Muuttohommissa!

38612384_10156662799292958_2501834959774285824_nNoniin, muutettu ollaan, tosin suurin osa tavaroista vielä Kauniaisissa. Muutto on edennyt hyvin ja ollaan saatu muutoksia aikaan täällä Jukan nuoruudenkodissa. Jukan vanhemmat on jeesanneet paljon tavaroiden laiton, järjestelyjen ja siivoilun kanssa. Salikin kerettiin käydä maalaamassa ja siistimässä, tultiin siis viime torstaina.

Paljon töitä edelleen tehtävänä, niin salin kuin kotien suhteen, eikä enää kauaa kunnes sali avaa ovensa! Tuntuu kuitenkin, että se koittaa vasta pitkä ajan päästä, kun haluaisi jo päästä arkeen kiinni. Avajaiset on 3.9. ja syyskausi starttaa 4.9.! Meillä ei tosin oo suurinta osaa salin välineistä edes tilattuina (Jukka omistaa Compactfit nimisen urheiluvälinekaupan, mistä tilataan välineistä suurin osa). Sitten sovin pole-a-holicin omistajan kanssa yhteistyökuvioista ja häneltä käydään hakemassa tanssitangot vissiinkin ensi viikolla (varasto sijaitsee Seinäjoella, joten ihan lyhyen matkan päässä). Seinäjoelta haetaan myös peilit tankotanssistudioon. Lattiat ja väliseinän tulee laittamaan ammattimies, eli niiden suhteen ei tarvitse stressata (kunhan tulee ajoissa! :D). Muita sponsoreita ja yhteistyötahoja on saatu mukaan, eli heiltä tulee sitten kivoja lisiä saliimme. Sali on saanut paljon huomiota ja täällä jo monet tietävät siitä. Alueen suurimmat lehdet on ottaneet yhteyttä salintiimoilta ja monissa lähipaikkakunnissakin ollaan tietoisia Movement Jalasjärvestä.

Vaikka on ollut kiva puuhata salin ja kodinsuhteen, niin tällä hetkellä kaipaan hetken omaa rauhaa. Mulle on äärettömän tärkeetä saada omaa rauhaa, niin ettei kukaan häiritse – vaikka olenkin sosiaalinen ihminen (uskon, että jokainen tarvitsee aikaa itsekseen). Nyt sitä en ole saanut oikeastaan pitkään aikaan, kun ollaan oltu todella tiiviisti Jukan kanssa ja nyt täällä, ja se alkaa kiristämään pinnaa (ja PMS-oireet). Onhan se aina eri juttu esimerkiksi siivoilla omassa kodissa kaappeja ja muuta, kuin toisten kodissa. Eniten tässä stressaa se, miten sali otetaan vastaan (vaikka kursseille on tullut jo todella hyvin ilmoittautuneita!) ja miten se siitä lähtee. Se tulee kuitenkin olemaan mun tärkein tulonlähde ja sivussa pidän workshoppeja ja kursseja Seinäjoella sekä pk-seudulla, sekä treenailen pt-asiakkaiden kanssa pk-seudulla. Oma sali on myös iso unelmani ja moni ei tiedäkkään, että olin avaamassa tankotanssistudiota viime keväänä espoon keskuksessa sijaitsevaan kuntokeskukseen. Mulla on all-in Movement Jalasjärven suhteen, mut tää paikkakunta on mulle edelleen hieman vieras. Esteitähän sinällään ole, vaan kyse on mm. omasta joustamiskyvystä ja periksiantamattomuudesta, jos siis sellaisia tullaan tarvitsemaan.

Tänään mun oli ihan pakko mennä tsygäilemään heviä kuunnellen – eli jos näit tummissa jumppavaatteissa pyöräilevän naisen, joka näytti siltä, että sillä oli joku kohtaus (”moshasin” ja rummutin käsillä tankoa), niin moi, se olin minä! Hevi on mun rööki, kun päässä höyryää. Oli kiva olla yksinäni ja tutustua lisää Jalasjärveen ja nähdä miten lyhyt työmatka mulla tulee olemaan! Kävin myös kaupassa ja just kun ei ollut fiilistä puhua kellekään, niin vanhat papat tuli kysymään apua mm. mistä löytää makkarat – mistä minä tiedän!? Normaalisti jeesaan mielelläni ja jään rupattelemaan kaikenlaista, mutta tänään oli vedettävä niin väkinäinen hymy naamalle ja vaan suoraan haettava kaupan työntekijä apuun. Siitä hymystä tuli muuten mieleen yhen mun vanhan työpaikan pomo – sellanen ettei tiedä murhaako toi mut kohta vai paskoko se just housuun. Tiedän, että tämä on vain vaihe ja uusi elämäntilanne ja siksi en ota tosissani näitä fiiliksiäni, enkä varsinkaan määrittele niiden mukaan itseäni. Tiedän miten reagoin stressiin, epävarmuuteen ja minkä verran PMS-oireet vaikuttaa. Kunhan pääsee asettumaan, saa omaa aikaa ja arki lähtee rullaamaan. Vielä olisi kuukausi hoidettava salin perustamishommia ja siihen väliin mahtuu parit matkat pk-seudulle koulutuksen, töiden ja workshopin merkeissä (ja loppu muuton)! Yks asia, mikä tässä on ehdoton plussa, on se, että nyt mulla on loistava hetki höllentää otetta kontrollista (vaikka voisi luulla päinvastoin)! Päivätkin on menneet miten menee, turha niitä edes tällä hetkellä suunnitella. Enkä oo voinut treenata kunnolla, koska mulla on ollut kehon kanssa hieman ongelmia ja rajoitteita, kun sain vanhan vamman ärtymään pahemman kerran (siitäkin tämä astetta isompi kiukkuisuus).

Nyt mä tosin saan olla hetken yksinäni, kun Jukan vanhemmat menee toiseen asuntoonsa 38269260_10156655509637958_2460965416785149952_nja Jukka menee bändikämpälle kaverinsa kanssa. Ja tiedättekö mitä? Aion tehdä just sitä mitä huvittaa (eli kohta syön vegaani jädee, juon valkoviinii ja röhnötän vaikka väärinpäin sohvalla samalla moshaten). Sokeri, alkoholi ja televisio eivät ole niitä parhaimpia stressinlievitys hommia, mutta so fucking what – me ihmiset keretään tuhoo tää pallo, ennen kun oon vanhus, joten otetaan nyt sit kaikki ilo irti!).
Anteeksi positiivisuuteni!
No ei, kohta mä jo kaipaan muita ympärilleni! Mutta kyllä tää on kivaa, musa soiden ja vaan ollen.

Jukan vanhemmista on ollut aivan suunnattoman iso apu tässä kaikessa! Jukka on kyllä aivan mielettömän onnekas, kun sillä on tuollaiset vanhemmat ja muu perhe, en voi muuta sanoa. Seitsemänkymmenen puolivälissä ja molemmat porskuttaa menee ihan täysillä. Hyväkuntoisia ja hauskoja – me juhlistettiin täällä nelistään meidän kihlajaisiakin! Mun perheestä pikkusisko, äiti ja äitipuoli on onnitelleet, että joo, ei mee aina nallekarkit tasan (en valita, totesin).

