MATKA JATKUU

Tänään jatkan matkaani Udon thanin landelta Bangkokiin. Tasan kolme viikkoa tuli oltua ja loppujen lopuksi mulla ei oo muuta, kuin positiivisia tuntemuksia itse paikasta asukkaineen ja kokemuksineen. Olen todella kiitollinen vietetystä ajastani täällä. Päätökseeni lähteä Bangkokiin vaikutti se, että mun piti tavata siellä yksi Raimundin tuttu ja sopia muutamista markkinointi asioista (ei liity volunt2thaihin) ja se, että mun kaveri oli juuri menossa sinne. Ihan kiva päästä näkemään erilainen Thaimaa.

13697214_609975525837439_3266246928292520613_n
baby bye bye bye.. 😀

Vietettiin mun läksiäisiä Raimundin kanssa kahdestaan, Marion oli meidän kanssa hetken muttei halunnut juoda kauheasti kaljaa koska on just lopettanut tupakanpolton. Hyviä keskusteluja ja jälleen todella mieltä avaavia juttuja tuli esille. Myös ekaa kertaa täällä olon aikana jouduin laittaa svetarin ja takin päälle! Oli mageeta, istuttiin ulkona pöydän ääressä katoksen alla ja meijän ympärillä salamoi, ukkosti ja satoi aivan törkeän paljon. Taivas oli salamoinnisti aivan pinkki ja niitä välähdyksiä tuli joka suunnasta. Muuten oli todella pimeetä (ei viiti pitää ulkona liian montaa lamppua päällä, koska sillon siin pörrää sellanenkin ötökkä armeija), mut salamoidessa oli aivan valoisaa. Upea ilta ja tuntu uskomattoman hienolta saada niin aitoa ja hyvää palautetta panostuksestani.

13726793_609975259170799_7515852668455146296_n

Kalja kolisi aamulla päässä ja olo oli kaikkea muuta kuin reipas. Ei auttanut jäädä punkkaan itkeen, vaan hop hop ylös, aamupalalle ja sit takasin vapaaehtoiskylälle rakennuspuuhiin. Hauskaa yhdessä tekemistä ja olemista :). Puuhastelun jälkeen menin Ban nong khungin koululle ohjaa vikat jumppani.. Itkuhan siinä tuli, mutta hauskaa oli. Ohjauksen loputtua kaikki lapset tuli halaamaan, heittää femmoja ja jotkut toivat lahjoja (kukkia ja suklaata). Kaikki muut vapaaehtoiset ja Raimund olivat siellä myös. Tämän jälkeen lähdin vapaaehtoiskylälle pakkaan ja sitten Raimund tuli hakee mut ja ajettiin bussipysäkille. Rupateltiin puolisen tuntia kunnes dösä tuli, annettiin halit ja hyppäsin kyytiin. Bussilla meni noin tunti Udon thanin keskustaan ja puolessa välissä alkoi sataa kaatamalla. Istuin just niin, että kaikki vesi tuli mun päälle oviaukosta (ei ole ovea) :D. Oli kyllä niin massasta poikkeava olo jälleen kerran ja tunsin toljottavat silmät porautuvan muhun. Bussi ajoi suoraan pitkänmatkan bussitoimiston eteen, joten pääsin helpolla varaamaan itselleni paikan Bangkokin bussista. Kello oli nyt puolisen viisi iltapäivällä ja seuraava bussi, jossa oli tilaa lähti 21:25 (matka kestää noin 9 tuntia udonista bangkokiin). Lippu kustansi alta 400 bahtia. Jätin matkalaukun toimistoon ja lähdin seikkailemaan Udon thanin keskustaan. Udon thanin keskuksessa näkyy jo aika paljon turisteja.

DSC_7659
Welcome to Bangkok!

 

Bussi oli kaukana luksuksesta, mutta ainakin kulki eteenpäin. Mulla oli istumapaikka takarivistä ja penkin asentoa ei pystynyt mitenkään muokkaa. Takarivillä oli viisi paikkaa ja mun vieressä istui yksi mies, muiden paikkojen ollessa tyhjiä. Bussin henkilökunta jakoi meille vettä ja jotain kookoshampparia, jota en syönyt. Ilmastointi oli aivan täysillä ja mulla oli ihan kunnon vaatetus päällä ja silti kylmä. Katosta tippui kylmää vettä koko aika mun päälle. Bussin vessa oli myös kaikkea muuta kuin kodikas. Väsy alko painaa, mutta uni ei tullu penkillä koska puutu peba ja jalat, joten menin lattialle. Otin vapaiden paikkojen viltit ja laitoin mun vaatteita tyynyks. Ahh tuntu hyvältä kun sai suoristettua kropan. Kylmä vesi jatko tippumistaan päälleni, mutta vähitellen aloin vaipumaan uneen. Aamulla klo 6:30 vierustoverini ravisteli mut hereille ja sanoi ”Bangkok, bangkok.” Aivan unessa keräsin kamani, astuin bussista ulos, kävelin muutaman metrin ja johan oli taksikuskit repimässä mua joka suuntaan. Ei ollu silmät vielä kunnolla auki, ihan pihalla. Kun sain katottua puhelimesta mun hotellin osotteen, niin joku taksikuski nappas mun laukun ja lähettiin kävelemään pitemmälle parkkikselle. Kyllähän siinä kaikenlaisia ajatuksia vilisi, mutta enemmänkin ärsytti se silmille hyppiminen, ei saanut rauhassa olla. Kuski ei puhunut englantia, joten sen kaveri jeesas. Ekaks pyysi 800 bahtia matkasta ja en vaan millään suostunut siihen. Sanoin et soitan mun bangkokilaiselle kaverille ja kysyn paljonko taksi yleensä maksaa. Sit se alko tiputtaa hintaa ja sain sen 600 bahtii, mut saletisti jäin häviölle – siinä vaiheessa ei jaksanut kiinnostaa. Pyysin et laittaa mittarin päälle, mut sano et tulee kalliimmaksi, ei kyllä olis varmasti tullut. Väsy oli sen verran kova, et nyt meni näin. Saavuin hotellille ja sain huoneen jo klo 8 (normaalisti huoneet jaetaan klo 14, mutta respa mies sanoi et näytän niin väsyneeltä et voin mennä nukkumaan ). Sitä teinkin, heräsin klo 14 uudestaan. Pian nähtiin Artun kanssa Terminaali 21 kauppakeskuksessa ja siellähän se päivä menikin. Käytiin tsiigaa Tarzan leffa ja oi tsiisus niitä mainoksia.. 30 minuuttia! Ja välistä tuli kuninkaalle kunnianosoitus lauluvideo, jonka aikana tuli nousta seisomaan.. Oltiin Artun kanssa kun kaks pikku lasta naurua pidätellessä. Ei ollaksemme epäkohteliaita, vaan et kuinka random juttu.

