Vapaaehtoiskylän elämää

 

sunw
I’m open for new adventures and experiences 🙂

En voi uskoa miten nopeaan aika on mennyt! Niin paljon kaikkea, mutta silti tuntuu että on vasta päässyt alkuun. Tykkään olla täällä, tykkään näistä ihmisistä. Näin ystävällisiä ihmisiä ei kyllä ihan joka paikkaa löydä.

13654405_606558166179175_2500278202212295297_n
amazing little people ❤

Nyt on tullut uusia vapaaehtoisia. Kaiken kaikkiaan meitä on 4 ja tällä viikolla tulee vielä 2 lisää. Itseni lisäksi löytyy:

  • 27 vuotias Marco, joka on opettaja kiinasta (tosin lopetti työnsä ja lähti maailmalle hakemaan kokemuksia). Marco opettaa ihmistieteitä (en tiedä onko tää sama näin suomeksi, mutta humanity). Viihtyy Hong kongissa sekä Taiwanissa, mutta ei koe kiinaa niin mukavaksi maaksi. Marco on tosi tyylikäs, ystävällinen ja osaa ottaa kontaktin lapsiin samantien. Todella suloinen yksilö ja ajatella, ei osannut ajaa kunnolla pyörällä ja oppi sen muutamassa päivässä täällä – vähänkö me hurrattiin! Muuten minä tai Nicola kyysättiin sitä. Opettaa lapsille englantia täällä.
  • 23 vuotias ranskatar Marion, joka on ollut kiertelemässä muailmaa jo 17 kuukautta. Täältä hän aikoo mennä Laosiin. Marion on todella boheemi chick, luova taiteilija. Rakastaa puhumista, kerrankin oon löytänyt sellasen ihmisen joka puhuu tuplasti enemmän kuin minä :D. Soittaa meille välillä kitaraa ja nokkahuilua, sekä lauleskelee. Kadottaa tavaransa todella helposti ja jättää niitä joka paikkaan :D. Temperamenttia löytyy, sitä löytyy koko kylälle. Opettaa lapsille englantia täällä ja koko aika luovii miten voisi opettaa sitä taiteiden kautta :).
  • 23 vuotias Nicolas tämä ranskalais espanjalainen hurmuri (hahaha :D). Juuri valmistumassa insinööriksi ilmailualalla. Yllättää hauskoilla heitoillaan ja haluaa että musta tulee instafamous, joten toimii mun personal kuvaajana täällä, sekä kertoo mitä häshtägejä käyttää… Huomaa että on vielä nuori jannu, mutta tulee toimeen kaikkien kanssa. Sopivat Raimundin kanssa, että opettaa lapsille jalkapalloa.
  • Meidän kanssa tällä viikolla on myös Raimundin kaveri Marcus saksasta, joka on 45 vuotias insinööri, toiminut isoilla firmoilla johtotehtävissä. 7 vuotta sitten hän sairastui syöpään ja tämä muutti hänen asennettaan elämään. Syöpä toi masennuksen, joten halu muuttaa asioita on kova ja haluaa palata aidon elämän pariin. Mielettömiä juttuja, varmasti ollu hyvä johtaja sillä tajuaa ottaa ihmisten erilaisuudet huomioon ja antaa jokaiselle tilaa toimia omalla tavallaan. Jakoi upeita ideoita, joista tuun olemaan aina kiitollinen. Pariin otteeseen istuttiin ulkona iltamyöhään juttelemassa elämästä, hienoja keskusteluja.
  • Tällä viikolla meidän seuraan liittyy sisarukset Marionna 20 vuotta ja Arianna 18 vuotta Barcelonasta. Marionna opiskelee lakia ja Arianna psykologiaa. Perehdytin heidät projektiin ja vapaaehtoiskylään, mutta heidän seurasta en kerkeä kauaa nauttimaan, sillä lähden seuraavana päivänä heidän tulostaan.

On pakko myöntää, että yhteistyö on todella loistava asia. Vertailu on turhaa, koska me jokainen tuodaan oma mauste soppaan. Sitä sekotellessa luodaan hyvä yhteishenki jokainen omalla energiallaan. Yhteistyötäkin tulee tosin harjoittaa, sen paremmin se luistaa, mitä enemmän on ymmärrystä erilaisten persoonien suhteen. Eikä vaan paineta yhteen muottiin.

