Tv-ohjelman kuvauksia ja ajatuksia PT-työstä

Jälleen vierähtänyt tovi sitten viimeisen kirjoituksen. Tekemistä on ollut sen verran paljon, että ihan suosiolla jättänyt blogin päivittelyä pienemmälle.

Jalasjärvellä kaikki hyvin! Hommia on riittänyt. Ensinnäkin saimme yli 65-vuotiaiden liikuntapassi hakemuksen Kurikan kaupungilta läpi – eli tammikuussa aloitamme myös Senior Movement -palveluiden tarjoamisen. Toisekseen sain Kurikan kaupungilta tarjouspyynnön kehittämääni lasten tunne- ja tietoisuustaitoja harjoittavaan Tietoisen Temmellyksen kouluttamiseen päiväkodin ohjaajille, sekä vetämään sen kertaalleen 10 eri päiväkodissa. Meitä pyydettiin mukaan asiantuntijarooliin ulkoliikuntaparkin hakemukseen ja suunnitteluun. Viime viikolla Elixir tv-ohjelma halusi tulla kuvaamaan salimme tunteja ja haastattelemaan minua. Olimme alkuun Kurikan Sedussa kuvailemassa ja toimin siinä osassa juontajana. Huh, ja kaikenlaisia uusia ideoita ja yhteistyökuvioita on mielessä! Haluaisin löytää sellaisen yksityisen lääkäriklinikan täältä läheltä, minne voisin tarvittaessa lähettää PT-asiakkaani laboratoriotesteihin sekä mahdollisesti muihin tarkastuksiin. Ihminen on kokonaisuus! Minä en ole lääkäri, enkä edes halua sellaista leikkiä, sillä arvostan suuresti alansa ammattilaisia.

PT-asiakkaita on yllättävän paljon ja uusia yhteydenottoja tulee jatkuvasti lisää – kuten juuri nyt löin lukkoon PT-asiakkuuden 80.vuotiaan kanssa. Olen positiivisesti yllättynyt, sillä olin varma, ettei PT-palvelut tulisi niin suureen käyttöön. Mistä olen onnellinen on se, että pystyn tarjoamaan monipuolista apua liikunnan, ravinnon, mentaalivalmennuksen ja mm. rentoutuksen tiimoilta. Jos rahkeeni eivät riitä, on minulla laaja ja ammattitaitoinen verkosto ympärilläni. Huh, ihanaa kun ei tarvitse itse kaikkea osata ja tietää –  Suomessa on kovin ammattitaitoista porukkaa! Meillä on nyt muutaman kerran käynyt aivan huippu fyssari Kauhavalta, Fysio Melanen, joka todellakin osaa hommansa. Kiva pystyä tarjoamaan asiakkaillemme hänen palveluitaan tiloissamme. Näin voimme pitää parempaa huolta asiakkaistamme ja pitää huolen, että asiakkaat jatkavat PT-treeneissä tarvittavien liikkeiden kunnollista tekemistä.

PT-hommissa antoisinta on työskentely erilaisten ihmisten, kehojen ja tavoitteiden kanssa. Asiakkaani auttavat minua myös oppimaan ja kasvamaan. Tämä työ tuntuu edelleen arvokkaalta ja on yhä oma unelmani, vaikka alla on kohta jo 10 vuotta. Tosin eihän 10 vuotta ole vielä mitään. Luen paljon erilaisia tutkimustietoja samoista aiheista, jotta voisin ymmärtää laajemmin. En tykkää jämähtää yhteen totuuteen ja jankuttaa sitä kaikille, sillä olemmehan me yksilöitä. Kyselen asiakkailtani paljon, jotta he todella heräävät kuulemaan omia ajatuksiaan, kuuntelemaan kehoaan ja kyseenalaistamaan valintojaan. Välillä roolini on herätellä asiakasta ymmärtämään, että hän elää arvoristiriidassa – arvot ja teot eivät ole synkässä siksi ei pääse eteenpäin. Olen hieman huolissani siitä, mikä määrä joillain asiakkailla on tietoa, mutta sen pureksimiseen ei ole taitoa. Tämä näkyy esimerkiksi ylikuntona, ylikierroksina tai ahdistuksena. Uutta tietoa tulee kuin sieniä sateella, mutta ei osata katsoa sitä laajemmassa verkostossa. Yksi esimerkki on ferritiini. Sen sijaan, että popsittaisiin vain rautalisiä olisi hyvä tietää, miksi rauta ei esimerkisi imeydy kunnolla ylipäätään? Saatko tarpeeksi kuparia? Syötkö liikaa sinkkiä tai kalsiumia? Imeytyykö ravintoaineet hyvin? Onko sinulla kova stressi? Ja niin edelleen. Jokaisella on omat funktionsa ja näistä pitää huolen tasapaino.

