unesta, tulee tai ei
-Hermostolle hyvät ravinteet sekä oman harjoittelun keventäminen
-Luonto, koirani ja oma rakas = itselle tärkeät arvot vahvemmin mukaan
-Kiitollisuuspäiväkirja, joka päivä 3-10 joka päivästä nousevaa kiitollisuuden aihetta (tuo valoa siihen olotilaan, kun todella ymmärtää, että elämässä on jatkuvasti hyviäkin asioita mukana, vaikka olisi kipuilua)
-isompi annostus melatoniinia, L-teaniini, magnesium, laadukas suola
-Jätin kahvin pariksi kuukaudeksi kokonaan pois, sekä punaviinin ja sokerin (sokeria en syö muutenkaan ja alkoholia juon yleensäkin erittäin vähän)
-Tilanteesta irrottautuminen, objektiivisuus
-Tutkiminen, mistä oma unettomuus voisi johtua, minkälaisia ajatuksia oli sitä ennen? Entäpä elämäntilanne? Onko vastaavaa ollut aiemmin?
-Pysähtyminen itsensä ääreen, itsensä kohtaaminen, hyväksyminen

Tv-ohjelman kuvauksia ja ajatuksia PT-työstä

Jälleen vierähtänyt tovi sitten viimeisen kirjoituksen. Tekemistä on ollut sen verran paljon, että ihan suosiolla jättänyt blogin päivittelyä pienemmälle.

Jalasjärvellä kaikki hyvin! Hommia on riittänyt. Ensinnäkin saimme yli 65-vuotiaiden liikuntapassi hakemuksen Kurikan kaupungilta läpi – eli tammikuussa aloitamme myös Senior Movement -palveluiden tarjoamisen. Toisekseen sain Kurikan kaupungilta tarjouspyynnön kehittämääni lasten tunne- ja tietoisuustaitoja harjoittavaan Tietoisen Temmellyksen kouluttamiseen päiväkodin ohjaajille, sekä vetämään sen kertaalleen 10 eri päiväkodissa. Meitä pyydettiin mukaan asiantuntijarooliin ulkoliikuntaparkin hakemukseen ja suunnitteluun. Viime viikolla Elixir tv-ohjelma halusi tulla kuvaamaan salimme tunteja ja haastattelemaan minua. Olimme alkuun Kurikan Sedussa kuvailemassa ja toimin siinä osassa juontajana. Huh, ja kaikenlaisia uusia ideoita ja yhteistyökuvioita on mielessä! Haluaisin löytää sellaisen yksityisen lääkäriklinikan täältä läheltä, minne voisin tarvittaessa lähettää PT-asiakkaani laboratoriotesteihin sekä mahdollisesti muihin tarkastuksiin. Ihminen on kokonaisuus! Minä en ole lääkäri, enkä edes halua sellaista leikkiä, sillä arvostan suuresti alansa ammattilaisia.

PT-asiakkaita on yllättävän paljon ja uusia yhteydenottoja tulee jatkuvasti lisää – kuten juuri nyt löin lukkoon PT-asiakkuuden 80.vuotiaan kanssa. Olen positiivisesti yllättynyt, sillä olin varma, ettei PT-palvelut tulisi niin suureen käyttöön. Mistä olen onnellinen on se, että pystyn tarjoamaan monipuolista apua liikunnan, ravinnon, mentaalivalmennuksen ja mm. rentoutuksen tiimoilta. Jos rahkeeni eivät riitä, on minulla laaja ja ammattitaitoinen verkosto ympärilläni. Huh, ihanaa kun ei tarvitse itse kaikkea osata ja tietää –  Suomessa on kovin ammattitaitoista porukkaa! Meillä on nyt muutaman kerran käynyt aivan huippu fyssari Kauhavalta, Fysio Melanen, joka todellakin osaa hommansa. Kiva pystyä tarjoamaan asiakkaillemme hänen palveluitaan tiloissamme. Näin voimme pitää parempaa huolta asiakkaistamme ja pitää huolen, että asiakkaat jatkavat PT-treeneissä tarvittavien liikkeiden kunnollista tekemistä.

PT-hommissa antoisinta on työskentely erilaisten ihmisten, kehojen ja tavoitteiden kanssa. Asiakkaani auttavat minua myös oppimaan ja kasvamaan. Tämä työ tuntuu edelleen arvokkaalta ja on yhä oma unelmani, vaikka alla on kohta jo 10 vuotta. Tosin eihän 10 vuotta ole vielä mitään. Luen paljon erilaisia tutkimustietoja samoista aiheista, jotta voisin ymmärtää laajemmin. En tykkää jämähtää yhteen totuuteen ja jankuttaa sitä kaikille, sillä olemmehan me yksilöitä. Kyselen asiakkailtani paljon, jotta he todella heräävät kuulemaan omia ajatuksiaan, kuuntelemaan kehoaan ja kyseenalaistamaan valintojaan. Välillä roolini on herätellä asiakasta ymmärtämään, että hän elää arvoristiriidassa – arvot ja teot eivät ole synkässä siksi ei pääse eteenpäin. Olen hieman huolissani siitä, mikä määrä joillain asiakkailla on tietoa, mutta sen pureksimiseen ei ole taitoa. Tämä näkyy esimerkiksi ylikuntona, ylikierroksina tai ahdistuksena. Uutta tietoa tulee kuin sieniä sateella, mutta ei osata katsoa sitä laajemmassa verkostossa. Yksi esimerkki on ferritiini. Sen sijaan, että popsittaisiin vain rautalisiä olisi hyvä tietää, miksi rauta ei esimerkisi imeydy kunnolla ylipäätään? Saatko tarpeeksi kuparia? Syötkö liikaa sinkkiä tai kalsiumia? Imeytyykö ravintoaineet hyvin? Onko sinulla kova stressi? Ja niin edelleen. Jokaisella on omat funktionsa ja näistä pitää huolen tasapaino.