13700233_609975369170788_7601529390176962004_n
Takana istuu Marion ja Nicola, edessä Marco, Marionna ja Arianna. Kuva Ban nong khung koulusta.

Täällä aika kulkee aivan omaan tahtiin. Hermostuneisuus ja kiire ei ole läsnä, vaan minä itse olen läsnä. Nautin niin paljon siitä, että välistä saa aivan vapaasti köllötellä ja vetää päikkää ja välillä vedetään projektien parissa sata lasissa. Vapaa-ajallani siivoilen, järjestelen, teen pihatöitä, treenaan, luen, kirjoitan, käyn pyöräilemässä, lepään, juttelen ja puuhastelen muiden kanssa, leikin lasten kanssa… Kaikenlaista kivaa. Me vapaaehtoiset ja Raimund perheineen ollaan tiiviisti yhdessä, mutta jokainen suodaan kullekin oma aika vain olla, sillä tiedämme että on tärkeää olla myös aivan itekseen. Tosi upea asia, sillä Suomessa oon saanut kuulla moneen otteeseen siitä, että oon törkeä jos otan omaa aikaa vaikka oltaiskin porukalla jossakin. Ihmeellistä syyllistämistä heti, jos ei mene just niin kun muut haluaa.

13729007_610301392471519_514391486462658237_n
Temppelin showsta 🙂

Ollaan käyty muutamia kertoja kylän ulkopuolellakin päiväretkillä sekä shoppailemassa isommissa kauppakeskuksissa (siellä missä asutaan ei ole kauppoja, vain pieniä kiskoja joissa myydään kaikkea epäterveellistä schaissea). Yks sunnuntai ajettiin Raimundin, Linlyn ja Anitan kanssa isolle temppelialueelle, jossa oli silloin jonkinlainen once in a year tapahtuma. Siellä oli hienoja esityksiä ja aluea oli tosi kaunis. Ennen kun mentiin temppeliin alueelle, joka oli siis kokonainen saari, niin jätettiin kengät sillalle ja ostettiin 20 bhatilla Buddhalle kynttilä, suitsuke ja kukkaseppele. Linlyn kanssa vietiin kynttilät rukouspaikkaan, sytytettiin ne, tiputettiin steariinia kivilattialle ja laitettiin kynttilä sillä kiinni lattiaan. Samasta liekistä saatiin suitsuke palamaan. Molemmat rukoiltiin ja sen päätteeksi jätettin kukkaseppele omaan paikkaansa. Alue oli hieno, mutta ihmisiä oli aivan liikaa, mulle tuli siitä hieman kaupallinen olo. Ei koskettanut sillä tapaa, kun temppelit kylissämme. Siellä oli ihmisiä joka puolelta thaimaata, nyt näkyi kunnolla ladyboita ja leikeltyjä kasvoja. Linlylle tämä oli kuitenkin tärkeää, sillä tämä temppeli on erityinen ja hän on kuitenkin niin vahvasti buddhalainen, joten oli hienoa nähdä miten koskettava hetki tämä oli hänelle.

13775460_610301225804869_6645092025493392721_n
Rukouspaikka 
DSC_7375
Ihania 🙂 mutta varo aataminomenaa ja paria muuta jutskaa.. 