Yksi taikapilleri ei poista kaikkia oireita. Kun tätä taikapilleriä otetaan ylitse tarpeen saattaa se aiheuttaa muita oireita. Minkä koen tähän avuksi on pysähtyminen, selkeyttäminen ja apu. On myös hyvä tietää, miten suuri vaikutus meidän mielellä, ajatuksilla ja tunteilla on vointiimme – nämä on hyvä huomioida elämäntapamuutoksissaan. Avuksi voimme käyttää esimerkiksi tilanteen hyväksymistä, positiivisia suggestioita, ajatusten siirtämistä parempiin asioihin, kiitollisuutta, myötätuntoa ja hengittämistä. Nämä voi tehdä missä ja milloin vain – on kuitenkin annettava aikaa sille, että oppii tunnistamaan omat ajatuksensa. En meinaa nyt sitä, että menet peilin eteen ja sanot 100 kertaa, että olet hyvä tyyppi. Tosin jos se toimii sinulle, niin sitten tee niin! Mutta joskus se voi tuntua huonolta, jos ei usko siihen – tärkein on se, mitä tunteita nämä asiat herättää. Silloin suosittelen lähtemään kevyemmin liikkeelle tai kysymään läheiseltä apua, jos ei kertakaikkiaan löydä itsestään mitään hyvää. Tämä voi olla hyvin normaalitila silloin, kun on suorittanut ilman pysähtymistä ja tuntuu, että tarttisi koko aika painaa kovempaan. Silloin, kun ui riittämättömyyden tunteessa tai itsetunto on huonohko. Palauttelu maanpinnalle takaisin inhimillisyyteen voi kestää ja tuntua vaikealta, mutta se on sen arvoista.

Näihin ajatuksiin,
-Hanna

Vege pizzaa ja temmellystä

Tänään suunta kääntyy takaisin etelä-pohjanmaalle, mutta ennen kotipysäkkiä vietämme viikonlopun mökillä. Tosin Jukka koukkaa lauantaina Seinäjoen Crossfit salille pitämään käsilläseisonta workshopin. On ollut ihanaa olla takaisin tutuissa paikoissa täällä stadissa, mutta on kiva päästä takaisin Jalasjärvelle.

Sen lisäksi, että ensi viikolla alkaa jälleen salimme Movement Jalasjärven tunnit, niin on kaksi jännää asiaa tulossa: kehittämäni lasten tunne- ja tietoisuustaitoja opettava Tietoinen Temmellys pääsee Jalasjärvellä olevaan eskariin sekä Jalasjärven ala-asteelle! Tämä on aivan uskomatonta! En olisi ikimain konseptia luodessa uskonut, että tulisin tekemään sitä vastaavissa paikoissa – vaikka vastaaviin paikkoihin sitä halusinkin! Dream come true! Minua haastateltiin Temmellyksen tiimoilta lehtiartikkeliin (ja itseasiassa päästiin mukana olleiden lasten kanssa lehden kansikuvaan) ja sen jälkeen olenkin saanut siitä paljon erilaisia yhteydenottoja. Temmellys ei ole pelkkää joogaa ja mindfulnessia, vaan se sisältää aivan oman sekoituksen erilaisia ainesosia. Jooga osuutta pääsinkin ohjaamaan Elixiriin yhteistyössä Neuvokas perheen, Innostun liikkumaan sekä Meri Mortin (liikkeet perustuivat hänen kuvittamiin joogakortteihin) kanssa. Jos kaipailee kivoja joogaharjoitteita tehtäväksi yhdessä lasten kanssa, niin tässä linkki videoihimme: Eläinjooga