LAPSET

DSC_7334

Tuun niin kaipaamaan näitä lapsia, heidän valovoimaisuuttaan, hymyä, ystävällisyyttä… Oon miettinyt eroja lastenohjauksessa täällä ja Suomessa. Erot ovat suuret! Nämä lapset ei paljosta valita ja jos joku kompuroi tai vastaavaa, niin ei kyllä itku herkästi tule vaan meno jatkuu naurun kera. Ja missä me jumpataan? Yleensä kovalla betonilattialla, ilman kenkiä eikä sen kummempia liikuntavaatteita!! Tuntuu että monet lapset Suomessa on todella vieraantuneita luonnosta ja luonnollisuudesta (tai heidät on vieraannutettu). Täällä lapset arvostavat ohjaajia, opettajia ja vanhempia ihmisiä. Arvostus on molemminpuoleista. Ja koska emme puhu samaa kieltä ja välillä tarvitsen apua, niin jokainen lapsi yrittää kovasti auttaa! Ja sitten kun joku tajuaa, niin hän ohjaa kaikkia muita. Jos jotkut höpöttää kun näytän mitä tehdään, niin muut auttaa mua saamaan heidät kuuntelemaan. Mutta nää lapset on kyllä aivan eri kastia kuin mihin olen tottunut. Kasvatus ja ympäristö ovat suuria tekijöitä tässäkin. Suomessa koen monien lasten olevan röyhkeitä, vaativia, epäkohteliaita ja kiittämättömiä (mistäköhän johtunee..opittuja, kopioituja juttuja). Hmmm.. ja ei löydy kauheesti pitkäjänteisyyttä ja annetaan periksi helpolla jos ei heti olla parhaita. Nämä ovat vertailuja omien havaintojeni perusteella pohjautuen keskiarvioon.

received_1772075456402079

Tälläisiä havaintoja tein lapsista:

  • lapset ovat tottuneet käyttämään kehoaan paljon, auttavat fyysisissä töissä, kiipeilevät ja leikkivät missä sattuu,
  • luonto on vahvasti osa lapsia, pärjäävät luonnossa ja ymmärtävät sen päälle,
  • vanhemmat eivät muokkaa lapsista liian säikkyjä oman käytöksensä takia, eivät voivottele ja ylisuojele lapsiaan,
  • lapset otetaan mukaan ja ovat vahvasti osa yhteisöä! Käyttävät esimerkiksi hurjan kokoisia veitsiä kokatessa ja todellakin osaa käsitellä niitä (ja kokata),
  • lapset arvostaa sinua ja sen huomaa ja kun sinä arvostat heitä, senkin huomaa :),
  • lapset on todella reippaita täällä, eivätkä odota että asiat tehdään heidän puolesta ja että saavat heti kaiken mitä haluavat,
  • monissa perheissä asustaa isovanhemmatkin, jotka ottavat osaa lastenkasvatukseen ja lapset auttavat isovanhempia töissään…

13754291_609974279170897_8777886665455210676_n

Kuten varmaa huomaa, nämä lapset näissä kuudessa kylässä ovat tehneet muhun todella suuren vaikutuksen. Tarkoitus ei ole mustamaalata Suomea millään tavalla (eikä tosiaankaan millään tapaa syyttää lapsia), vaan tuoda tekemiäni havaintoja esille. Ja tuoda kunniaa näille lapsille, sillä antoivat mulle niin paljon enemmän, mitä kykenin itse antamaan. Suomalaiset lapset ovat ihania, mutta uskon että lasten tulis saada itse tehdä enemmän asioita, eikä niin että asiat tehdään heidän puolesta. Jos tulee kolhuja tai mustelmia, niin turha siitä haloota nostaa. Ottaa lapset mukaan ja antaa heidän olla tärkeä osa yhteisöä. Kaikella tällaisella näen vain olevan positiivisia vaikutuksia lapsen kasvun ja kehityksen suhteen.Varsinkin paremman itseluottamuksen ja -tuntemuksen suhteen!

received_1772075399735418

-HannaBanana 🙂

Tietoa kirjoittajasta

movewithhanna

Henkilökohtainen blogi elämäni aiheista pohdintoineen. Kirjoittelen varsinkin muutostamme kaupungista maaseudulle ja siihen liittyvistä asioista, uuden talon rakennus projekteista, yrittäjyydestä, koulutuksista, parisuhteesta, ekologisuudesta ja tee-se-itse jutuista. Tervetuloa lukemaan ja jakamaan ajatuksia kanssani :).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s