Yksi taikapilleri ei poista kaikkia oireita. Kun tätä taikapilleriä otetaan ylitse tarpeen saattaa se aiheuttaa muita oireita. Minkä koen tähän avuksi on pysähtyminen, selkeyttäminen ja apu. On myös hyvä tietää, miten suuri vaikutus meidän mielellä, ajatuksilla ja tunteilla on vointiimme – nämä on hyvä huomioida elämäntapamuutoksissaan. Avuksi voimme käyttää esimerkiksi tilanteen hyväksymistä, positiivisia suggestioita, ajatusten siirtämistä parempiin asioihin, kiitollisuutta, myötätuntoa ja hengittämistä. Nämä voi tehdä missä ja milloin vain – on kuitenkin annettava aikaa sille, että oppii tunnistamaan omat ajatuksensa. En meinaa nyt sitä, että menet peilin eteen ja sanot 100 kertaa, että olet hyvä tyyppi. Tosin jos se toimii sinulle, niin sitten tee niin! Mutta joskus se voi tuntua huonolta, jos ei usko siihen – tärkein on se, mitä tunteita nämä asiat herättää. Silloin suosittelen lähtemään kevyemmin liikkeelle tai kysymään läheiseltä apua, jos ei kertakaikkiaan löydä itsestään mitään hyvää. Tämä voi olla hyvin normaalitila silloin, kun on suorittanut ilman pysähtymistä ja tuntuu, että tarttisi koko aika painaa kovempaan. Silloin, kun ui riittämättömyyden tunteessa tai itsetunto on huonohko. Palauttelu maanpinnalle takaisin inhimillisyyteen voi kestää ja tuntua vaikealta, mutta se on sen arvoista.

Näihin ajatuksiin,
-Hanna

Vege pizzaa ja temmellystä

Tänään suunta kääntyy takaisin etelä-pohjanmaalle, mutta ennen kotipysäkkiä vietämme viikonlopun mökillä. Tosin Jukka koukkaa lauantaina Seinäjoen Crossfit salille pitämään käsilläseisonta workshopin. On ollut ihanaa olla takaisin tutuissa paikoissa täällä stadissa, mutta on kiva päästä takaisin Jalasjärvelle.

Sen lisäksi, että ensi viikolla alkaa jälleen salimme Movement Jalasjärven tunnit, niin on kaksi jännää asiaa tulossa: kehittämäni lasten tunne- ja tietoisuustaitoja opettava Tietoinen Temmellys pääsee Jalasjärvellä olevaan eskariin sekä Jalasjärven ala-asteelle! Tämä on aivan uskomatonta! En olisi ikimain konseptia luodessa uskonut, että tulisin tekemään sitä vastaavissa paikoissa – vaikka vastaaviin paikkoihin sitä halusinkin! Dream come true! Minua haastateltiin Temmellyksen tiimoilta lehtiartikkeliin (ja itseasiassa päästiin mukana olleiden lasten kanssa lehden kansikuvaan) ja sen jälkeen olenkin saanut siitä paljon erilaisia yhteydenottoja. Temmellys ei ole pelkkää joogaa ja mindfulnessia, vaan se sisältää aivan oman sekoituksen erilaisia ainesosia. Jooga osuutta pääsinkin ohjaamaan Elixiriin yhteistyössä Neuvokas perheen, Innostun liikkumaan sekä Meri Mortin (liikkeet perustuivat hänen kuvittamiin joogakortteihin) kanssa. Jos kaipailee kivoja joogaharjoitteita tehtäväksi yhdessä lasten kanssa, niin tässä linkki videoihimme: Eläinjooga

41678538_10156757925242958_8597710802088099840_n

Temmellyksestä tulen kirjoittelemaan vielä lisää tuonnempana, mutta nytten tämän herkullisen vege pitsan reseptiin! Halusin loihtia jotakin herkullista ruokaa sen kunniaksi, että kehittämäni konsepti pääsi edellä mainittuihin paikkoihin. Tämä pizza on helppo ja nopea tehdä, eikä tässä ole paljoa hiilareita. Pitsan voit maustaa oman makusi mukaan. Minä maustoin sen kokeilun kunniaksi tomaattipyreellä, itse tekemällä kurkuma valkosipuli marinoidulla tofulla, vegejuustolla (kumppanin puolella on ihan normi juustoa), muru kauravalmisteella, pippurilla ja tomaateilla – herkullista tuli ja kaikki meni! Ja hei, jos et ole vielä testannut Eloveenan Muru kaurajauhista, niin big thumbs up sille!