41678538_10156757925242958_8597710802088099840_n

Temmellyksestä tulen kirjoittelemaan vielä lisää tuonnempana, mutta nytten tämän herkullisen vege pitsan reseptiin! Halusin loihtia jotakin herkullista ruokaa sen kunniaksi, että kehittämäni konsepti pääsi edellä mainittuihin paikkoihin. Tämä pizza on helppo ja nopea tehdä, eikä tässä ole paljoa hiilareita. Pitsan voit maustaa oman makusi mukaan. Minä maustoin sen kokeilun kunniaksi tomaattipyreellä, itse tekemällä kurkuma valkosipuli marinoidulla tofulla, vegejuustolla (kumppanin puolella on ihan normi juustoa), muru kauravalmisteella, pippurilla ja tomaateilla – herkullista tuli ja kaikki meni! Ja hei, jos et ole vielä testannut Eloveenan Muru kaurajauhista, niin big thumbs up sille!

VEGE & GLUTEENITON & VHH PIZZA:

-> Aseta uuni 200 asteeseen ja valmista pohja:

Pohja:
-3 munaa,
-1dl soijajogurttia (tai kaurajogurttia tai muuta)
-1dl mantelijauhoa (olen koittanut tätä myös kookosjauhjolla sekä Voima-papu härkäpapujauholla -> silloin tarvitset enemmän jogurttia sekaan, sillä härpäpapujauhot imevät enemmän nestettä)
-2 rkl psylliumia
-hitusen suolaa
*laitoin pohjan sekaan vielä hitusen kurkumaa sekä oliiviöljyä (tämän voit jättää kokonaan pois tai voit haluttaessa lisätä siihen esimerkiksi pinaattia)
-> Pohjassa on n. 4g hiilihydraatteja (jos käytät mantelijauhoja).

=> Vatkaa munat ja jogurtti yhdessä, sekä muut aineet keskenään. Yhdistä nyt eri seokset sekoittaen. Lusikoi seos uunipellille ja tasaa lastan tai lusikan avulla. Pohja levittyy hyvin ohuelti uunipellille – jos haluat tehdä runsaamman pohjan, niin lisää silloin jogurttia ja mantelijauhoja. Pohja kohoaa hieman uunissa. Laita nyt valmis pohja lämmenneeseen uuniin ja anna olla siellä 10-15 minuuttia.

Täyte:
-Tomaattipyre
-Oman maun mukaan, esimerkiksi: tofua, katkarapuja, Murua, nyhtökauraa, nyhtöhernettä, kanaa, kalkkunaa, valkosipulia, tuplajuusto.. Miten itse tykkäät olit vegaani, vege tai sekasyöjä.

Kun olet ottanut pohjan pois uunista, lisää tomaattipyre ja muut täytteet ja laita vielä hetkeksi uuniin. Voit vielä lopuksi laittaa päälle yrttejä tai esimerkiksi rucolaa, jos tykkäät.

NAUTINNOLLISIA JA TERVEELLISEMPIÄ PIZZA HETKIÄ ❤

Hanna
@movewithhanna

 

Vegaani pähkinäjuustokakku

Syyslomalla ollaan ja tultiin jalasjärveltä kauniaisten kotiin sitä viettämään. Movement Jalasjärven touhut ovat menneet hienosti ja siellä olevat asiakkaat ovat kyllä aivan mielettömän upeita! Juuri laitettiin uudet marraskuun kurssit myyntiin ja vastaanotto ollut jälleen innokas! Ollaan saatu todella hyvää palautetta, mutta ennen muuta parasta on se fiilis niillä tunneilla :). Usein mitä kuulee sanottavan on vastaavaa: ”näiden tuntien jälkeen kroppa on ihanan auki, vaikka oltaisiin tehty aika haastaviakin liikkeitä!”, ”te ohjaatte todella perusteellisesti asiat ja välillä tuntuu ettei tee sen ihmeempiä, mutta silti kehossa on jatkuvasti vain parempi olo!”, ”kun oon alkanut käymään täällä, niin ei ole ollut enää tarvetta käydä hierojalla”. Wau, upeeta ❤

Oli hauska palata takaisin stadiin omille kotihuudeille. Mentiin eilen Jukan kanssa pitkästä aikaa treffeille, nyt kun ollaan perustettu yhdessä sali etelä-pohjanmaalle ja tehty paljon töitä yhdessä, niin on hyvä tehdä muutakin. Löysin ihastuttavan ravintolan töölöstä ja itseasiassa ollessani töölön koulussa töissä, kävelin useasti tämän ohitse. Ravintolan nimi on KuuKuu ja voin suositella! Tykkään töölöstä ja varsinkin tuosta puolesta, mikä on lähempänä kamppia – sinne voisin jopa harkita joskus muuttavani! Kotiin tultaessa iski herkkuhimo, joten päätin leipoa herkullista pähkinäjuustokakkua ja viedä osan myös faijalle, kun sillä oli juuri synttärit. Leivoin kakun illalla ja annoin sen tekeytyä jääkaapissa yönyli – jaksaessa odottaa herkkuja, maistuu ne herkullisemmilta :).

