Ajatukset = minä?

Moikka!

18010906_10155312002502958_539757067757353632_n

Tänään haluan kirjoittaa hieman ajatuksista ja tunteista ja siitä kuinka monesti niihin sulaudumme. Ja myös tuoda esille, että löytyy hyviä harjoituksia, jottei liikoja niihin samaistuisi. Hyviä vinkkejä olen löytänyt kognitiivisen käyttäytymisterapian ja hyväksymis- ja omistautumisterapian menetelmistä, joita olen harjoitellut kirjasta Joustava mieli (Arto Pietikäinen). Kirjasta innostuneena, lähdin tätäkin artikkelia kirjoittamaan.

Ajatukset ja tunteet. Siinä vasta sanat! Onko ajatukset ja tunteet ne, jotka tekee meistä meidät? Ovatko ne jotain sellaista, mitä ei voi muuttaa, vaan ovat totuus, koska niin on aina ollutkin? Oletko sinä sanasi? Oletko sinä sama kuin tunteesi? Mielenkiintoisia kysymyksiä. Varmasti jokainen meistä käyttäytyy monesti tunteisiin ja ajatuksiinsa sulautuneena = ostat ikään kuin pelko-mielesi tuottaman ajatuksen ja muotoileman tunteen = olet yhtä niiden kanssa, jolloin käytöksesi muuttuu ajatukseen/tunteeseen reagoiden. Ajatuksiin sulautuneena, ei kykene näkemään eroa itsensä ja ajatusten välillä, unohtaa että on itse omien ajatustensa tuottaja. Jos päälle puskee stressi, huonontuu loogisen ja tarkan ajattelemisen kyky. Yleensä mieli yrittää ratkoa ongelmia, joita ei ole vielä olemassa (paitsi omassa päässä). Kun tunteet ja käytös ottaa tästä otteen, niin lähdetään kyseistä ajatusten luomaa ongelmaa tuomaan konkreettiseen maailmaan ’todeksi’. Siksi esimerkiksi monet, jotka ovat samaistuneet liioin omiin ajatuksiinsa, saavat helposti ongelmia aikaan ympärillään (koska heillä ne on tosia jo mielessään). Tämän takia on hyvä harjoitella katselemaan ajatuksia mielen tuotoksina, ikään kuin kohdata ajatukset niiden tuottajan näkökulmasta. Minulla onkin kertoa tästä omakohtainen esimerkki nimeltä: Mustasukkaisuus.

Mustasukkaisuus. Ajatukset pelottelevat yleensä toistaen menneessä olleita kokemuksia ja näin värittävät todellisuutta. Saattaa jopa ajatella niiden tuottamaa tunnetta ”intuitioksi”. Nyt ei kuitenkaan mietitä aikaisempia asioita, vaan kyseistä hetkeä. Elikäs oltiin miesystävän kanssa ohjaamassa yhdessä ja hänen edessä sattui olemaan nainen (en kokenut häntä millään tavalla itselleni uhaksi, enkä koe oikeastaan kenenkään muunkaan olevan, eikä mun miesystävä tällaiseen koskaan anna oikeaa huolta). Vähitellen päähäni alkoi pulppuamaan erilaisia ajatuksia: ”se vaan tujottaa sitä”, ”toi nainen haluaa koko aika sen huomion”, ”se on paljon laihempi kuin minä, ehkä mun pitäis olla pienempi sitten se ei kattois ketään muita” (miksi? en tiedä, sillä oma kokoni ei ole itselleni ongelma..eikä hän edes katsonut tätä naista sen enempää kuin ketään muuta), ”tossa naisessa on varmasti kaikki se, mitä mä haluan olla”…. Ihmeellisiä ajatuksia, ja niitä vain tuli ja tuli ja tein kaikkeni, jotta pystyin todistamaan olevani oikeassa. En edes halua tietää, miltä oon näyttänyt sieltä sivusta, kun oon antanut ajatusteni värittää todellisuutta. Huomasin kuitenkin, että oma riittämättömyyden tunteeni nousi pintaan ja sen tuomat muut ”puutteet” itsessäni. Asioita, joita haluan itseni ulkopuolelta tai asioita joihin koen esimerkiksi ”hyvinvointi” sarjojen/lehtien/kirjojen painostavan (=täydellisyyteen, jota tämä kyseinen nainenkaan ole). Sain kuitenkin itseni pahanteosta kiinni. Kuljettajan sijaan, samaistuin matkustajaan; kulkuväline jäi seisomaan ja oli vailla suuntaa. Tajusin, että ajatukseni rupesivat luomaa omaa tarinaa, jota sepitin heikkouksistani käsin. Oli mentävä hetkeksi itseen, sulkea silmät ja ottaa oma tila, yhteys hengitykseen = en ole ajatukseni, en ole yhtä kuin tuntemukseni. Minä olen kuljettaja ja ajatukset kuin tunteeni ovat matkustajiani. Minulla on valta siihen mitä ruokin. Minulla on myös vastaus siihen, että miksi ruokin juuri niitä. Minä päätän suunnan ja sitä valottaa arvoni.