Rakkain terveisin,

Neiti positiivi ❤

Valot päällä

38015478_10156648407812958_6355075787187552256_nNuorempana unelmoin paljon, kaikki tuntui olevan helposti saavutettavissa. Jossain vaiheessa unelmointi hieman hankaloitui; elämästä oli tullut arkea rutiineineen. (Tai sitten mahdollisesti tajusin, että lapsuuteni suurimman unelman ei ollut tarkoitus käydä toteen: ura sumopainijana. Muiden halutessa eläinlääkäreiksi, kyllä halusin sitäkin, mutta ennen muuta halusin olla sumopainija tai noita).

Unelmointi on ollut itselle helppoa ja mukavaa puuhaa, kunnes tuli mainitsemani arki vastaan. Työ oli siihen aikaan raskasta henkisesti sekä fyysisesti, mikä vaikeutti unelmointia – olin suorittamisen ja riittämättömyyden kuplassa, luovuudelle ei ollut tilaa. Tämä vaihe kesti aika kauan, vaikka lopetin kyseisessä työssä ja siirryin muihin tehtäviin. Viime talvena taas koin, että minulla ei ole lupa pyytää enempää tai edes unelmoida; ilmastoahdistus jylläsi. Vaikka ilmastonmuutos on totta, koen itseasiassa niin, että nyt jos joskus on aika unelmoida. Ei siksi, että unelmoisin vain paremmasta ilman tekoja, vaan siksi, että unelmointi lisää mielestäni merkityksellisyyttä ja toisinpäin. Kun elämässäni on merkityksellisyyttä, haluan ottaa osaa asioiden kunnostamiseen, luoda uutta ja olla vähemmän itsekäs. Tiedän, mitä on olla pohjalla tulevaisuuteen uskomisen sekä unelmoinnin suhteen. Jokainen päivä sisältää enemmän tai vähemmän vihaa, syyttelyä ja epämielekkyyttä. Oma pienuus ahdistaa ja millään ole sen suuremmin mitään merkitystä. Olen vain yksi muurahainen muiden joukossa, joka on valmis latistamaan muitakin. Valitettavasti jos haluaa saada muutoksia aikaan, sekä nauttia elämästä, niin edellä mainittu ei toimi. Se on tila, missä ei olla oikein missään, vaan on laitettu pelon ja toivottomuuden huppu päähän (jonka alta näkee vain ne asiat, mitkä pelko hyväksyy).

Olen viime aikoina miettinyt merkityksellisyyttä. Mitä se sanana minulle merkitsee ja koenko elämässäni ja tekemisissäni merkityksellisyyttä? Jos olisin kysynyt samaa viime talvena, olisin sanonut en – koska kielsin itseltäni asioita. Merkityksellisyys on mielestäni kaunis sana. Se tuo ’sielun’ takaisin ruumiiseen ja kun sen kanssa kulkee, on jokainen hetki ja kokemus tärkeä. Vähän niinkuin kävelisi niin, että maassa syttyy valo, kun sen päälle astuu (vinkki: Billie jean – MJ) – siis siksi, koska tekemisilläsi on tarkoitus, merkitys. Kun on yhteydessä omaan merkityksellisyyteen, ymmärtää, että tässä on kaikki, ei tuolla. Asiat saavat aivan erilaisen merkityksen, alkaa kyseenalaistamaan ja ravistelemaan. Mitä oikeasti haluan tehdä? Miten haluan kohdata muut? Miten haluan elämääni elää? Jos en nyt tee muutoksia, niin tulevatko ne koskaan? Mitä minulla on menetettävänä, jos teenkin toisin, kun olen tottunut? Herättäviä kysymyksiä nousee pintaan ja tuntuu siltä, että tippuu takaisin maanpinnalle. Olen löytänyt yrittäjyyteen myös aivan erilaisen merkityksen ja erityisesti siihen, mitä yrittäjänä tarjoan. Miksi haluan liikuttaa ihmisiä ja auttaa heitä voimaan paremmin niin fyysisesti kuin mentaalisesti? Koska ihmisen voidessa hyvin, haluaa hän yleensä jakaa sitä myös ympärilleen -> jakamani hyvä jatkaa matkaa nyt muiden kautta. Mitä syvemmälle ajatuksen kanssa menee, sen vahvemmin ymmärtää, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Nyt minulla on uusia sekä päivitettyjä unelmia ja ne osuvat täysin omiin arvoihini ja tavoitteisiini, lisäten merkityksellisyyttä – ja olen innoissani niistä, ne tuntuvat hyviltä ja itselleni tärkeiltä! Viime syksyllä teimme NLP koulutuksessa arvotyöstön ja olin aivan hukassa sen kanssa. Nyt kun olen tehnyt arvotyöstön useamman kerran (harjoitteita on erilaisia ja eri pituisia) ja opiskellut asioista, olen huomannut, miten se on vaikuttanut juurikin merkityksellisyyteen ja siihen, miten ohjaudun tekemään asioita. Lukko on auennut ja luovuus pääsee virtaamaan estoitta – jos vaihtoehdot A-Ö ei toimi, niin sitten luodaan uudet vaihtoehdot. Esimerkiksi aikaisemmin olen halunnut matkustaa paljon, mutta koska olen ihminen, joka ei vain puhu ja tee toisin, niin lentäminen on itselläni edelleen bannassa. Vähä aika sitten tajusin, että haluan edelleen matkustella ja käydä kolmessa maassa, joissa olen halunnut jo pidemmän aikaa käydä – mutta käyttäen lauttaa, junaa ja jalkojani. Yksinkertainen asia, mutta koska olin jumiutunut yhteen vaihtoehtoon, en kyennyt näkemään muita. Muissa asioissa olen löytänyt vastaavia oivalluksia; kun en kiellä itseltäni ja ajattele joko-tai vaihtoehtoja, niin löydän uusia ratkaisuja, uudenlaisia tapoja ajatella poistaen rajoitteita, mutta ollen yhteydessä arvoihini.

Yritän nyt yhdistää tämän ajatusryöppyni:rhdr
Itselleni on toiminut se, että olen alkanut työstämään arvojani tietääkseni, mikä on minulle oikeasti tärkeää (ja löytänyt paljon arvoristiriitoja, eli olen toiminut vastoin sitä, minkä koen oleva tärkeää, siksi koska olen esimerkiksi vertaillut itseäni toisiin). Aika niiden työstämiseen on auttanut minua oppimaan ajattelemaan toisin ja lisäämään luovuutta; asiat voi tehdä monin eri tavoin, ei vain sillä yhdellä tai kahdella – luomme itse omat estomme.
Päivittäessä arvoni olen löytänyt merkityksellisyyttä tekemiseeni ja elämääni, asiat ovat saaneet aivan erilaisen merkityksen ja koen, että joka hetki vaikuttaa – elämä on täynnä oppeja. Merkityksellisyys on tuonut eloa&iloa elämään, intohimoa, uskoa, luottamusta ja seesteisyyttä – halua luoda parempaa ja kestävää. Ei vain itselleni, vaan meille kaikille (monet unelmani ei liity vain itseeni, vaan niin luontoon, eläimiin ja muihin ihmisiin).
Kun olen kartalla arvoistani ja matkassa on mukana merkityksellisyyttä, unelmat pääsee pulpahtamaan esiin. Unelmat, jotka ovat linjassa arvojeni kanssa. Unelmat, jotka lisäävät merkityksellisyyttä ja joita vahvistaa merkityksellisyyden tunne. Asiat eivät tunnu yhdentekeviltä tai toissijaisilta, vaan päivissä ja hetkissä on mukana tarkoituksellisuutta ja hitusen mystiikkaa. Olen yhteydessä intuitiooni ja ohjaudun juuri sinne, minne pitääkin.