Muuntelin alkuperäistä ohjetta paljon (linkitän sen mukaan). En leivo perinteisiä vehnämaitosokeripommeja, vaan teen terveellisempiä versioita (olen syystä hyvinvointialan yrittäjä). En kuitenkaan saarnaa kenellekään, jos joku sellaisia tekee, koska jokainen valittakoon itse mistä tykkää ja miten tykkää. Itseasiassa tämän kakun tähden ostin ensimmäistä kertaa steviaa, sillä en tykkää käyttää mitään sellaisiakaan ja sitäkin laitoin todella vähän (olisi voinut jättää ostamatta, sillä kakku ei ainakaan mielestäni tarvinnut yhtään lisää sidosainetta tai makeutta). En käytä lisättyä sokeria, enkä ole sitä käyttänyt sitten ala-aste iän. Sokeri on maku mistä en pidä, mutta kyllä syön välillä sokerillisia herkkuja (ja ihan normi ruokaa, missä sokeria on monessa eri muodossaansa). Muissa raaka-aineissa oli jo valmiiksi sokeria, joten suosittelen tsekkaamaan kokonaisuutta ennakkoon. Tämä ei ole mikään terveyskakku, oli se sitten miten vegaaninen ja gluteeniton tahansa. Halusin koittaa tätä nyt kuitenkin, koska tiedän, ettei me tätä kahdestaan tulla syömään. Kakussa on paljoltikin sokeria, hiilareita, rasvaa ja suolaa, kun summaa kaikki käytetyt tuotteet yhteen. Mutta on tämä alkuperäisohjetta terveellisempi!

VEGAANI JA GLUTEENITON PÄHKINÄJUUSTOKAKKU:

44154300_10156836970422958_8391232581500141568_n

Tarvitset:
-n.24cm irtopohjavuoka tai ihan perus vuoka, jos koet ettei ole tarvetta irrottaa kakkua vuoasta tai voit tehdä näitä pienempiin muotteihin,
-Leivinpaperi,
-Keittiövaaka (ellet tykkää laittaa silmämäärin – itse teen näin),
-Sähkövatkain,
-2 eri kippoa,
-raaka-aineet:

Pohja:
-n.300g Digestive keksejä (olisi voinut olla vähän vähemmänkin. Ostin Tescon gluteenittomia digestive keksejä n. 2.40€ ja yhdessä paketissa on 160g. Kaksi pakettia riittää hyvin ja jää ylimääräistä).
-n.3-4 teelusikallista kookosöljyä (jos pohja jää kuivaksi, niin laita lisää)

= murskaa keksit pussissa aivan pieneksi. Nämä käyttämäni keksit jäivät kuiviksi, joten lisäsin pussiin vettä sekaan ja imeytin sitä keksimuruihin (huom. ei liikaa, etene rauhassa veden lisäämisen kanssa). Keksin on oltava sellaista, että pystyt tekemään siitä käsin kiinteän pallon ja se pysyy muodossaan. Lisää öljy imeyttäen, laita irtopohjavuoan pohjaan leivinpaperi ja aseta sen reunat takaisin, painele keksipohja vuokaan. Painele kunnolla, jotta keksipohjasta tulee kiinteä ja vankka.

Täyte: 
-2 purkkia Plantin kauravispiä (jos et ole gluteenittomana Plantin kauravispistä varma, niin korvaa se yhdellä purkilla Alpron Vispiä. Alpro vispi on löysempää, joten lopputulos on hieman löysempi )
-2 pakettia Violifen maustamatonta creamy original ’tuorejuustoa’
-1dl sileää ja makeuttamatonta maapähkinävoita
-1/2-1 tl vaniljajauhetta
– n.1rkl steviaa (ensi kerralla kun teen, niin jätän tämän kokonaan pois)

=vispaa kauravispi kuohkeaksi sähkövatkaimella. Notkista tuorejuusto ja maapähkinävoi sähkövatkaimella. Lisää kuohkea kauravispi ja tuorejuusto-maapähkinävoi sekoite yhteen ja sekoita jälleen. Lisää muut ainekset sekaan sekoittaen. Laita valmis seos pohjan päälle ja anna tekeytyä jääkaapissa vähintään 4 tuntia.