VEGE & GLUTEENITON & VHH PIZZA:

-> Aseta uuni 200 asteeseen ja valmista pohja:

Pohja:
-3 munaa,
-1dl soijajogurttia (tai kaurajogurttia tai muuta)
-1dl mantelijauhoa (olen koittanut tätä myös kookosjauhjolla sekä Voima-papu härkäpapujauholla -> silloin tarvitset enemmän jogurttia sekaan, sillä härpäpapujauhot imevät enemmän nestettä)
-2 rkl psylliumia
-hitusen suolaa
*laitoin pohjan sekaan vielä hitusen kurkumaa sekä oliiviöljyä (tämän voit jättää kokonaan pois tai voit haluttaessa lisätä siihen esimerkiksi pinaattia)
-> Pohjassa on n. 4g hiilihydraatteja (jos käytät mantelijauhoja).

=> Vatkaa munat ja jogurtti yhdessä, sekä muut aineet keskenään. Yhdistä nyt eri seokset sekoittaen. Lusikoi seos uunipellille ja tasaa lastan tai lusikan avulla. Pohja levittyy hyvin ohuelti uunipellille – jos haluat tehdä runsaamman pohjan, niin lisää silloin jogurttia ja mantelijauhoja. Pohja kohoaa hieman uunissa. Laita nyt valmis pohja lämmenneeseen uuniin ja anna olla siellä 10-15 minuuttia.

Täyte:
-Tomaattipyre
-Oman maun mukaan, esimerkiksi: tofua, katkarapuja, Murua, nyhtökauraa, nyhtöhernettä, kanaa, kalkkunaa, valkosipulia, tuplajuusto.. Miten itse tykkäät olit vegaani, vege tai sekasyöjä.

Kun olet ottanut pohjan pois uunista, lisää tomaattipyre ja muut täytteet ja laita vielä hetkeksi uuniin. Voit vielä lopuksi laittaa päälle yrttejä tai esimerkiksi rucolaa, jos tykkäät.

NAUTINNOLLISIA JA TERVEELLISEMPIÄ PIZZA HETKIÄ ❤

Hanna
@movewithhanna

 

Vegaani pähkinäjuustokakku

Syyslomalla ollaan ja tultiin jalasjärveltä kauniaisten kotiin sitä viettämään. Movement Jalasjärven touhut ovat menneet hienosti ja siellä olevat asiakkaat ovat kyllä aivan mielettömän upeita! Juuri laitettiin uudet marraskuun kurssit myyntiin ja vastaanotto ollut jälleen innokas! Ollaan saatu todella hyvää palautetta, mutta ennen muuta parasta on se fiilis niillä tunneilla :). Usein mitä kuulee sanottavan on vastaavaa: ”näiden tuntien jälkeen kroppa on ihanan auki, vaikka oltaisiin tehty aika haastaviakin liikkeitä!”, ”te ohjaatte todella perusteellisesti asiat ja välillä tuntuu ettei tee sen ihmeempiä, mutta silti kehossa on jatkuvasti vain parempi olo!”, ”kun oon alkanut käymään täällä, niin ei ole ollut enää tarvetta käydä hierojalla”. Wau, upeeta ❤

Oli hauska palata takaisin stadiin omille kotihuudeille. Mentiin eilen Jukan kanssa pitkästä aikaa treffeille, nyt kun ollaan perustettu yhdessä sali etelä-pohjanmaalle ja tehty paljon töitä yhdessä, niin on hyvä tehdä muutakin. Löysin ihastuttavan ravintolan töölöstä ja itseasiassa ollessani töölön koulussa töissä, kävelin useasti tämän ohitse. Ravintolan nimi on KuuKuu ja voin suositella! Tykkään töölöstä ja varsinkin tuosta puolesta, mikä on lähempänä kamppia – sinne voisin jopa harkita joskus muuttavani! Kotiin tultaessa iski herkkuhimo, joten päätin leipoa herkullista pähkinäjuustokakkua ja viedä osan myös faijalle, kun sillä oli juuri synttärit. Leivoin kakun illalla ja annoin sen tekeytyä jääkaapissa yönyli – jaksaessa odottaa herkkuja, maistuu ne herkullisemmilta :).

