HAUTAJAISET

Lauantai 2.7.

DSC_7219
Piina ja Paniikki 😀

Uni tuli jälleen huonosti.. Vie aikansa, että tottuu tällaiseen kosteuteen ja kuumuuteen. Myös se, että toi heinäsirkkojen lauleskelu ja sammakkojen kurnuttelu ei ole mitään hiljaista puuhaa. Eikä katolla olevien lintujen duunailut, eikä myöskään sikojen röhkintä. Kaikista ei-hiljaisinta on, kun meidän pihalle tulee alta 10 uros koiraa, jotka taistelee – siis oikeesti ottaa matsia keskenään, yhden juoksuissa olevan naaraan takia. Ne vetää sitä rumbaa pitkälle aamuyöhön saakka. Ja meidän kuistilla on kaksi super söpöä pentua, toinen näyttää kultasennoutajalta ja toinen on saman värinen mut pystykorvat. Stressaan et isommat koirat nirhaa ne ja sit alan miettii Dio koiraa.. Annoin niiden koirien nimeks Piina ja Paniikki :D. Täällä jokaisella on koira tai useampi. Koirat ei saa olla sisällä, vaan on vapaasti ulkona, menevät miten sattuu mut kukin pysyy kyllä omalla reviirillään. Koirat nähdään likaisina, eikä moni niistä pidä mutta ovat hyviä vahteja öisin. Monilla ei ole varaa ostaa koiranruokaa, niin annetaan oman ruoan jämät. En yhtään tuomitse sitä miten täällä koiria kohdellaan, jos tulevat väärälle reviirille. Joku eläinten ylisuojelia olis jo repinyt pelihousunsa. Ymmärrän sen, että koiralle on näytettävä paikkansa, vaikka teen sen itse täysin eritavalla. Jos sellasta kohtelua ei olis täällä, niin eihän sitä uskaltais liikkua ulkona pelkäämättä koirien hyökkäystä. Enkä paljoa noita paijaile, kun ovat aivan täynnä kirppuja kavereineen.

DSC_7126

Tänään on lauantai eli periaatteessa vapaapäivä. Päätettiin Raimundin ja Magdan kanssa aamupalalla lähteen kiertelemään kyliä. Juteltiin eilen illalla Raimundin kanssa siitä, että menisin temppeliin meditoimaan ja tekemään kaikenlaisia temppelitöitä yöksi tai kahdeksi, joten nyt meidän suuntana oli mennä Äiti Chi nunnan luokse. Äiti Chi ei ollut paikalla, mutta törmättiin papan ja Raimundin kaveriin, joka kertoi että yhdessä kylässä on kuollut mummo ja hänelle järjestetään hautajaiset juuri. Tästä meidän suunta muuttuikin ja mentiin ekana kyseisen kylän temppeliin, jossa munkit ja kolme nunnaa saivat jonkinlaista valmistautumista hautajaisia varten. Istuin heidän takana temppelissä ja olo oli todella nöyrä.. Tällaisesta mä oon aina uneksinut.. Miten kaunista, vaikka monet tulevat aivan mitättömistä olosuhteista. Munkeilla oli hienoja tatuointeja ja olivat todella piristävä näky – Magda meni hieman lähelle yhtä munkkia ja se munkki oli heti ihan, että ”no no noo” nauroi ja nojautui taaksepäin (eivät saa koskea naisiin). Sieltä suunnattiin vähän matkaa eteenpäin, jossa kyläläiset olivat syömässä ja hieman juomassa hautajaisten kunniaksi. Koska monet ovat todella köyhiä täällä ja monella ei ole varaa yksin järjestää tuollasta tapahtumaa, niin jokainen vieras tuo lahjaksi rahaa. Tämä rahasumma ja tuojan nimi kirjoitetaan ylös ja heitä vastaavaisuudessa muistetaan. Meidät otettiin tosi hyvin vastaa, söin hieman ja join lasillisen kylmää kaljaa. Pian noustiin ylös ja munkit kantoivat ruumisarkun autolle musan soidessa taustalla ja me muut seurasimme heitä. Hypättiin mopediin ja kruisattiin hautajais paikalle.