Okei, tiivistetään vieläkin lyhyempään: tuntuu, että on valot päällä.

❤ Hanna

 

Kyllä

Perjantaina koitti paluu muutaman viikon mökkireissulta, kotiin koukattiin Pori Jazzin kautta. Lauantaina oli tiedossa Jorin ja Ritan häät.

Alkuun näytti, että myöhästymme paljonkin, mutta missasimme vain hitusen alusta. Päästyämme kirkkoon minut valtasi suunnaton rauha. En ole koskaan ollut mikään kirkko henkilö tai uskovainenkaan, tai ainakaan minkään tietyn uskonnon, mutta kirkoissa minut valtaa usein turvallinen tunne. Kirkot ovat kauniita ja uskonnoissa jokaisessa on puolensa. Vaikken ehkä käytä ’Jumala’ nimeä, niin uskon silti ihmistä suurempaan, kuten luontoon ja universumiin. Usko luontoon on ollut ihmisillä jo aikojen alusta asti. Uskon myös karmaan, siksi haluan panostaa hyväntekemiseen ja itseni kehittämiseen..

cofPappi oli ihana, ilmiselvästi hääparin tuttuja. En muista koska olisin nauranut niin paljon kirkossa! Ensimmäistä kertaa kuuntelin mitä pappi puhui, sanat tuntuivat resonoivan aivan eri tavoin kuin koskaan aikaisemmin. Tajusin mistä on kyse; sopimuksesta. Sovitaan, että pidetään huolta itsestä, toisesta sekä parisuhteesta, niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Rakkaus ei ole vain hyviä päiviä varten, vaan se on se voima, mikä auttaa selviämään ne huonommatkin hetket. Rakkaus on se, mikä herättää miettimään toista ja katsomaan asioita hänen näkökulmasta – haluaa ymmärtää toista. Rakkaus on se, mikä herättää miettimään omia tekoja ja sanoja – haluaa ymmärtää itseään. Jos sallii, niin rakkaus pitää huolta silloin, kun on väsynyt tai hieman eksynyt. Rakkausliitossa ehtii varmasti tapahtua yhtä sun toista – kyse ei olekaan siitä, vaan siitä, miten vahvaa rakkaus molemmin puolin on. Rakkaus antaa anteeksi. Rakkausliitto on kahden ihmisen yhteinen matka, missä tehdään valintoja, opitaan, tutkitaan, kasvetaan ja ennen muuta antaudutaan muutoksen virtaan, yhdessä. Elämässä jos jokin on varma, on se, että se muuttuu. Mitä tiukemmin yrittää ajan pysäyttää, sen suurempi vastus on. Rakkaus soljuu virtauksen tavoin. Se ei sido, omista, pienennä toista, estä tai riko.

Rakkaus opettaa. Haluan olla parempi toiselle ja itselleni. Mikään ei ole itsestäänselvyys. En opi tuntemaan toista koskaan täysin, en edes itseäni. Olemmehan me ihmiset aivan älyttömän monipuolisia, täynnä potentiaalia ja muuttuvia. Koen itseasiassa, että ajatellessani tuntevani toisen täysin, kavennan näköalaani. Mielestäni on tärkeää muistaa, että parisuhteessa on kaksi, ei vain suhde. Kaksi, jolla on omat, sekä yhteiset unelmat ja tavoitteet. Välimatka, muutokset tai kriisit eivät pääse vahvan ja alati kehittyvän parisuhteen väliin, vaikka saattaakin molemmissa tuntua. Ehkä me ihmiset kriiseilemme välillä vähän turhankin pienestä ja otamme vaikutteita esimerkiksi todella huonoista saippuasarjoista. Kun luottaa, että elämä kantaa ja asiat menevät luonnollisessa rytmissään, niin voi jättää kriiseilyt sikseen. Olla läsnä itselle ja toiselle, sen sijaan, että miettii mitä Brooken ja Ridgen kävi, kun heillä oli sama tilanne (jaksossa nro. 1 000 000). Mitä uutta tämä kokemus tuo ja minne tämä meidät vie? Minkälainen meidän yhteinen matka on?

cofHäissä oli ihanaa, oli mukava istua pöydässä missä oli paljon liikunta-alan ammattilaisia (Jori ja Rita, eli hääpari, ovat molemmat alalla). Monta käsilläseisojaa löytyi myös. Sulhasen isä piti aivan älyttömän kauniin puheen, kyynelethän siinä valui. Iltaa kohden siirryttiin tehtävä osioon, missä Jori valitsi meidät tiimiinsä. Päästiin heittäytymään oikein olan takaa, kuten twerkkaamaan lavalla muille vieraille! Näin Jukassa aivan uusia puolia ja rakastuin entistä enemmän. Aloin pohtimaan, että miksi joskus ihmiset heijastaa toiseen omia heikkouksiaan tai pelkojaan ja sitä kautta yrittää kontrolloida toista. Olen niin onnellinen siitä, että meillä ei ole ollut sellaista tässä suhteessa. Sellaista, että jompikumpi olisi sanomassa toiselle ”älä viitti”, ”lopeta sä nolaat mut”, ”et sä voi tehdä niin, sä voit loukata ittes.” Kukaan ei omista ketään, vaikka olisikin parisuhteessa saatika avioliitossa.

Jukan kanssa tanssiessa astetta romanttisemmin, kuin twerkaten, tunsin että Jukalla on sydämen päällä jotakin. Katse oli hyvin intensiivinen. Hetken päästä Jukka kysyikin:
tuutko vaimokseni?
– kyllä, mutten halua avioliittoa, vaan jonkin meidän ihan oman liiton.