Muuntelin alkuperäistä ohjetta paljon (linkitän sen mukaan). En leivo perinteisiä vehnämaitosokeripommeja, vaan teen terveellisempiä versioita (olen syystä hyvinvointialan yrittäjä). En kuitenkaan saarnaa kenellekään, jos joku sellaisia tekee, koska jokainen valittakoon itse mistä tykkää ja miten tykkää. Itseasiassa tämän kakun tähden ostin ensimmäistä kertaa steviaa, sillä en tykkää käyttää mitään sellaisiakaan ja sitäkin laitoin todella vähän (olisi voinut jättää ostamatta, sillä kakku ei ainakaan mielestäni tarvinnut yhtään lisää sidosainetta tai makeutta). En käytä lisättyä sokeria, enkä ole sitä käyttänyt sitten ala-aste iän. Sokeri on maku mistä en pidä, mutta kyllä syön välillä sokerillisia herkkuja (ja ihan normi ruokaa, missä sokeria on monessa eri muodossaansa). Muissa raaka-aineissa oli jo valmiiksi sokeria, joten suosittelen tsekkaamaan kokonaisuutta ennakkoon. Tämä ei ole mikään terveyskakku, oli se sitten miten vegaaninen ja gluteeniton tahansa. Halusin koittaa tätä nyt kuitenkin, koska tiedän, ettei me tätä kahdestaan tulla syömään. Kakussa on paljoltikin sokeria, hiilareita, rasvaa ja suolaa, kun summaa kaikki käytetyt tuotteet yhteen. Mutta on tämä alkuperäisohjetta terveellisempi!

VEGAANI JA GLUTEENITON PÄHKINÄJUUSTOKAKKU:

44154300_10156836970422958_8391232581500141568_n

Tarvitset:
-n.24cm irtopohjavuoka tai ihan perus vuoka, jos koet ettei ole tarvetta irrottaa kakkua vuoasta tai voit tehdä näitä pienempiin muotteihin,
-Leivinpaperi,
-Keittiövaaka (ellet tykkää laittaa silmämäärin – itse teen näin),
-Sähkövatkain,
-2 eri kippoa,
-raaka-aineet:

Pohja:
-n.300g Digestive keksejä (olisi voinut olla vähän vähemmänkin. Ostin Tescon gluteenittomia digestive keksejä n. 2.40€ ja yhdessä paketissa on 160g. Kaksi pakettia riittää hyvin ja jää ylimääräistä).
-n.3-4 teelusikallista kookosöljyä (jos pohja jää kuivaksi, niin laita lisää)

= murskaa keksit pussissa aivan pieneksi. Nämä käyttämäni keksit jäivät kuiviksi, joten lisäsin pussiin vettä sekaan ja imeytin sitä keksimuruihin (huom. ei liikaa, etene rauhassa veden lisäämisen kanssa). Keksin on oltava sellaista, että pystyt tekemään siitä käsin kiinteän pallon ja se pysyy muodossaan. Lisää öljy imeyttäen, laita irtopohjavuoan pohjaan leivinpaperi ja aseta sen reunat takaisin, painele keksipohja vuokaan. Painele kunnolla, jotta keksipohjasta tulee kiinteä ja vankka.

Täyte: 
-2 purkkia Plantin kauravispiä (jos et ole gluteenittomana Plantin kauravispistä varma, niin korvaa se yhdellä purkilla Alpron Vispiä. Alpro vispi on löysempää, joten lopputulos on hieman löysempi )
-2 pakettia Violifen maustamatonta creamy original ’tuorejuustoa’
-1dl sileää ja makeuttamatonta maapähkinävoita
-1/2-1 tl vaniljajauhetta
– n.1rkl steviaa (ensi kerralla kun teen, niin jätän tämän kokonaan pois)

=vispaa kauravispi kuohkeaksi sähkövatkaimella. Notkista tuorejuusto ja maapähkinävoi sähkövatkaimella. Lisää kuohkea kauravispi ja tuorejuusto-maapähkinävoi sekoite yhteen ja sekoita jälleen. Lisää muut ainekset sekaan sekoittaen. Laita valmis seos pohjan päälle ja anna tekeytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia.

Pinnalle:
-30-50g tummaa suklaata
-ripotellen suolapähkinöitä

= sulata tummasuklaa hellalla vesihauteessa tai mikrossa. Suosittelen aloittamaan pienestä määrästä ja lisäämään sulaa suklaata tarpeen ja oman maun mukaan. Kaada sula suklaa nyt jääkaapissa olleen kakun päälle ja ripottele suolapähkinöitä oman maun mukaan. Kakku on valmis ja ei muuta kuin herkuttelemaan!

Ensi kerralla aion muokkailla ohjetta alkuperäisestä vieläkin runsaammin. Ajattelin testata niin, että laitan kauravispiä 1,5dl ja tuorejuustoa saman verran. Jätän maapähkinävoin laittamatta (peittyyköhän vegaanisen tuorejuuston maku ilman tätä?) ja ripottelen päälle enemmän pähkinöitä ja suklaata. Miten korvata nuo digestive keksit terveellisemmällä? Ei muutakun testailemaan siis!

Alkuperäinen ohje (kannattaa tsekata sivu, hyviä juttuja ja varsinkin vegaanisista tuotteista!): kamomillankonditoria

~rasva: 237,8 44228398_10156836970217958_4917140871293435904_n~sokeri: 98,2
~hiilarit: 283,3 (jos sokerit otetaan pois, niin 185,1g)
~suola: 6,7
Tumman suklaan, kookosöljyn ja päällä olevien pähkinöiden ravintosisällöt ei ole laskettu mukaan, joten hieman miinuksella em. laskut.