DSC_7124
Hautajais valmistelut

Hautajais temppeli oli keskellä metsää. Siinä ei ollut ovia, vaan korkeita pylväitä joiden päällä oli katto ja alla lattia, muuten aivan avonainen. Munkit istuivat korkeammalla rivissä meidän edessä, heille tuotiin paljon lahjoja; limuja, mehua, vettä, wc paperia… Vieraat tulivat istumaan jalat poispäin osoittaen munkeista lattialle tai penkeille (meitä oli aika paljon). Me istuttiin lattialla ja meidän edessä olevat kolme mummelia kääntyi jatkuvasti meihin päin hihitellen ja tarjosi karkkia. Tilaisuudessa vieraille jaettiin jatkuvasti vettä. Vanhin munkki lausui pitkiä rukouksia, samalla me pidettiin kädet rukousasennossa rinnalla ja välillä kummarruttiin maata päin. Muutama muu piti puheita ja osoitti kunnioitusta mennyttä kohtaan. Raimund kertoi koko aika mitä tapahtuu, mutta jos totta puhutaan, niin olin niin häkeltynyt että puolet on jo unohtunut. Yhdessä vaiheessa munkki kertoi kuolleesta kaikkia hyviä asioita ja siitä miten hyvä ihminen hän oli ollut. 86 vuotias todella reipas ja auttavainen nainen, hänellä oli 7 lasta ja lapsenlapsia, koko kylä rakasti häntä – sen kyllä huomasi. Kuollut oli kylän ”tärkeän” henkilön äiti. Tämän vaiheen jälkeen päästiin voitelemaan lehdellä bensaa kuolleen päälle (tätä ennen munkeille oli jaettu valkoinen lanka, jonka he myöhemmin menivät laittamaan arkun ympärille).. Se oli hieman outoa, koska en tuntenut häntä mitenkään, enkä ketään muutakaan. Voitelin kuitenkin ja toin kädet rukousasentoon otsalle. Tunsin munkkien tutkiskelevat silmät sitä tehdessäni. Kun kaikki olivat voidelleet häntä, niin munkit veivät arkun keskemmälle metsää omalle paikalleen, jota ympyröi bambuista tehty pieni rakennelma. Tämän jälkeen, meille jaettiin kaksi erilaista tikkua; toisessa oli suitsuke sekä pieni kynttilä, toinen oli tehty paperista ja siinä oli kylän tunnusmerkki kukka. Nämä me vietiin haudan luokse, jotta se palaisi paremmin. Kun oltiin laitettu tikut haudan luokse, saimme ottaa lahjan (sain pikkuisen keltaisen fikkarin). Sitten hautaan lisättiin jotakin villaista ja sytytettiin tuleen ja en muista oliko tätä ennen vai tämän jälkeen, kun kuului 3 kovaa pamausta ja muutama nainen alkoi heittää karkkia jokaiselle ja vieraat juoksi hulluna karkkien perässä. Kuolleen vaatteet ja muu omaisuus poltettiin myös, sillä täällä ajatellaan niin, että tulemme maailmaan omistamatta mitään, joten lähdemme niin myös pois. Nyt tilaisuus oli ohitse ja lähdettiin jatkamaan matkaa.