Illalla juteltiin lisää. Meistä kumpikaan ei halua (tällä hetkellä) sitoa avioliittoa, vaan jonkin sellaisen, mikä tuntuu omalta. Avioliitto on kaunis asia, mutta itse koen, että sitä voi sitoutua muinkin tavoin – vaikkei se vaikuttaisi yhteiskunnallisesti samoin. Voimme kuitenkin käydä vaihtamassa sukunimemmekin (mitä ollaan mietitty, mutta Jukan oikeaan sukunimeen, eikä aikanaan suomennettuun) ja pitää sormuksia, jos tahdomme. Vain mielikuvitus sinällään on rajana, kunhan se sopii meille molemmille, koska tässä suhteessa on me kaksi, ei muita. Muut ovat vapaita tekemään miten itse tahtovat ja toivon, että jokainen tekee niin, kuin oikeasti haluaa, eikä vain siksi, koska ’pitää’ tai kun muutkin tekevät.

ptfbtyHauska miten tällainen asia voi vaikuttaa, sillä en tosiaankaan ajatellut, että se vaikuttaisi! Olo on vakaampi, kokonaisempi. Suhde on ottanut uuden asekeleen ja se tuntuu molemmissa. Jukka on alusta asti ollut mun kanssa niin, että ollaan yhdessä hamaan loppuun asti. Mä taas oon ollut niin, et edetääs nyt kuitenkin kuukausi kerrallaan (koska pelkään, että suhde loppuu – eikö olekin absurdia?). Olen saanut työstää paljon luottamusta ja sitä, että jokainen riita ei tarkoita, että nyt erotaan. Mulla on ollut paksut muurit, siis todella paksut ja Jukka on ainoa, joka on päässyt niitä murtamaan ja auttanut mua luottamaan. On mulla edelleen hölmöjä pelkoja ja uskomuksia, mutta niillä on ollut joskus tärkeä rooli itseni suojelemisessa. Vaikka tiedostan nykyään, etten niitä tarvitse, silti irti päästäminen vie aikansa – vai kaiketi uuden rakentaminen, niin ettei tuullessa lähde perusteet irti.

PS. tämän haluan sanoa: edetkää juuri siihen tahtiin, mikä on teille sopiva. Edettiin Jukan kanssa hitaasti, mutta varmasti. Meni hetki, kunnes päästin Jukan edes hitusen lähemmäksi, mutta Jukka kesti sen ja pysyi vahvasti mukana. Tuli myös vaihe, kun lopetettiin juttumme, mutta eihän se kauaa kestänyt. Meidän suhteen alku oli mulle todella rankka, mutta oli se myös ihanaa aikaa. En kokenut, että riitän Jukalle ja yritin keksiä kaiken maailman tekosyyt, miksi emme ole hyviä toisillemme. Latelin Jukalle usein kaikki omat ’virheeni’; että kato nyt, en ole täydellinen ei mun kanssa voi olla. Käytiin pitkiä keskusteluja ja estin tunteitani pääsemästä pinnalle. Enkä tosiaankaan halunnut muuttaa yhteen tai ikimain kihlautua. No mutta, näitä juttuja sattuu, kun löytää toisen puoliskonsa, lopettaa itsensä huijaamisen ja liiallisen suojelemisen – sekä sallii itselleen onnen ja rakkauden. Olet onnen arvoinen, me kaikki olemme. Sen kun tajuaa haluaa tehdä vielä enemmän hyvää. Ja ymmärtää, että ei se onni tarvitse pauketta ja väriloistetta, vaan läsnäoloa, kiitollisuutta ja erilaisia näkökulmia. Ennen luulin, että rakkaus hupenee päivä päivältä, mutta nyt tiedän, että se syvenee joka päivä.

On hyvä antaa aikaa, sillä me ihmiset olemme oikeasti aika hitaita ja kun on tosi kyseessä, ei ole kiire.


Hanna

Jukka Rajala

Kun sinut ensikertaa tapasin,
Tiesin, loppuelämäni kanssas jakaisin
Kasvosi kauniit, hymysi lumoava,
nyt mieleeni ikuisesti tatuoituna
Elämä antoi mulle asian arvokkaimman,
ikuisen rakkauden ja ystävän parhaimman
Joka aamu olen sinusta kiitollinen,
joka ilta onneen nukahtaen
Elämän pienistä lahjoista yhdessä nauttien,
Kulta, lupaukseni sulle on ikuinen

👉🏻💍😘”

Luomisen tuskaa ja iloa

davOn tullut ymmärrettyä miten onnekas mä oon. Miksi? Koska mulla on aivan mielettömiä ihmisiä elämässäni! Monet frendit ja tutut on tsempanneet ja jeesanneet meitä ja siis nää ei oo mitään itsestäänselvyyksiä, eli iso KIITOS kaikille teille! ❤ Oon kesäkuun aikana pyrkinyt näkemään mahdollisimman paljon kaikkia, jottei tulis liian iso ikävä kauemmas muuttaessa. Samalla on päässyt huomaamaan, et vitsit oon ollut välillä pässi, kun oon töiden takia skipannut monia menoja ystävien kanssa. Vaikkei työt mene itsestään eteenpäin ja yrittäjänä toimiessa saa tehdä paljon ”ilmaistakin työtä” ja haluan saada ammatillisesti paljon aikaan – silti sitä voi tasapainoilla paremmin niin, ettei ihmissuhteet jää liikaa taka-alalle. Jukan kanssa tulee oltua, mutta tekee hyvää parisuhteelle, että on tarpeeksi tilaa ja näkee muitakin ystäviä (molemmat kyllä otetaan oma tilamme, sillä tykkäämme puuhata omia askareitamme ajallamme). On ollut mahtavaa nauttia monien ihanien ystävien, kavereiden, perheenjäsenten, tuttujen ja asiakkaiden seurasta. Olen hyvästellyt nyt lähes kaikki stadissa olevat duunipaikat ja saanut kauniita sanoja jokaisesta. Rinnassa sykkii sydän täynnä kiitollisuutta!

Unensaannin kanssa on ollut jälleen pientä probleemaa, mutta oon käyttänyt NLP:stä opittuja harkkoja siihen, ettei liikoja siitä stressais. Mua ei auta yhtään se, et tiedän mitä kaikkea vähäunisuus aiheuttaa, se vaan lisää stressiä tällaiselle helposti stressaantuvalle (ja tämä on yksi tekijä siihen, miksi koulutan itseäni mentaalisesti, teen erilaisia mielikuvaharjoitteita, joogaan, olen luonnossa ja niin edelleen). Siksi pyrin pitää hommat rauhallisina ja katsoa asiaa eri kulmista. Se on auttanut mua paljon, sillä silloin kun stressaan, niin oon liikaa ’ongelmassa’ kiinni, enkä näe asioita eri näkökulmista. Teen usein niin, että etsin missä kohta kehoa stressi unettomuudesta tai muusta tuntuu eniten ja yritän irrottaa sen edes sentin verran itsestäni ulos. Tämän jälkeen muokkaan sen kokoa, väriä, muotoa, sijaintia ja mahdollisesti ’pyöritän’ sitä – auttaa joka kerta keventämään oloa. Oon myös ottanut enemmän päikkäreitä, kundaliinijoogannut sekä nauranut paljon, kirjoittanut päiväkirjaan, hassutellut tuttuun tapaan ja hyräillyt/lauleskellut (auttaa hengittämään syvemmin, jos ressi vetää hengityksen pinnalliseksi). Tiedostan myös sen, että nyt on tehtävä työt loppuun ja painettava astetta kovempaan, sillä ollaan avaamassa uusi sali ja muuttamassa – hoidettavia asioita riittää ja ne on sellasia, mitä ei voi delegoida tuonnemmaksi. Eli hyväksyn sen, että nyt on kierroksia enemmän, silti hakien palautumista joka päivä useammankin kerran. Esimerkiksi meditoidessa on pystyttävä hyväksymään se olotila mikä on päällä, oli se rauhattomuus tai jokin muu ja sallittava sen läsnäolo ja olla siinä vaan sen kanssa. Sen jälkeen tulee kaikki muu.