Sallitaan itsellemme herkkuhetket, silloin niistä pääsee oikein kunnolla nauttimaan ❤ Ja jaetut herkkuhetket tuplaa nautinnon!

ps. kakku on HERKULLISTA!

❤ Hanna

Onnistumisia ja kompastuksia

Täällä porskutellaan eteenpäin! Huijaisin jos sanoisin, ettei stressiä ole ollut – on. Kuitenkin hyvä muistaa, että a) stressi on myös hyvä asia, b) kivat, jännät ja uudet asiat voivat lisätä stressiä myös, c) joskus tulee täysin odottamattomia ylläreitä eri suunnista ja d) PMS. No words needed.

Maanantaina riitti tehtävää ja menoa. Aamu alkoi perusteellisesti joogalla ja rentoutumisella. Kahvia koneeseen ja työn ääreen (toimin toimistotöiden suhteen parhaiten aamuisin, vaikka ne jatkuukin osissa iltaan). Nopea taukojumppa väliin ja valmistautuminen haastatteluun. Kunnallissanomien toimittaja tuli tekemään kehittämästäni Tietoinen Temmellys -konseptista jutun. Haastattelu oli oikein mieluisa, keskustelua olisi voinut jatkaa iltaan asti! Haastattelusta lähdin ajamaan Seinäjoelle joogakoulu Sanmayaan tuuraamaan flowjoogan ja google mapsin avulla tein kotimatkasta sekavan ja vaivalloisen. En tajua miten google maps ohjaa kääntymään yhtäkkiä kohdasta, missä on aidat molemmin puolin, tai sitten vaihtaakin reittiä paljon pidempään? Pieni raivoaminen, ”kiroilujooga”, siihen väliin, vannominen tuhannennen kerran etten enää koskaan aja yhtään minnekkää, enkä VARMANA käytä google mapsia. Hetken hiljaisuuden ja hengittelyn jälkeen rupesin naurujoogaamaan ja mantraamaan – ihan uskomatonta miten noinkin yksinkertaisilla asioilla pystyy nollaamaan tilannetta! Se vain kaipaa hieman viitseliäisyyttä, heittäytymistä ja asiasta irrottautumista.

Tiistaina tuli ikävähkö meili asiasta, mikä ollaan totaalisesti unohdettu. Meinasin stressaa sen johdosta itseltäni about 2 vuotta eliniästäni pois, kunnes menin metsään (eli takapihalle) hengittelemään ja kirjoitin nousseita fiiliksiä ylös, jotta pystyin kyseenalaistamaan niiden totuudellisuutta. Meilin ansiosta tuli kuitenkin kiirus tiettyjen asioiden kanssa. Nyt kun omat resurssit on tiukasti kiinni jo monessa muussa asiassa, kyky ottaa vastaan työnmäärää lisääviä ylläreitä on ymmärrettävästi huonompi. Teen tällä hetkellä enemmän mm. rentoutumista ja yinjoogaa, kuin koskaan ennen, enkä halua edes miettiä minkälainen olo olisi ilman näitä. Mitä enemmän on jotain tiettyä, sitä enemmän on lisättävä siitä palautumista – eikä niin, että porskutellaan eteenpäin ilman lepoa. Lepo ei ole ”sitten kun” -juttu, vaan joka päivän asia.

Oon syystä fokusoitunut hyvään, positiiviseen ja kantavaan – en kuitenkaan kiellä negatiivisempia tuntemuksiani, vaikken anna niille valtaa. On tullut vastaan latistavia, ahdistavia ja voimia vieviä tilanteita (kyse ei ole nyt salista, sillä meillä molemmilla on yhdessä ja erikseen monta muutakin rautaa tulessa). En kuitenkaan päästä itseäni looppiin, missä kelaan, et ei tästä tuu mitään tai tuntuu omat ja toisenkin rahkeet loppuvan – TAI sitä asennetta, missä puhutaan mm. näin: ”miks aina mulle”. Niille ei ole käyttöä tässä hetkessä. Kysymys onkin, miten tästä eteenpäin? Unohtamatta pysähtymistä ja syvään hengittelyä. Samasta hetkestä löytyy kuitenkin myös kiitollisuutta, rakkautta, onnea, rauhaa, naurua ja iloa! Meillä on nyt iso mäki kivuttavana, mutta me päästään sen yli. Matkassa meillä on paljon onnistumisia ja hyviä juttuja, eli ei anneta näiden haasteellisempien (opettavaisten), ikävempiä tunteita herättävien asioiden syödä muualta iloa! Yksi iso pilvi ei peitä valoa! Ja on ennen muuta rikkaus elää läsnä elämän kaikkien sävyjen kanssa.

”Uusien ideoiden tai viisauksien opiskelusta ei ole mitään hyöytyä jos et sovella niitä käytäntöön. Kirjojen lukeminen tai esitysten kuuntelu saattaa tuoda elämääsi hetkellisen energiapuuskan, mutta ne eivät aikaansaa pitkäaikaisia tai pysyviä vaikutuksia.”

