JUHLAT

lauantai 9.7.

13645256_604783423023316_3795757442325654065_n

Aamusta kello seiskalta hyvästeltiin Magda, joka lähti jatkamaan reppureissumatkaansa. Tämän jälkeen menin jälleen papan kanssa jakelemaan riisipusseja pitkin kyliä. Tietyn talon kohdalla hop hop ylös riisipussi joko mukaan tai sitä hakemaan. Se on kyllä tosi hauskaa ja pääsee tutustumaan kyläläisiin kivalla tavalla – vaikka emme puhukkaan yhteistä kieltä, niin nauretaan ainakin samalla tavalla (tykkään tehdä muskeliposeerauksia heille, kun aina tsemppaavat nostellessani pusseja). Aina joku on tarjoamassa jotakin syötävää tai juotavaa, niin vieraanvaraisia ihmisiä! Tänään yhdessä vaiheessa matkaa meijän vauhtia hidasti vesi buffalot, kun kävelivät paimentajansa kanssa toiselle paikalle. En yhtään kyseenalaistanut näkemääni, alta 10 vesi buffaloa kipittelee pitkin autotietä. Kunnes tajusin kuinka random se onkaan tällaiselle helsinki city girlille. Röhnötän auton taka-lavalla aina ihmeellisissä asennoissa, on kiva naureskella ohimenevien kanssa sille.

DSC_7297
matkakamu 😀

Aamupalan jälkeen tultiin laittaa toiseen vapaaehtoistaloon verhot ja se tyyli, millä ne laitettiin oli ehkä maailman halvin ja yksinkertaisin, mutta todella toimiva! Tarvitset rautalankaa, proppuja, ruuveja, porakoneen, ruuvimeisselin ja mittarin. 2 proppua molempiin päihin, ruuvit niihin ja rautalanka tiukalle niiden väliin ja päistä ympäri – voila! Ja koska ei ollut mittanauhaa, niin mitattiin välit siimalla, jossa roikkui molemmissa päissä naulat – sillälailla monet mittailee täällä ihan tosissaan! Mä niin rakastan tätä luovuutta täällä! Täällä ei voi kipittää kauppaan ja ostaa sitä ja tätä, koska a) isommat kaupat löytyy pidemmän matkan päästä, b) kyläläiset ovat todella köyhiä. Pistää miettiin, kuinka helposti sitä on itse tottunut hankkimaan heti kaiken tarpeellisen ja ylimääräisenkin. Täällä tarttee tehdä oikeesti duunia pientenkin asioiden eteen. Myöskään ei heitetä tavaroita noin vaan menee, koska niitä voi käyttää vielä uudelleen.

13615136_604782953023363_1013500534569962800_n

Kuultiin kyläämme asti musiikkia ja käytiin tsekkaamassa mikä meno. Pikku matkan päästä meistä juhlittiin munkiksi valmistunutta jannua ja hänelle oli just lähdössä kulkue kiertämään kylää. Tulin takasin vapaaehtoiskylään suihkuun ja muut meni päämajalla käymään. Tässä välissä iski ihan jäätävä vesisade, joka esti liikkumisen mihinkään suuntaan. Olin varma, että meijän peltikatto romahtaa siitä määrästä vettä (nyt ei riitä ihan yks esterin perse kuvaamaan tätä määrää), mut onneks ei. Sade loppu kuin seinään ja Raimund, Marion ja Anita tulivat nappaa mut kyytiin. Saavuttiin juhla paikalle ja päästiin juuri käynnistyneeseen kulkueeseen mukaan. Meno oli vähintäänkin mahtava ja paljon enemmän! Sitä ilon ja riemun määrää! Valmistunut munkki istui valkoiset päällä auton lavalla hänen takanaan istui 2 naista ja 1 mies. Munkilla oli karkkia ja pieniä lahjoja sylissään, joita aina välillä heitteli kulkueessa oleville – ja he juoksivat näiden perässä aivan onnesta soikeina. Jotkut kyläläiset toivat munkille lahjoja. Tämän auton välissä olimme me kulkueessa olevat ja meidän takana tuli toinen auto sterkat täysillä soittaen jotakin thaikku hitti musaa. Siellä me danssailtiin kulkueessa, Marionille (uusi vapaaehtoinen) ja mulle annettiin aina välistä huikkaa kaljasta ja namia. Oli tosi hauskaa, oli taas niin todella tervetullut olo! Näinkin hieno tilaisuus ja vieraat otettiin niin avomielin vastaan. Ja siis se miten huomioonottavaa porukkaa täällä on! Kulkueessa heitettiin paljon vettä päälle – ensimmäiset 2 minuuttia kun olin ollut siellä, niin olin jo aivan kastettu. Noh mulla sattu olemaan puhelin kädessä, niin 4 naista samaan aikaan toi mulle pienen muovipussin mun puhelimelle ja yhdessä vaiheessa yks nainen otti sen itselleen, jotta pääsin paremmin jammailemaan. Upeita ihmisiä, silmissä näkyy muidenkin napa kuin vain oma. Kulkue jatkui riemukkaalla tavalla, paljon tuli tutustuttua aikuisiin kyläläisiin, kun jo monet lapsesta tiedän jumppien ansiosta. Marionista ja musta pidettiin hyvää huolta ja meijät aina seivattiin jos oltiin menossa liian lähelle kuralätäkköä (koska jos meni siitä, niin joku tuli pomppaa lätäkköön ja sait kaikki kurat niskaas, tai sit joku tuli heittää sitä vettä päälle).