Pinnalle:
-30-50g tummaa suklaata
-ripotellen suolapähkinöitä

= sulata tummasuklaa hellalla vesihauteessa tai mikrossa. Suosittelen aloittamaan pienestä määrästä ja lisäämään sulaa suklaata tarpeen ja oman maun mukaan. Kaada sula suklaa nyt jääkaapissa olleen kakun päälle ja ripottele suolapähkinöitä oman maun mukaan. Kakku on valmis ja ei muuta kuin herkuttelemaan!

Ensi kerralla aion muokkailla ohjetta alkuperäisestä vieläkin runsaammin. Ajattelin testata niin, että laitan kauravispiä 1,5dl ja tuorejuustoa saman verran. Jätän maapähkinävoin laittamatta (peittyyköhän vegaanisen tuorejuuston maku ilman tätä?) ja ripottelen päälle enemmän pähkinöitä ja suklaata. Miten korvata nuo digestive keksit terveellisemmällä? Ei muutakun testailemaan siis!

Alkuperäinen ohje (kannattaa tsekata sivu, hyviä juttuja ja varsinkin vegaanisista tuotteista!): kamomillankonditoria

~rasva: 237,8 44228398_10156836970217958_4917140871293435904_n~sokeri: 98,2
~hiilarit: 283,3 (jos sokerit otetaan pois, niin 185,1g)
~suola: 6,7
Tumman suklaan, kookosöljyn ja päällä olevien pähkinöiden ravintosisällöt ei ole laskettu mukaan, joten hieman miinuksella em. laskut.

Sallitaan itsellemme herkkuhetket, silloin niistä pääsee oikein kunnolla nauttimaan ❤ Ja jaetut herkkuhetket tuplaa nautinnon!

ps. kakku on HERKULLISTA!

❤ Hanna

Onnistumisia ja kompastuksia

Täällä porskutellaan eteenpäin! Huijaisin jos sanoisin, ettei stressiä ole ollut – on. Kuitenkin hyvä muistaa, että a) stressi on myös hyvä asia, b) kivat, jännät ja uudet asiat voivat lisätä stressiä myös, c) joskus tulee täysin odottamattomia ylläreitä eri suunnista ja d) PMS. No words needed.

Maanantaina riitti tehtävää ja menoa. Aamu alkoi perusteellisesti joogalla ja rentoutumisella. Kahvia koneeseen ja työn ääreen (toimin toimistotöiden suhteen parhaiten aamuisin, vaikka ne jatkuukin osissa iltaan). Nopea taukojumppa väliin ja valmistautuminen haastatteluun. Kunnallissanomien toimittaja tuli tekemään kehittämästäni Tietoinen Temmellys -konseptista jutun. Haastattelu oli oikein mieluisa, keskustelua olisi voinut jatkaa iltaan asti! Haastattelusta lähdin ajamaan Seinäjoelle joogakoulu Sanmayaan tuuraamaan flowjoogan ja google mapsin avulla tein kotimatkasta sekavan ja vaivalloisen. En tajua miten google maps ohjaa kääntymään yhtäkkiä kohdasta, missä on aidat molemmin puolin, tai sitten vaihtaakin reittiä paljon pidempään? Pieni raivoaminen, ”kiroilujooga”, siihen väliin, vannominen tuhannennen kerran etten enää koskaan aja yhtään minnekkää, enkä VARMANA käytä google mapsia. Hetken hiljaisuuden ja hengittelyn jälkeen rupesin naurujoogaamaan ja mantraamaan – ihan uskomatonta miten noinkin yksinkertaisilla asioilla pystyy nollaamaan tilannetta! Se vain kaipaa hieman viitseliäisyyttä, heittäytymistä ja asiasta irrottautumista.