Olen tässä hetkessä syvästi kiitollinen kaikista niistä opettavaisista ja kasvattavista kolhuista&kokemuksista, mitä olen elämäni aikana saanut – ne on olleet täällä vain vahvistamassa mua. Erityisesti sisälläni olevasta sisusta ja armeliaisuudesta, mitkä ovat nousseet nyt kunnolla esiin. Keskittymisestäni siihen, mitä haluan, vaikka väsyttäisikin. Myöskin NLP:stä (once again) ja ihmisistä tarinoineen, mihin sain tutustua. Onnellinen, että olen löytänyt joogan ja mindfulnessin. Harjoitellut siis hyviä tapoja, jotka auttavat haastavissakin tilanteissa viemättä extra voimia. Tehnyt hyviä valintoja, vaikka olisinkin saattanut niitä välillä vastustaa – tai ne olisivat tuntuneet liian vaivalloisilta tai se yleisin; ei oo mun juttu. Kiitollinen Jukan ja mun loistavasta yhteydestä ja tavasta kommunikoida. Kun me keskustellaan toistemme kanssa, me ollaan läsnä ja kuunnellaan, eikä niin, että kuunnellaan vain vastatakseen. Kun puhutaan toisen asioista, keskitytään niihin, eikä toinen ala puhumaan omistaan. Ja annetaan olla silloin, kun ei ole vielä aika käydä asiaa läpi. Ollaan läsnä toiselle ja tuetaan. Mutta ennen kaikkea niin tajuttoman otettu siitä, miten upeita asiakkaita ja työntekijöitä meidän salilla on ja miten suuri voimavara heidän läsnäolo on!

❤ Haasteet opettaa. Ennen muuta ne auttaa meitä löytämään niitä upeita asioita sisältämme, joita emme ole edes tajunneet etsiä.

❤ Kiitollisuus, ilo ja nauru eivät kuulu vain hyviin päiviin! 

❤ Vähemmän itsekeskeisyyttä, enemmän me-henkisyyttä! Meillä on Jukan kanssa niin super-tiimi, että mennään läpi harmaan kivenkin! Together we can make it better!

❤ Toisen kuuntelusta ja auttamisesta on monesti apua myös itselleen, ollaan täällä siis toisiamme varten! 

-Hanna 🙂

 

 

Tuore saliyrittäjä!

Jalahjärvellä kaikki hyvin! Nyt sitä ollaan: tuoreen salin co-owner! Olo on väs… RIEMUIKAS!

41474509_10156748547372958_1246266000240803840_o

Kaikkea on mahtunut tähän, hmm, viimoisen kuukauden sisään. On ollut koulutuksia, workshoppeja, uuden kodin laittoa ja kodiksi asettumista, salin remppaamista ja siivoamista, hankintojen suunnittelua ja ostoa, laskemista, suunnittelua, salin avajaiset, syyskauden starttaaminen, paljon uusia ihmisiä ja niin edelleen. Mukaan on mahtunut myös ratsastamista (!! yes finally!!), Tuurissa piipahtamista (never again), paljon Yinjoogaa – kundaliini joogaa – body scan rentoutusta (<3), naurujoogaa, rakkautta, kinastelua, kiukuttelua, stressiä, syvään hengittämistä, kiitollisuutta, iloa ja noh, the list goes on! Erityisesti tämä viimeinen kuukausi on ollut erityisen kasvattava. Miksi?

Uusia tapoja
Nyt on ollut aikaa ottaa käyttöön jo jonkin aikaa pinnan alla kyteneet muutamat uudet tavat. Uusi ympäristö on auttanut, sekä aivan uudenlainen elämäntilanne ylipäätään. Voisi uskoa, että stressaava ja isoja muutoksia sisältävä elämäntilanne toimisi päinvastoin, muttei ainakaan minulla. Taustalla auttaa NLP koulutus, jonka kävin viime keväänä ja syksynä, siellä tekemät harjoitteet sekä kundaliini jooga. Myös moni muu, mutta koen, että näistä on ollut ravisteleva vaikutus minuun.

41372568_10156748547032958_9091283672035753984_n

Fokus
Yksinkertaisimmillaan, mitä selkeämpi on siitä mihin suuntaan mennä, sen helpompaa kaikki on – kompastuksista ja mustelmista huolimatta. Muistaen etenkin, että aina kulku ei ole suoraviivainen, muttei meinaa, etteikö kävisi toteen!

Apu
Olen ollut se henkilö, jolla menee luu kurkkuun, kun tarttisi pyytää apua. Valmistauduin salin remppaamiseen niin, että aloin opiskelemaan laminaatin laittoa ja väliseinän rakentamista – kyllä, olin tekemässä ne itse. Onneksi saimme apua tähän (voi olla, että sali ei olisi edelleenkään valmis, jos mä olisin niitä alkanut kyhäämään). Stressasin itseni jo ennakkoon työnmäärästä ja siitä, etten osaa kaikkea = tarve kontrolloida. Jukan vanhemmat on olleet sellaisia enkeleitä, että välillä on tuntunut näkevän unia. Oon saanut paljon hyvää oppia erityisesti Jukan äidiltä, joka osaa yhtä sun toista ja joka on vaan niin mahtava persoona, että toista saa etsimällä etsiä. Kun mä olen päälle 70 vuotias, niin haluan todellakin omata samanlaisen energian kun hänellä.