Tällä viikolla lapsilla on lomaa koulusta keskiviikkoon asti, joten päätettiin mennä pitemmälle retkelle yhdessä Raimundin, Linlyn, Anitan, Marcuksen, Marcon ja Nicolan kanssa (Marionilla oli huono-olo joten jäi kylään). Istuttiin Marcon ja Marcuksen kanssa pickupin takana ja nautittiin viimasta (tosin en enää nauttinut siinä vaiheessa kun nukahdin porottavan auringon alle :D). Matkattiin parin tunnin ajomatkan päähän ison temppelin luo ja välistä pysähdyttiin pienempien temppelien luona. Tänään on buddha päivä, joten muutama muukin oli menossa kyseiseen temppeliin… Ruuhka oli siis kilsojen pitunen ja siihen meni ainakin tunti. Sopivasti autonmoottori ylikuumeni ja leikkasi kii :D! Raimund oli päättänyt lähtee käveleen aikasemmin, joten oli jo ylhäällä lähellä temppeliä. Lähdettiin Marcon ja Nicolan kanssa myös kävelemään paahtavan auringon kannattamana ja Linly ja Marcus jäi korjaileen autoa. Löydettiin Raimund ja aivan jäätävän upeat maisemat! Oltiin todella korkeella ja suoraan edessä näkyi Mekong joki sekä Laos. Sain onnellisuuskohtauksen ja aloin pomppii ja temppuilee ja lauleskeleen the sound of musicia, koska se tuli siitä maisemasta niin mieleen :D. Marco otti vlogia (video blogia) ja mä pompin koko aika sen kameran eteen ahahaha. Huh olipahan hauskaa! Ja autokin saattin kuntoon, joten Linlyn, Anitan ja Marcuksen saavuttua päästiin itse temppelialueelle. Oli kyllä hieno paikka, upeita maisemia, näkymät olivat sanoinkuvaamattomat! Ihmisiä oli valtavasta jälleen kerran, mutta tämä oli tosi upea retki :). Eikä kova sadekaan haitannut yhtään mitään, itseasiassa oli vaan hyvä kaiken sen hikoilun jälkeen. Loppu hyvin, kaikki hyvin! Illalla vapaaehtoiskylässä rupateltiin vielä Marckuksen ja Marcon kanssa kaikenlaisista asioista ennen nukkumaan menoa.

13754188_609241499244175_6432364981106633199_n
Vasemmalta oikealle: Linly, Anita, Nicola, minä, Marco ja Marcus. Takana Mekong ja Laos.

Päivät on yleensä tosi erilaisia, ei tule kauheesti rutiineja. Paljon vaihtelevia juttuja, välillä taas saattaa olla tosi hiljaista tehtävien suhteen. Tehtäviä ja projekteja on paljon erilaisia. Löytyy riisipussien jakoa ja noutoa, siivoamista, kunnostamista, rakentamista, opettamista, vesi buffalojen uittamista, kokkaamista.. Keskustellaan paljon kuinka luoda ja tehdä, mitä muuttaa, parantaa, poistaa, kuinka säästää, uudelleen käyttää. Luovuus todellakin herää täällä, koska asioita ei todellakaan saa helpolla, uusia tavaroita varsinkaan. On siis rikottava vanha ja rakennettava siitä uutta. Kaadettiin pari vanhaa pöytää, koska muurahaiset oli tuhonnu niistä lautoja. Näistä laudoista, jotka oli vielä ehjiä saatiin muihin juttuihin tarvittavia osia. Ja vaikka naulat on jo elämää nähneet, niin nekin säilöön. I love it! Tuo arvoa elämään, sillä ei vaan heitetä pois vaan oikeesti voidaan käyttää uudelleen. Tuntuu et länsimaissa se turhamaisuus on ihmissuhteissakin. Käytä ja heitä pois. Ei syvennytä tutustumaan, vaan liihotellaan pinnalla.

13700233_609974185837573_6164419663886077115_n
Beibet in action 😀

Tää on ollut upea kokemus.. Suosittelen kaikille vastaavaa, mutta ei mitään vapaaehtoisturismia. 3 viikkoa on mennyt hurjan nopeaan ja sit taas toisaalta tuntuu että on ollut kauemmin kuin 3 viikkoa. Suunnittelen jo, että milloin tuun seuraavan kerran tänne. Oon oppinut paljon itsestäni, toivon että nämä opit jatkaa kehittymistään kun pääsen Suomeen.

13769501_609241335910858_4437752083370677616_n

-HannaBanana 🙂

Tietoa kirjoittajasta

movewithhanna

Henkilökohtainen blogi elämäni aiheista pohdintoineen. Kirjoittelen varsinkin muutostamme kaupungista maaseudulle ja siihen liittyvistä asioista, uuden talon rakennus projekteista, yrittäjyydestä, koulutuksista, parisuhteesta, ekologisuudesta ja tee-se-itse jutuista. Tervetuloa lukemaan ja jakamaan ajatuksia kanssani :).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s