fbtTorstaina näin ystäväni Jennyn keskustassa. Lähtien kotoa keskustan meluun, työasiat päässä pörräten ja lentäviä asioita samalla hoitaen, meinas hieman keittää yli. Eka asia mitä tein Jennyn nähdessä, oli totaalinen avautuminen. Ihan parasta kun saa purkaa toiselle ja höllentää omaa fiilistä (jättäen duunit sikseen). Jäädessä liioin jumiin töihin/aikaansaamiseen/luomiseen saattaa vapaa-aika välillä olla aika yksinkertaista, sillä en jaksa keksiä mitään sen erilaisempaa. Tajusin samalla miten tärkeää on tehdä muuta varsinkin silloin, kun työnimu on kova ja ei ehkä innostaisi irrottautua siitä. Onneksi Jenny ehdotti, että mennään Suomenlinnaan tsillaamaan. Teki todella hyvää ja mitkä keskustelut jälleen kerran kera auringon, mansikoiden, mustikoiden ja luomu siiderin! Olin ihan eri ihminen, kun stadiin tullessa, olo oli niin raukea – ihanaa että on ystäviä! Ja miten nopea paluu ’maanpinnalle’ se oli, lautalla paluuta tehdessä, merta katsoessa ja tuulen hulmutessa oli niin hyvä ja turvallinen fiilis: kaikki on hyvin.

IMG_20180701_145503
Floatin ’musta huone’ ja rentoutustilasta ja alhaalla Om namin herkulliset vegaaniset ruoat!

Perjantai päätettiin pitää täysin vapaana, joten vein Jukan treffeille Float kallioon kellumaan, Om namiin syömään ja leffaan. Jukka ei tiennyt minne mennään, joten oli kiva yllättää hänet, ja tarvittiin molemmat irtiottoa. Vein meidät katsomaan ranskalaista elokuvaa ’Talo meren rannalla’, mistä kumpikaan ei tiennyt mitään. Elokuva oli mukavaa vaihtelua jenkkiläisten täydellisyyttä tavoitteleville elokuville, sekä sen sanoma oli ihanan lämmin ja koskettava; välitetään toisistamme ja pidetään yhtä. Kellunta oli mulle uusi kokemus ja alkuun oli tosi vaikea relata, kun sydän hakkasi huonojen unien takia sen verran raskaasti. Oli mielenkiintoista havaita, miten ylikierroksilla olin ja miten haastavaa oli välillä rentoutua, vaikka tila oli ärsykkeetön. Kaikenkaikkiaan teki hyvää maata tunnin suolavedessä pimeässä ja palata itsensä ääreen. Floatissa oli ihana työntekijä paikalla, otti meidät iloisinmielin vastaan, kyseli kuulumisia ja jutusteli mukavia. Mielestäni on tärkeää, että parisuhteesta pidetään huolta, ikään kuin se olisi lapsi, jota tulee ruokkia – eikä itsestäänselvyys. Meillä menee helposti työmoodiin Jukan kanssa, siksi on hyvä tehdä jotain ihan muuta, jossain ihan muualla.

Ollaan juuri saatu Movement Jalasjärven nettisivut sekä Facebook kuntoon! On tullut jo viisi ilmoittautumista eri kursseillemme, lisää uusia yhteistyöpyyntöjä ja sain yhden työhakemuksenkin (ja Jukalle soitettiin juuri paikallisesta lehdestä). Siis tää on niin UPEETA! Tiedän sen, että vaikka somessa ynnä muualla olisi saanut paljon näkyvyyttä, ei se tarkoita vielä yhtään mitään salin menestyksen suhteen. Mutta ollaan molemmat innoissamme, koska näissä muutoksissa tuntuu olevan kaikki kohdillaan. Vastoinkäymisiä tulee varmasti, yhtä varmasti, kun sadepäiviä. Tärkeintä on se millä tunnelatauksella niihin reagoi. Sitä voi elää elämänsä odottaen sadepäiviä sanoen, että tiesi sateen tulevan, tai sitten niin, että sadepäivät on luonnollinen osa elämää – niitä sen enempää odottelematta, vaan keskittyen valoon. Koen elämän mielenkiintoisena ’pelinä’, jota jokainen pelaa omilla panoksillaan. En koe vastoinkäymisiä esteinä, enkä anna kyseiselle sanalle useimmiten suurta merkitystä. Me tarvitsemme ikävempiä ja haastavempia kokemuksia, kukaan tuskin ’selviää’ elämästä ruhjeitta. Suurin osa elämämme tilanteista mittaa taitoamme asennoitua haasteiden edessä ja halukkuuttamme kasvaa ja oppia.

psst. stressi, mitä se on sulle? Aina kun avaan sanan ’stressi’ ja sen olotilan, niin näen, et se on enimmäkseen mielen höpinää, mikä pahenee, jos se ’möykkyyntyy’. 

Tällaisiin pohdintoihin tällä erää!

mj
PS. Tsekkaa meidän sivut:
Movement Jalasjärvi
FB Movement Jalasjärvi

-Hanna

Tietoinen Temmellys -lasten kurssi

 

13501802_601175460050779_7898723706270707489_n
Kuva: Volunt2Thai

Mikä Tietoinen Temmellys?

Tietoinen Temmellys on aivan uusi konsepti, jossa harjoitteiden pääpaino on tunne-ymmärryksessä, tunteiden sanoittamisessa, keskittymisen kehittämisessä, sosiaalisten taitojen rakentamisessa, luovassa liikkeessä, joogassa ja rauhoittumisessa. Kurssilla käytän erilaisia pedagogisia menetelmiä hahmottamista ja tuntirakenteen selkeennyttämistä varten. Voisi siis sanoa, että tämä on ikään kuin lasten mindfulnessia. Aihe, joka puhuttaa meitä kasvatusalalla hyvinkin paljon. Asia, jota kaivataan yhä enenevissä määrin mukaan esimerkiksi oppitunneille ja harrastuksiin.