13645335_604782409690084_2790605125427822083_n

13627146_604783189690006_6213486214294408416_n (1)

Kulkue saapui lähtöpaikkaansa, jossa oli valmiina ulkokatoksia ja itse bilemesta. Marion ja minä mentiin tästä suoraan lasten kanssa Ban nong khungin koululle, kun he niin kovasti halusivat. Siellä hengailtiin ja leikittiin hetki ja palattiin bilemestalle (juostiin lasten kanssa ihan täysillä jätti kuralätäköstä). Ensimmäisenä pisti silmään lasten ”trampoliini” eli vanhan patjan jouset jossain nurkassa hengaamassa. Kämänenhän se oli, mutta se ilonmäärä mitä tuotti lapsille oli sanoinkuvaamattoman suuri. Kävin itsekin siellä pomppimassa, mut se jäi lyhyeen kun kenkä jäi kii :D. Itse sängyn runko oli sivulla vieressä ja ttemppuiltiin siinä lasten kanssa, kieppejä ja neulansilmiä. Lapset oli tosi ihania, koko aika piti huolen että oli vettä ja tarjosivat naposteltavaa. Oli ihana hengailla niin lasten kuin heidän vanhempien kanssa ja he yrittivät kovasti puhua englantia ja olivat niiiiiin ihastuttavan ihania ja ystävällisiä. Yhdessä vaiheessa talon sisällä valmistunut munkki sai kuulla jonkinlaista laulettua (piiiitkää) elämäntarinaa 80 vuotiaalta mieheltä, hän lauloi sen mikkiin joten se kuului meille kaikille. Tarinat täällä ovat kovassa arvostuksessa ja vanhojen ihmisten elämäntarinoita kunnioitetaan ja niiden sisältämiä opetuksia. Hän ei laulanut eikä puhunut sitä, se oli siinä välimaastossa (tätä enää harvat osaa täällä tehdä). Tämän jälkeen 3 munkkia tuli roiskimaan lehdillä vettä meidän kaikkien päälle (sit piti laittaa kädet rukousastentoon, mut olin liian keskittynyt mussuttamaan papaijaa, niin tulin mukaan suusta roikkuen paijan suikaleita ja veivasin käsiä rukousasennossa kun heittäisin noppia.. (se naurunmäärä, kun munkit lähtivät.. kikateltiin sille koko porukka ihan kybällä). Sitten syötiin hyvää ruokaa ja he päästivät Marionin ja mut auttamaan ruoanlaitossa. Valmistettiin papaija salaattia ja ajatella lapset auttoivat meitä tässä ja miten hyviä kokkeja nää skidit täällä onkaan.. Aivan huippua! Illemmalla grillattiin ”omalta pihalta” olevaa possua ja maailman parhaita grillikyljyksiä olikin (tosin se chilisoossi veti jälleen mun suun tunnottomaks ja muut sai taas hyvät naurut, kun siinä jotain yritin puhaltaa tulta ulos suustani :D). Eipä siinä, istuttiin iltaa tulen äärellä, siemailtiin kolmeen pekkaan kylmää kaljaa ja vaikka kieli ei ollut sama, niin hauskaa oli. Sain myös rannekorun ja olin niin otettu tästä, miten upea ja kaunis ele.

13606675_604783753023283_8628930200002274113_n
no comments 😀

DSC_7357

Myöhemmin illalla paikalle saapui paikallinen lauluyhtye, joka lauloi jotakin thaimaan hittejä 1950 -luvulta. Meininki muistutti hieman, kun olis landella kapakassa ja siellä on ne peräkylän pertsat ja mimosat aivan naamarit täynnä jammailemassa. Ilman räyhäämistä tai sammuneita tolloja (jos joku oli liian naamat, niin hänet vietiin heti kotiin). Oli hienoa päästä kokemaan tällainen juhla ja tuntea ihmisten lämpö. Kaikilla oli hauskaa, mukana oli niin lapset, nuoret, aikuiset kuin vanhukset. Kukaan ei riehunut tai pistänyt minkäänlaista showta pystyyn. Kokkailtiin, hengailtiin, danssailtiin.. nautittiin yhdessäolosta 🙂.

13620910_604782553023403_7906784706084424033_n
🙂

Oli kyllä todella intensiivinen päivä.. Kiitollisuuden määrä on sanoinkuvaamaton, mutta olin aivan finaalissa kun pääsin talolle. Koko aika joku oli vetämässä johonkin suuntaan. Eka mut vedettiin sinne ja sitten hetken päästä tänne.. En ollut kertaakaan yksin missään vaiheessa, kun tartti löytää vessa niin kolme lasta näytti mulle missä se on ja vielä odotti mua :D. En voi sanoa muuta, kuin nöyränä kertoa miten otettu olen näiden ihmisten vieraanvaraisuudesta ja sydämellisyydestä täällä, aivan mykistävää. Vanhemmat kiittivät paljon siitä, mitä me vapaaehtoiset tehdään heidän lasten hyväksi. Tuntui upealta saada niin aitoa kiitosta.

Väsynyt Hanna kiittää ja kuittaa 🙂

(Kuvat Raimund Wagner. Lisää kuvia löytyy Volunt2Thai Projectin Facebook -sivulta).

Tietoa kirjoittajasta

movewithhanna

Henkilökohtainen blogi elämäni aiheista pohdintoineen. Kirjoittelen varsinkin muutostamme kaupungista maaseudulle ja siihen liittyvistä asioista, uuden talon rakennus projekteista, yrittäjyydestä, koulutuksista, parisuhteesta, ekologisuudesta ja tee-se-itse jutuista. Tervetuloa lukemaan ja jakamaan ajatuksia kanssani :).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s