DSC_7133

 

13606966_602073163294342_3910104255695461964_n
Raimund Wagner/ Volunt2Thai

Olin todella läsnä niissä hautajaisissa, välillä tosin mietin että mä oon oikeesti täällä.. Munkkeja mun edessä, ihka aitoja eikä niitä epäterveellisiä ja lihottavia leivonnaisia. Tunsin monesti tutkiskelevat silmät itsessäni, mutta ei mulla ollut mitenkään ei-tervetullut olo. Raimund huomas kuinka häkeltynyt ja otettu olin, sanoi että tästä oppii paljon ja vaikka hän on ollut vastaavassa monesti (jokaiselle kyläläiselle pidetään samanlaiset – tosin noi oli astetta fiinimmät, koska oli tärkeä henkilö) niin jokainen kerta tuntuu yhtä maagiselta. Muutama itki hautajaisissa, tietenkin. Mutta tilaisuus oli enemmänkin iloinen, ihmisillä oli hyvä meno. Rupattelin muutaman vieraan kanssa, jotka puhuivat englantia hieman ja toinen heistä oli käynyt suomessa. Ja kelatkaa sitä fiilistä, kun oot far-faraway kotoa ja joku heittää sulle keskellä melkein viidakkoa ”mita kuuluu” —- – olin ihan et ööö !! No mutta joo Raimund jälleen kehui kuinka hyvin olin pitänyt lapsille jumppaa ja nyt mut kutsuttiin muihinkin kouluihin. Elikkä tulossa paljon kaikenlaista, but I say let it come :).

13606816_602073153294343_1683492440242351031_n
Raimund Wagner / Volunt2Thai
13590261_602073369960988_3840142360987081287_n
Raimund Wagner / Volunt2Thai

Raimund kertoi saksassa olevan sanonta, että tyyli millä hautajaiset kussakin maassa pidetään, kertoo paljon sen maan ihmisistä. Aloin miettimään Suomen tyyliä pitää hautajaisia. Hmm.. mulla itselläni ainakin monesti mietityttää niissä se, että ei saa olla liian hauskaa tai nauraa – tai sellanen fiilis on ympärillä. Ollaan hiljaa ja itketään, tai pidätellään itkua – aika sellaista kolkkoa. Ollaankohan me suomalaiset vähän liian vakavaa kansaa? Ollaan kaikki sitten mustissa ja hiljaa. Katsotaan pahalla, jos joku hieman tuo elämää elämättömään menoon. Eihän se ilo tarkoita, että epäkunnioittaisi mennyttä millään tapaa. Tarkotukseni ei oo millään tapaa tuomita mitään tai ketään, kunhan pohdin kulttuuriemme eroavaisuuksia. Vaikka me länsimaissa tiedetään paljon erilaisista asioista, niin ei meillä oo kyllä mitään varaa ajatella itsestämme paremmin kun muista. Sitten kun mä joskus heitän veivini, niin siellä kyllä on bileet ja kaikilla on hauskaa – juhlitaan sitä, miten upea kokemus tää elämä on! Mieletön motivaattori elää elämää niin kun oikeesti haluaa, eikä kituutella ”ihan ok:ssa” we can do it!

Take care ❤

Hanna 🙂

13567203_602073436627648_5105511435479875005_n
Raimund Wagner / Volunt2Thai

Tietoa kirjoittajasta

movewithhanna

Henkilökohtainen blogi elämäni aiheista pohdintoineen. Kirjoittelen varsinkin muutostamme kaupungista maaseudulle ja siihen liittyvistä asioista, uuden talon rakennus projekteista, yrittäjyydestä, koulutuksista, parisuhteesta, ekologisuudesta ja tee-se-itse jutuista. Tervetuloa lukemaan ja jakamaan ajatuksia kanssani :).

4 vastausta artikkeliin “HAUTAJAISET”

    1. Joo saa, itseasissa monet kyläläiset pitää raimundin työstä ja ajattelee sen olevan hyväksi heille, että tulee tietoisuutta lisää koko paikasta 🙂

      Tykkää

  1. Ihan mielettömii kokemuksia, luen näit sun tekstejä suu auki ja ihan messissä! Mun sydän oikeesti pakahtuu Hanna onnesta että oot siellä, oot niin oikeessa paikassa oikeeseen aikaan! oot paras, take care! ❤

    Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s