thai

Vähemmän on enemmän

Lapsille on tarjolla nykyään kaikenlaisia pika ärsykkeitä, joista saadaan nopea nautinto mutta ’tyhjä olo’ jälkeenpäin. Samalla erilaiset aistiärsykkeet ja infotulvan määrä ovat suuria, jotka jo itsessään aiheuttavat niin levottomuutta, sekavuutta, lyhytjänteisyyttä kuin hallitsemattomuutta. Puhumattakaan melusta ja rajaamattomasta tilasta. Mitä pienempi ja yksinkertaisempi tila on, sen rauhallisemmin lapsi pystyy olemaan ja mitä selkeämmin rajat ja säännöt asetetaan, sen helpompaa niiden vastaanottaminen hänelle on. Meillä aikuisilla aivot kykenevät monimutkaisiin ajatuskiemuroihin erilaisine käsitteineen ja hahmotuksineen, mutta lapsille toimii parhaiten yksinkertaiset ja konkreettiset asiat. Ei siksi, että lapset olisivat tyhmiä, vaan siksi että heidän aivojen kehitys on vielä kesken ja kokemusmaailma kovin suppea. Tätä kehittymistä tulisi tukea tietoisuuden avulla: kun tehdään jotain, oli se sitten matematiikan laskemista, nenän kaivamista tai liikunnan harrastamista, niin ollaan tekemisessä läsnä ”mitä minä teen juuri nyt ja missä olen?” (pienillä lapsilla tämä tuleekin automaationa). Läsnäolon avulla päästään käsiksi ajatuksiimme, tuntemuksiimme, omaan itseen kuin ympäröivään maailmaan. Kasvetaan ymmärryksen kera, jossa valta omaan hyvinvointiin löytyykin sisäpuolelta: ”lisäämällä tietoisuuttani, minä voin vaikuttaa omiin tekoihini, tuntemuksiin, sanoihin ja ajatuksiin. Näiden avulla vahvistan itsetuntoani ja kykenen olemaan sosiaalisissa tilanteissa assertiivinen.” 

”Scientific studies on the impact of yoga, meditation, and mindfulness on young minds show it can improve self-control, reduce anger, anxiety, and depression, increase self-esteem, and even boost academic performance, learning, and memory. ”
http://www.MeddyTeddy.com

Mitä haluan tarjota?

Haluan tarjota yksinkertaisuutta. Mitä yksinkertaisemmaksi ohjeistuksen ja toiminnan
tekee, sen helpompaa oppiminen lapselle on. Kurssilla käytettävät opetusvälineet selkeennyttäävät tekemistä ja auttavat lasta keskittymään paremmin. Asetan selkeät ja konkreettiset rajat sääntöineen. Rajat, rutiinit ja reilut säännöt tuovat turvaa, sekä osoittavat välinpitoa. Opetusvälineiden ja ohjeistuksen ennakoimisella tekeminen pilkotaan lapsille ymmärrettävään muotoon. Oppiminen tapahtuu usean toiston kautta, siksi sisältöä on sopivan verran ja tehtävät liittyvät toisiinsa. Roolini ei ole olla jatkuvasti äänessä, vaatia ja vetää ”showta”, vaan muun muassa auttaa lapsia hahmottamaan kehoaan, tilaa ja tekemistään, sanoittamaan tunteita, liikkumaan turvallisesti ja ennen kaikkea olla turvallinen aikuinen. Toimin roolimallina konseptissani opetettaviin asioihin, sillä lasten kanssa toimiessa on tärkeää, että sanat ja teot ovat yhteydessä. Näytän siis hyviä sosiaalisia taitoja, tunnetietoisuutta, sallivuutta ja läsnäoloa, sekä liikun turvallisesti rauhallisesti hengittäen. Annan mukavia kotitehtäviä, joissa lapsi saa yhdessä vanhempien kanssa miettiä niin tunteita, kasvojen ilmeitä kuin esimerkiksi kaveruutta. Ensimmäisenä kertana kullekin annetaan kotiin vietäväksi moniste, joka on hyvä käydä vanhempien kanssa läpi (ohjeita, toimintatapoja jne).

YogaKids_Poster-web
Lähde

Konseptin kehittäjä

Idea on muhinut mielessäni jo teini-iästä asti. Olen aina ollut hyvin kiinnostunut ihmismielestä, kehosta, tunneälystä ja käyttäytymisen tutkimisesta. Tein 21 -vuotiaana avoimessa yliopistossa vastaavanlaisen tuntisuunnitelman, sillä mielestäni esimerkiksi tunnetietoisuus jäi vaille tarpeellista huomiota. En tosin silloin osannut kuvitellakaan, että joku päivä idean pohjalta mitään toteuttaisin! Kiitos opiskelun ja työkokemusten lasten parissa, olen nyt toteuttamassa isoa unelmaani. Työskentely niin peruskoulussa, kuin lasten harrastusten parissa ovat antaneet minulle paljon erilaisia oivalluksia ja työkaluja. Olen ollut onnekas, kun olen päässyt seuraamaan kovan uran luoneiden kasvatusalan ammattilaisten työskentelyä, menetelmiä ja luovuutta. Olen saanut heiltä uskoa, luottamusta ja sparrausta omaan ammattitaitooni. Vaikuttava sysäys idean toteuttamiseen tuli oltuani kaakkois -Thaimaassa vapaaehtoistöissä ohjaamassa liikuntaa koululaisille. Yhdessä koulussa lapset meditoivat aina ruokailun jälkeen 30 minuuttia, mikä oli todella häkellyttävä näky! Lapsilla oli läsnäolo silmissä, he olivat siinä. ”Tätä minä haluan tuoda Suomeen!” ajattelin sen enempää asiaa suunnittelematta.

IMG_20170202_221044_781.jpg

Tavoitteeni

Tavoitteeni on tuoda ilmi tunneälyn, sosiaalisten taitojen, kommunikoinnin, tietoisuuden ja rauhoittumisen tärkeyttä. Mitä nuorempana näiden taitojen harjoittaminen aloitetaan, sen tasapainoisempia, sallivampia, terveempiä aikuisia lapsista kasvaa. Tai ainakin heillä on erilaisia toimintamalleja tiedossaan. Peruskoulummekin tavoite on hyvin pitkäkantoinen: se, että oppilaat voivat hyvin ja osaavat käyttää oppejaan hyödyksi ollessaan aikuisia. Rakennamme siis itseämme kohti parempaa aikuisuutta. Hyvät ihmissuhteet, hyväksytyksi tulemisen tunne, selkeät rajat ja säännöt (= välinpito), tunteiden läpikäyminen yhdessä turvallisten aikuisten kanssa, sekä sosiaalisten taitojen kehittämisen avulla luodaan hyvää pohjaa aikuisuudelle. Kurssilleni lapset saavat tulla juuri sellaisina kun ovat, niillä taidoilla mitä on ja tuntea, mitä tuntevat.

”Monia lapsia leimataan ’hankaliksi’ siksi, että heillä on vain puuttelliset sosiaaliset
taidot. Lapset voivat oppia sosiaalisia taitoja, eikä heitä tule leimata epä-
sosiaalisiksi. Kun lapset kasvavat ja heille opetetaan sosiaalisia taitoja, he hallitsevat
vaikeitakin sosiaalisia tilanteita. Lapset voivat oppia uusia asennoitumis-
tapoja ongelmatilanteiden hallitsemiseen. He oppivat myös entistä kehittyneempiä asenteita toisia kohtaan, ja heidän sosiaalinen kompetenssinsa vahvistuu.”
Reijo A. Kauppila, Vuorovaikutus- ja sosiaaliset taidot (PS-kustannus 2000).