41412416_10156748546377958_2242557791388565504_n
Kaiken tän kasvun ja muutoksen tukena on ollut mun upea, vahva ja empaattinen mies. Työasioissa meillä on eroavaisuuksia paljonkin, mutta parisuhteessa täydennämme toisiamme upeasti. Me seistään toistemme tukena ❤

Let it goooo
Niinpä. Olen tullut face to face kontrolloimisen tarpeeni kanssa (se on se, minkä varmaan pystyy välillä näkemään salamointina mun pään ympärillä :D). Se on aika vekkuli ja sillä on aikamoiset verkostot minussa, mutta tällä hetkellä asiat on hyvin sen kanssa (mutta se on osa mua halusin tai ei, tärkein on oppia säätelemään sen voimakkuutta ja pysähtyä silloin, kun puskee vauhdilla päälle). Naurujooga on muuten ollut tähän ihan jackpot, oon tehnyt sitä nyt joka aamu kundaliinijoogan ja oman body scan rentoutuksen jälkeen. Tein sitä nyt viikonloppuna mökin laiturilla katsellen luontoa ympärilläni, miten vapauttavaa! Naurujooga menee kutakuinkin näin: ” ho-ho-ho-hoo, ha-ha-ha-haa, hahahahahahaha.” Huom, saa nauraa eritavoin myös! On ollut mahtava huomata miten paljon minulla on nykyään TOIMIVIA työkaluja keventämään stressiä! Ja se, että on oikeasti valmis työstämään niitä pinttyneitä tapoja ja keventää otetta niistä.

VALINNAT
Valintani on hyvä olo, mikä ei tarkoita sitä, että koko aika pitäisi olla hyvä olo, vaan sitä, että teen valintoja niin, että ne puoltavat suurempaa tarkoitusta. Olen pitänyt kiinni palautumisesta, itseni kuuntelusta, rentoudesta, naurusta, ilosta ja siitä, että irrottaudun työasioista. Välillä se voi hieman ontua, mutta muutosten kanssa ei kannatakkaan pitää kiirettä. Se, että on intohimoinen luomisen ja työn suhteen ei ole huono asia, mutta niin kuin kaikkea muutakin, niin myös tätäkin piirrettä tulee osata rajaa. Elämässä on niin paljon kaikkea muutakin, kuin ne jutut joiden äärellä suurimman osan ajastaan on!

Mitä muuta?
Tiedättekö mitä? Meitä on oikeesti kiitetty runsaasti siitä, että ollaan tultu tänne ja perustettu Movement Jalasjärvi. Siis oikeesti, eikä vaan salilla vaan muuallakin. Ensimmäinen viikko meni hyvällä fiiliksellä ja monesti tuli ’heräämisiä’ siihen, että täällä me nyt sit ollaan ja ihan kodilta tuntuu! Töitä on saanut tehdä ja jatkossakin saa, mutta tämähän on oikeastaan positiivinen asia. Sali sitoo enemmän, mutta onneksi meitä on kaksi ja meillä on kaksi ihanaa työntekijää ja runsaasti ihania asiakkaita ❤

AINIIIIN! Tietoinen Temmellys pääsee kouluun ja eskariin! Kehittämäni lasten tunne- ja tietoisuustaitoja kehittävä konsepti on nyt siis menossa sinne, minne sen olen halunnutkin viedä! WhaaaaT! Ja huomenna jotain jännää sen tiimoilta ja parin muunkin, kirjoittelen niistä ensi viikolla lisää, kun on aikaa istua alas blogin ääreen.

psst. Löydät mut instagramista @movewithhanna, missä päivittelen instastoryjä useammin kuin blogiani!

-Hanna 🙂

 

PT opintoja kertaamaan!

Ensi viikonloppuna starttaa PTAkatemian Personal trainer opinnot. Miten se liittyy muhun, joka olen personal traineriksi opiskellut jo 20.vuotiaana? Siten, että nyt mennään uudestaan!

Mua kysyttiin mukaan yhteistyöhön PTAkatemian kanssa ja en tosissaankaan voinut kieltäytyä! PTAkatemia on tunnettu laadustaan ja ammattitaitoisista, jatkuvasti itseään kehittävistä kouluttajista, kuten Jukka Mäennenä, Jarno Härkönen, Jukka Rajala ja Sampsa Kautto. Ihan jännittää päästä kertaamaan oppeja ja saamaan uutta tietoa sekä osaamista! Tein juuri heidän PTA Intraan, eli tietopankkiin tunnarit ja kohta puoliin luen ensimmäisen jakson materiaalit ja teen tehtävät. Pääsen myös tutustumaan videoilta erilaisiin kehonpainoharjoitteluliikkeisiin – siis wau! Tällainen toimii mulle, kun hommat pidetään selkeinä ja on niin videoita, luettavaa ja tehtäviä sekä kohta itse koulutuksen ensimmäinen jakso! Parasta tässä on se, että saa ikään kuin yhteisön, missä pallotella ideoita, luovia ja selkeyttää omaa brändiä ja toimintaa ylipäätään ja varmasti tulen saamaan asioihin aivan uusia näkökulmia. Yrittäjänä kun touhu on välillä aika yksinäistä – ja hei, kertaus on opintojen äiti! Rock on!