18010336_10155312002312958_8456729708328412634_n

No homma eteni niin, että sain itseni koottua ja tajusin, että siinä ei oikeasti ollut yhtään mitään (ajatella, vaikka mielessä olin jo ajatellut, että kuinka paljon paremmin he sopisivat yhteen kuin me :D). Naisen vieressä sattui olemaan miesystävän miespuolinen kaveri, jonka kanssa ovat aikaisemmin tehneet yhdessä vastaavia juttuja – tätähän en halunnut nähdä ajatuksiini sulautuneena. Tunnin loputtua sanoin asiasta miesystävälleni ja puhuttiin siitä. Vaikka olinkin saanut ajatukseni rauhoitettua, niin silti yritin miehestä repiä irti jotain, mikä olisi todistanut ajatusteni olevan oikeassa. Mulle on todella tärkeää, että puhun noista asioista, koska muuten saattavat tulla heikommalla hetkellä pintaan lisäten bensaa liekkeihin (lisäksi epävarmuuksissani saattanut ruokkia niitä enemmän vaikka olisinkin käynyt asiat läpi itseni kanssa). Ikävää on, jos ei puhu (vaikka kuinka nolottais tai ei viitsis) ja mieleen jää pörrää edes pienen pieni ”entä jos” -ajatus. Joten mieluummin sanon kaiken heti kun olen valmis ja pystyn samalla kehittymään paremmaksi kuljettajaksi ja parisuhde ei kärsi turhasta mielen höpötyksestä (pms-oireet on täysin eri asia…). No joo, kyllä mä siitä Jukkaa kiusottelin vielä, mutta tärkeetä on myös se, että voi heittää asiasta läppää: olla ottamatta itseään liian tosissaan. (lopussa tehtävä, jonka avulla voit harjoitella omien ohjaavien ajatusten eriyttämistä).

Tällaisissa tilanteissa on tärkeää muistaa, että ajatukset ohjaavat käyttäytymistä huomaamattamme. Siksi koen tärkeäksi sen, että harjoittelee tunnistamaan erilaisia ajatuksia ja niiden tuomia tuntemuksia ja muokkaamaa käytöstä. Ajatuksilla on suuri voima ja vaikka kuinka uskoisi omaan ”näppi tuntumaan” on hyvä muistaa, että me ei monesti keretä edes huomaamaan, kuinka ajatukset on meitä jo muokanneet. Joskus olen mennyt ohjaamaan ajatuksella ”olen täys paska enkä osaa yhtää mitää” ja tämän ajatuksen ansiosta olen niin tuntenut ja näin saanut käytöksen ylivirittyneeksi, ei ole pystynyt olemaan rento (mitä ohjatessa normaalisti olen).  Sitten olenkin repinyt jokaisen merkin siitä, että asiakkaatkin ajattelevat näin, tehden ihan vain ajatusteni ansiosta oloni  tukalaksi (ja sitten saankin kauniin kiitoksen tai hyvän palautteen). Vastaavissa tilanteissa on hyvä muistaa seuraavanlainen vinkki: ”olen täys paska” => ”minulla on ajatus, että olen täys paska”. Näin saadaan ajatus itsestämme erille ja pystymme tarkkailemaan sitä etäämmältä. Nämä ajatukset saattavat tulla mistä vain, varmasti itselläni ollut kyse vertailemisesta ja liian korkealle kurottelemisesta. Apuun tulee myös se, että on tehnyt omat arvot selviksi ja käyttäytyy niiden mukaan; tällöin pohja on kunnossa ja vaikka olisikin huonompi päivä, niin arvot pitävät meiningin paremmin paketissa. Esimerkiksi mustasukkaisuus tarinassani omat arvoni tuli  esille keskustellessani Jukan kanssa. Eli ajatukset eivät saaneet yliotetta, vaan pohjani (arvot) auttoivat minua toimimaan paremmin.