Missä kurssi pidetään?

Olen niin iloinen, että pääsen toteuttamaan konseptini ensimmäiset kurssit Hyvinvointistudio Lupauksessa (Rikhardinkatu 1, 5 krs. Helsinki). Lupauksessa on aivan mielettömän rauhoittava ja parantava fiilis. Sen isompi studio sopii juurikin hyvin kurssin toteuttamiselle, sillä tila on esteetön kevyine väreineen ja luonnon valolla täytetty.

Kurssin ajankohta:
28.5.,4.6.,11.6. ja 18.6.
(4 sunnuntaita peräkkäin).

4-6 vuotiaiden ryhmä klo 13-13:45,
6-9 vuotiaiden ryhmä klo 14-14:45.

Koko kurssi 120e,
Kertamaksu 35e.

Ilmoittautumiset ja yhteydenotot: hanna@hyvinvointistudiolupaus.fi

Ryhmän maksimi koko on 12 oppilasta.

blogihanna
Rauhallisin terveisin,
Hanna Härkönen

”Researchers in New York assigned schoolchildren with autism either to a daily yoga program or a standard routine (control). – The therapeutic yoga-based curriculum included yoga breathing exercises, movement sequences and relaxation.“This study demonstrates that use of daily classroom-wide yoga interventions has a significant impact on key classroom behaviors among children with autism-spectrum disorder (ASD),” the study authors write.”
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22917120

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uskalla(n) Rohkeasti

blogihanna
Mitä sinulla on menetettävää jos uskallat rohkeasti?

Uskallatko unelmoida?

Huhh… Paljon muutoksia lyhyessä ajassa. Välillä tulee niin epätodellinen olo – se Hanna, joka joskus pyyteli anteeksi omaa olemassa oloaan ja pyrki tekemään kaiken että olisi näkymätön, on nyt tässä toteuttamassa unelmiaan? Unelmiaan, joita ei edes uskaltanu kunnolla unelmoida! Mun unelmat on aina olleet enemmän sellaisia, jotka vaikuttavat muhun sisäisesti, ei niinkään mitään materiaalista. Ja nyt on pakko sanoa, että kova työ oman itseni eteen on tuottanut tulosta. Se työ on vaatinut paljon ja olot on useasti olleet tukalia, sillä tuttu ja turvallinen on tietenkin aina helpompi valinta. Siksi opetin itseni valitsemaan sen haastavamman, sen missä on oltava läsnä, laitettava itseään likoon ja luoda uudenlaisia työkaluja. Omina pähkinöinä on toiminut intohimo kasvuun, oppimiseen kuin esimerkiksi ammattitaidon kehittämiseen. Työ ei tietenkään lopu tähän, enkä sitä tahtoisikaan.

Löysin mun vanhoja tavoitekarttoja ja äimistyin: ”mä olen toteuttanut näistä neljästätoista jo lähes kaiken! Missä vaiheessa? Voi apua, musta olikin näihin!” Tavoitteiden asettelu ei jää tähän, mutta tuosta sain ison onnistumisen tunteen -hyvä minä ja kiitos kaikki upeat ihmiset, jotka on mua auttaneet. Oivallus pysäytti minut hetkeksi ja täytti puhtaalla onnella. Ajatella.. ja välillä kauhea räpiköinti kaiken kanssa, pelkomieli huutaen korvaani epäilyjä, rajoja, esteitä, puutteita. Välillä on tuntunut ettei mikään etene, mutta huomaamattani edistymistä on tapahtunut monella eri tasolla. Ymmärryksen vallatessa mieleni: ”pysähtyminen on tärkeetä, oma-aika on kultaakin arvokkaampaa ja elämä ei ole niin vakavaa, miltä se välillä tuntuu!” Tämä vahvisti uskoa itseen, vaikka kuinka pelottaisi tai ahdistaisi. Kiitos kaikkien elämässäni olleiden kokemusten, jaksan luottaa asioiden hoitumiseen, vaikka fiilikset sillä hetkellä olisi täysin muuta. Ja mä tiedän, että meissä kaikissa on tämä sama. Kaikki hoituu. Sekunti kerrallaan.

Uskallan (vähitellen) luottaa (enemmän)

Haluan jakaa muutamia uudistuksia, jotka ovat hieman ravistelleet mun kevättä. Paljon kaikenlaista muutakin tekeillään, asioita joista olen unelmoinut, tuntenut omakseni ja tiennyt että joskus nämä käy kohdallani toteen. Miksei ole käyneet aikaisemmin? Uskon, että aikaisemmin en ole ollut vielä valmis niiden vastaanottamiseen. On tarvinnut oppia, kehittyä, oppia uudestaan, kasvaa, saada kokemuksia, nähdä laajemmin… Unelmat kuitenkin sydämessä mukana, seuraten kasvua. Vähitellen kehityksen ja vahvistumisen kasvaessa on sydän uskaltautunut hiljalleen avautua – päästäen unelmat kehoon, omaan tietoisuuteen, luomiseen => ohjaten suuntaani, vaikka olisi kuinka pimeää. Mikä on kuitenkin ollut tärkein tekijä? Itsearvostus. Oma sisäinen puhe, tapa nähdä ulkopuoliset asiat kuin ihmiset.

Sitten uudistusten pariin:

-> Ilokseni haluan kertoa, että aloitin valmentajana Hyvinvointistudio Lupauksessa, alan kirjoittamaan Lupauksen nettisivuille blogia, sekä järjestän siellä vielä tämän kevään aikana lapsille Tietoinen Temmellys – kurssin (jo kauan muhinut unelmani! Kirjoitin junnunpana avoimessa yliopistossa opsikellessa tämänlaisen tuntisuunnitelman peruskouluihin). Kurssilla harjoitellaan muun muassa rauhoittumista, joogaa, tunteiden sanoittamista, sosiaalisia taitoja, käyttäytymistapoja, luovaa liikettä, kuuntelemisen jaloa taitoa, kehonhahmottamista kuin syvää hengittämistä (linkki kurssiin artikkelin lopussa). Tuntia varten tulen vielä haastattelemaan muutamia erityisopettajia ja heidän näkemyksiään niistä työkaluista kuin menetelmistä, joita aion tunnilla käyttää (ajatella tämäkin on yksi unelmani; haastatella oman alansa ammattilaisia ja kuulla heidän pohdintojaan omasta työstään, kuin oivalluksistaan!) Haluan hioa tämän niin hyväksi, kuin suinkin vain voin! Ja mulla ei ole tapana päästää itseäni helpolla (mikä on välillä todella ärsyttävää – mutta palkitsevaa). Hyvin tehty suunnittelu on jo iso osa itse työtä!