PTAkatemian perustajajäsenet ovat Jukka Rajala, Jarno Härkönen ja Jukka Mäennenä. Kaikki nämä jäbät ovat tuoneet Suomen liikunta- ja kuntoutusalalle kaivattua uutta energiaa ja erilaisia näkökulmia. Heistä jokainen puhuu monipuolisuuden puolesta, sekä pyrkii murtamaan ihmisten toimintakykyä rajoittavia pinttyneitä tapoja ja ohjeistuksia. Jokainen kouluttaa myös muuallakin, kuin vain PTAkatemiassa ja ovat todella kysyttyjä kouluttajia sekä puhujia. PTAkatemiassa oppilastaso on korkea, mutta sinne ovat myös tervetulleita sellaiset, jotka eivät (vielä) tee hyvinvointialla töitä. Oppilaina on muun muassa ollut niin lääkäreitä, fysioterapeutteja, hierojia kuin urheilijoitakin. Tämä koulutus varmasti haastaa omaa tieto taitoa, mikä on tällaiselle motivoituneelle ja kunnianhimoiselle ihmiselle erittäin hyvä asia. Nyt opiskellaan ja tosissaan!

Itseäni kiinnostaa tulevaisuudessa kouluttaa enemmän, joten otan tämän ensimmäisenä askeleena kohti sitä (koska tsekatkaa ketkä on kouluttamassa meitä – meinaan jo nyt lahota innostuksesta :D!). Tätä oon kaivannutkin, sillä viime vuosi meni mentaalivalmennuksen opinnoissa ja nyt pääsee jälleen keskittymään fysiologiaan, anatomiaan ja mm. ravitsemukseen. Vaikka olenkin jatkuvasti käynyt myös liikunta-alan koulutuksissa, niin kiva lähteä mukaan vähän pitempään kokonaisuuteen! Muistan nuorempana käymäni pähkäilyt aloittaessa PT opinnot, iso hinta mietityttäen, eikä ollut aivan varma onko järkeä (ne oli silloin vasta rantautumassa Suomeen). Voin sanoa, että maksaa itsensä takaisin moninkertaisena! Tällä alalla ei voi opiskella liikaa, mutta toki rahojaan voi käyttää huonoihin koulutuksiin ja kouluttajiin (niitäkin on kentällä paljon). Tiesin jo pienenä tekeväni ihmisten ja liikunnan parissa töitä, ja kun valmistuin PT:ksi olen niitä tehnytkin (ohjasin ryhmäliikuntatunteja jo ennen koulutusta). Samalla alalla ollaan edelleen, tosin yrittäjänä ja kohta avataan kehonpainoharjoitteluun spesialisoitunut sali yhdessä mieheni kanssa.

Ensimmäinen koulutusviikonloppu on siis nyt lauantaina 11.8. ja sunnuntaina 12.8., paikkana toimii Movement center Käpylä. Koulutusviikonloppuja, eli jaksoja, on yhteensä kahdeksan:
1. jakso (2 pv): Sinä personal trainerina
2. jakso (2 pv): Lihaskunto- ja voimaharjoittelu, kuntosaliharjoittelu
3. jakso (3 pv): Ravitsemus ja henkinen hyvinvointi
4. jakso (2 pv): Kestävyysharjoittelu, testaaminen ja seuranta, juoksu
5. jakso (2pv): Kehonpaino- ja liikkuvuusharjoittelu
6. jakso (2pv): Toiminnallinen keho, erityisryhmät, kuntoutus
7. jakso (2pv): Painonnostoliikkeet, voimaharjoittelun käytäntö ja suunnittelu
8. jakso (2pv): Toiminnallinen harjoittelu, ryhmävalmennus, personal trainerin työ kokonaisuutena
Jaksojen välissä tulee tehtäviä harjoituksia ja teoriaopintoja, sekä väli- ja loppukokeita ja lopussa näyttökoe. Koulutukseen mahtuu vielä mukaan, eli jos kaipaat laadukasta PT-koulutusta kehittääksesi ammattitaitoa, kerrataksesi tai alanvaihtoa ajatellen, niin tervetuloa mukaan! Pääset ilmoittautumaan tämän linkin kautta: http://ptakatemia.fi/personal-trainer-koulutus/

Tulen välillä kirjoittamaan opinnoista blogiini, joten jos vielä funtsit PT opintoja, niin kannattaa seurata! PTAkatemialla alkaa uudet PT opinnot tammikuussa 2019, jos et vielä tähän kerkeä tulla mukaan. Kannattaa laittaa myös heidän instagram PTakatemia seurantaan, sillä tulen päivittelemään sitäkin (jätkät olleet vähän liian innokkaita sen päivittämisen suhteen :D!!!).

 

-Hanna