17991917_10155312002757958_7992709898618589281_n

Loppuun haluan vielä sanoa tämän: me näemme toisissa vain niitä asioita, joita meissä on. Tämä voi alkuun tuntua karsealtakin.. en oo yhtään samanlainen kuin se henkilö, joka ottaa mua tällä hetkellä syvästi pattiin. Mutta, siinä se kasvupaikka piileekin; mikä hänessä ottaa pattiin ja miksi? Mitä en pysty itselleni myöntämään, mitä piilottelen tai mitä pelkään/luulen olevani? Onko toisella ihmisellä vastaavia epävarmuuksia kuin minulla? Ruokkiiko hän jotain sellasta piirrettä minussa, jota haluan työstää paremmaksi? Tässä kohdassa siis sijaitsee; valitse parempi seura. Ajatuksiin samaistuneena ohjautuu paikkoihin/henkilöiden luo, jotka auttaa sinua pitämään vastaavat ajatukset yllä -> saattaa toimia arvojaansa vastaan, pysyttäytyen epämukavassa tottumuksen takia. Muutos ei tule olemaan helppo, mutta vaivan väärti. Se on sinun kasvusi ja siinä ei ole uhreja eikä syyllisiä. Siinä on vain ajatuksia joihin on liioin sulautunut ja antanut niiden värittää tunteita ja ohjata käytöstä. Tämän oivallettuani olen saanut aikaan mahtavia muutoksia ja olen yhä varmempi tietyistä asioista, joista haluan päästää irti – kiitollisin mielin (näin en kanna samaa mukanani). Elämääni on ilmentynyt upeita ihmisiä (ja TIETYSTI minulla on mahtavia, ihania, upeita ihmisiä jo entuudestaan vierelläni) ja ne puolet itsessäni, joihin en aikasemmin uskaltanut luottaa ovat päässeet kasvamaan ja olen vahvistunut aivan äärettömän paljon. Eikä tuota ongelmia myöntää, jos on huono päivä, kaikki vatuttaa, epäilee itseään, tuntuu että mistään ei tuu mitään ja usko omaan on koetuksella. That’s life!

Niin ja, kehu toiselle ei ole pois itseltään.. se on lisää niin toiselle kuin itselleen -> näkee sen mitä jo itsessään on…. 🙂

Mahtavia oivalluksia viikkoosi!

Hanna 🙂

”Ohjaavat ajatukset ja niiden eriyttäminen -tehtävä (s.115, Joustava mieli / Arto Pietikäinen):

Tavoite: oppia tunnistamaan, miten ajatukset pyrkivät ohjaamaan käyttäytymistä myös arvojen vastaiseen suuntaan.

Ohjeet: täytä alla olevat kysymykset ja seuraa siinä olevia ohjeita. Valitse jonkin ajankohtainen stressaava tilanne.

1.Missä tilanteessa mieli alkoi tuottaa stressiajatuksia?

-> stressaava tilanne, joka on sinulle hankala, voi olla menneisyydessä, nyky-hetkessä tai tulevaisuudessa. Kuvaa lyhyesti asia, jonka kanssa kamppailet. Ole konkreettinen.

2. Millaisia ajatuksia tunnistat?

-> epämiellyttäviä ajatuksia, joita edellä kuvatussa tilanteessa viriää: esim. jyrkän vaativia (täytyy, pitäisi…), jyrkkiä arvostelevia ajatuksia itsestä, muista, maailmasta, oman selviytymisen aliarviointia (”en kestä sitä…”), mustavalko-ajatuksia, yliyleistämistä, ennustamista, hyödyttömiä uskomuksia murehtimisesta.

3.A. Millaisia seurauksia on sillä, jos uskot ajatukseen?

-> poimi kohdasta 2 jokin ajatus, johon sinulla on taipumus uskoa. Miten käyttäydyt, kun uskot ajatukseen?

3.B. Millaisia seurauksia on sillä, jos et usko ajatukseen?

-> Miten käyttäydyt, kun et usko ajatusta ja toimit arvojesi mukaisesti?

4. Miten haluaisit toimia tuossa tilanteessa? Mikä on tavoitteesi, jos voisit toimia arvojesi mukaisesti piittaamatta huoliajatuksista ja tunteista?

Kommentti: huomaatko, milloin ajatustesi seuraaminen ja totteleminen voi johtaa ongelmalliseen käyttäytymiseen? Opettele itse valitsemaan, miten käyttäydyt, olipa ajatus millainen tahansa.”

Tietoa kirjoittajasta

movewithhanna

Henkilökohtainen blogi elämäni aiheista pohdintoineen. Kirjoittelen varsinkin muutostamme kaupungista maaseudulle ja siihen liittyvistä asioista, uuden talon rakennus projekteista, yrittäjyydestä, koulutuksista, parisuhteesta, ekologisuudesta ja tee-se-itse jutuista. Tervetuloa lukemaan ja jakamaan ajatuksia kanssani :).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s