-> aloitan kirjoittamaan Safkanettiin omaa blogiani nimellä Move with Hanna. Blogin sisältö ei tule olemaan vain liikuntaa, vaan hyvinvoinnista omasta näkökulmastani. Mun oma juttu on olla aito kaikkine puolineen ja se tulee varmasti tässä blogissa esille. Blogissa kirjoitan myös omaa heräämistäni ekologisempaan elämään. Ai siksi, kun se on sana joka on nyt vahvasti pinnalla? Kyllä varmasti (kiitos siis Safkanetin bloggaajat tiedon jakamisesta!), mutta myös mököttäessäni ja dumailemassa jo maailmanloppua tajusin olevani aivan toope.. Nyt on aika tehdä työtä asioiden eteen! Eteen voi tehdä paljon ja enemmän. Minä yhtenä ihmisenä en pelasta maailmaa, mutta me ihmiset yhdessä saadaan isojakin muutoksia aikaiseksi. Kyllä, me ollaan jokainen niin pirun arvokkaita, meidän teoilla on väliä.

Blogin kirjoittaminen tarkoituksella = yksi iiiiiso unelma jo monen vuoden ajan. Tämä oman blogin kirjoittaminen on ollut vähän vailla suuntaa ja siksi onkin niin ihanaa, että Lupaus ja Safkanetti opastaa minua.

Lopussa kiitos seisoo?

Kyllä. En ainakaan voi sitten sanoa, ettenkö olisi tehnyt unelmieni eteen töitä ja uskaltanut rohkeasti. Olen tässä viime aikoina tehnyt niin isoja asioita omaan mittakaavaani nähden, että heikompi versio itsestäni olisi menehtynyt jo pelkän ideoinnin tuottamasta stressistä. Koko aika usko itseeni kasvaa ja tiedän pystyväni toteuttamaan omia asioitani. Ymmärrän, että mulla on paikkani tässä maailmassa, aivan niin kuin sinullakin. Meillä on niin paljon annettavaa toisillemme, silloin kun ollaa rohkeasti omia itsejämme.

Sellaisia ajatuksia tänään, nyt kirjan pariin ja sitten vetämään zetaa, sillä viime yö tuotti vain muutaman vaivaisen tunnin unta (jos edes sitäkään). Mutta kuten jo sanoin; Kaikki hoituu. Sekunti kerrallaan. Hyvää yötä ❤

-Hanna 🙂
@movewithhanna

Linkit:

Tietoinen Temmellys -kurssin sisällöstä:
http://hyvinvointistudiolupaus.fi/innostu-liikunnasta-kurssi-lapsille/?utm_content=buffer8b55c&utm_medium=social&utm_source=facebook.com&utm_campaign=buffer

LUPAUS -esittäytyminen:
http://hyvinvointistudiolupaus.fi/2017/05/08/hanna-harkonen-mukaan-lupaus-tiimiin/?utm_content=buffera2d7e&utm_medium=social&utm_source=facebook.com&utm_campaign=buffer

Safkanet -sivut (teen esittelyni piakkoin):
https://safkanet.fi/

Sunnuntai mietteitä

sunw
Tämä kuva on Thaimaan vapaaehtoisreissulta ja kuvaan liittyy monta merkityksellistä koettelemusta. Liittyy hyvin siis tämän päivän pähkäilyihin 🙂

Tuli tässä luomisen tuskissa muistoja mieleen. Yksi varsinkin. Siinä teinivuosien loppuhuipentumassa työskentelin lukion ohella kaupassa. Yhden varkauden takia jouduttiin itse ison jehun kanssa mennä tekemään rikosilmoitus, jossa olin todistajana. Kun ajettiin poliisiasemalta takaisin kauppaan, puhuttiin kyseisen kauppaketjun tulevaisuudesta. Hän kertoi stressaantuneena, että suunta näyttää kohti tappiota. Uskaltauduin sitten ylpeänä kertomaan ehdotuksiani, joita olin paljon tuumaillut duunissa – sellasia, jotka varmasti lisäisi myyntiä ja kehittäisi työyhteisöä. Harmikseni sainkin hyvin epäinnostuneen vastauksen: ”joo, mutta tää on bisnestä, ei tuollaiset nuoret tytöt tästä tiedä mitään”.

Olis tosin kuunnellut silloin, koska nykyään kyseiset asiat ovat olleet todella IN jo pidemmän aikaa. Ja henkilöstön johtoon liittyneet vinkit, olisi pitäneet työntekijät talossa tai ainakin asiat olisi pelittäneet. Harmi, että tarrautui liikaa mun ikään ja tietysti siihen, että olin kokemattomampi kuin hän.

Ja tästä pähkäilystä pääsin siihen oivallukseen, että meissä on niin paljon enemmän, kun uskalletaan kuvitellakaan. Ennen jos mun ympärillä oli liian painostavia ihmisiä, en kyennyt mitenkään tuomaan omia ideoita ilmoille. Monesti harmitellut, kun joku toinen on niitä sitten ideoinut. On tietysti hieno asia, että toinenkin tajunnut saman, mutta harmi itselle ettei ole saanut sanoja ulos – omien uskomusten takia, kuten esim. ”ei kuitenkaan kukaan kuuntele/innostu/ihan huono idea”.

Tällä hetkellä, kun luo kovaa tahtia omannäköistä elämää, omaa todellisuutta, erilaisia epäilyjä nousee pintaan. ”Kaikki on jo tehty/ ei mikään toimikaan niin….” Mutta sitten kyseiset muistot tulee mieleen ja oma persoonallisuus, mitä ei kenelläkään muulla ole. Ja siinä se onkin. Meillä on tarjota asioita meidän omalla tyylillä, meidän tulisi rohkeasti tuoda omia asioita esille – eikä olla kopioita trendeistä. Tällä hetkellä en osaa visioida itseäni tekemässä töitä liian tiukan struktuurin alla. Mulla on oma ääni, omat silmät, kuulo, tunteet, intohimot… Niin kuin kaikilla muillakin. Kun luo omaa, pysyy mukana tarkoitus kuin aitous. Ja mitä se antaa? I L O A ja tyytyväisyyttä. Ja mitä näistä seuraa? Paremmin voiva ihminen, joka tuntee tekemisillään olevan tarkoitus ja näin ollen tuo hyvää energiaa ympärilleen.

Voi olla, että epäonnistun aikomuksissani täysin. Voi olla että onnistun. Mitään en voi tietää ennakkoon, mutta paljon voin tehdä. Laittaa itseni likoon, heittäytyä täysillä mukaan. En tule koskaan olemaan täydellinen, kaiken osaava tai luodinkestävä. Turhaa sellaista siis odotella, vaan uskaltautua rohkeasti. Uskaltautua rohkeasti voi olla jotain aivan pientä ja mitättömänkin tuntuista – mutta itselle, omalle polulle tärkeää.

Olen usein saanut kuulla alun tarinan kaltaista vähättelyä ja muutenkin arvostelua kuin kiusaamista. Miksi ne olisi negatiivisia asioita, kun olen saanut niistä niin paljon uskoa ja voimaa itseeni? Tuollaiset asiat ovat rakennuspalikoita elämäämme. Ne auttavat meitä löytämään palasia itseemme. Joskus on hyvä ottaa opiksi, toisinaan oppi on siinä että päästää muistoista irti.

ohh että sellainen ajatusvyöry tästä muistosta!