Tiistaina tuli ikävähkö meili asiasta, mikä ollaan totaalisesti unohdettu. Meinasin stressaa sen johdosta itseltäni about 2 vuotta eliniästäni pois, kunnes menin metsään (eli takapihalle) hengittelemään ja kirjoitin nousseita fiiliksiä ylös, jotta pystyin kyseenalaistamaan niiden totuudellisuutta. Meilin ansiosta tuli kuitenkin kiirus tiettyjen asioiden kanssa. Nyt kun omat resurssit on tiukasti kiinni jo monessa muussa asiassa, kyky ottaa vastaan työnmäärää lisääviä ylläreitä on ymmärrettävästi huonompi. Teen tällä hetkellä enemmän mm. rentoutumista ja yinjoogaa, kuin koskaan ennen, enkä halua edes miettiä minkälainen olo olisi ilman näitä. Mitä enemmän on jotain tiettyä, sitä enemmän on lisättävä siitä palautumista – eikä niin, että porskutellaan eteenpäin ilman lepoa. Lepo ei ole ”sitten kun” -juttu, vaan joka päivän asia.

Oon syystä fokusoitunut hyvään, positiiviseen ja kantavaan – en kuitenkaan kiellä negatiivisempia tuntemuksiani, vaikken anna niille valtaa. On tullut vastaan latistavia, ahdistavia ja voimia vieviä tilanteita (kyse ei ole nyt salista, sillä meillä molemmilla on yhdessä ja erikseen monta muutakin rautaa tulessa). En kuitenkaan päästä itseäni looppiin, missä kelaan, et ei tästä tuu mitään tai tuntuu omat ja toisenkin rahkeet loppuvan – TAI sitä asennetta, missä puhutaan mm. näin: ”miks aina mulle”. Niille ei ole käyttöä tässä hetkessä. Kysymys onkin, miten tästä eteenpäin? Unohtamatta pysähtymistä ja syvään hengittelyä. Samasta hetkestä löytyy kuitenkin myös kiitollisuutta, rakkautta, onnea, rauhaa, naurua ja iloa! Meillä on nyt iso mäki kivuttavana, mutta me päästään sen yli. Matkassa meillä on paljon onnistumisia ja hyviä juttuja, eli ei anneta näiden haasteellisempien (opettavaisten), ikävempiä tunteita herättävien asioiden syödä muualta iloa! Yksi iso pilvi ei peitä valoa! Ja on ennen muuta rikkaus elää läsnä elämän kaikkien sävyjen kanssa.

”Uusien ideoiden tai viisauksien opiskelusta ei ole mitään hyöytyä jos et sovella niitä käytäntöön. Kirjojen lukeminen tai esitysten kuuntelu saattaa tuoda elämääsi hetkellisen energiapuuskan, mutta ne eivät aikaansaa pitkäaikaisia tai pysyviä vaikutuksia.”

Olen tässä hetkessä syvästi kiitollinen kaikista niistä opettavaisista ja kasvattavista kolhuista&kokemuksista, mitä olen elämäni aikana saanut – ne on olleet täällä vain vahvistamassa mua. Erityisesti sisälläni olevasta sisusta ja armeliaisuudesta, mitkä ovat nousseet nyt kunnolla esiin. Keskittymisestäni siihen, mitä haluan, vaikka väsyttäisikin. Myöskin NLP:stä (once again) ja ihmisistä tarinoineen, mihin sain tutustua. Onnellinen, että olen löytänyt joogan ja mindfulnessin. Harjoitellut siis hyviä tapoja, jotka auttavat haastavissakin tilanteissa viemättä extra voimia. Tehnyt hyviä valintoja, vaikka olisinkin saattanut niitä välillä vastustaa – tai ne olisivat tuntuneet liian vaivalloisilta tai se yleisin; ei oo mun juttu. Kiitollinen Jukan ja mun loistavasta yhteydestä ja tavasta kommunikoida. Kun me keskustellaan toistemme kanssa, me ollaan läsnä ja kuunnellaan, eikä niin, että kuunnellaan vain vastatakseen. Kun puhutaan toisen asioista, keskitytään niihin, eikä toinen ala puhumaan omistaan. Ja annetaan olla silloin, kun ei ole vielä aika käydä asiaa läpi. Ollaan läsnä toiselle ja tuetaan. Mutta ennen kaikkea niin tajuttoman otettu siitä, miten upeita asiakkaita ja työntekijöitä meidän salilla on ja miten suuri voimavara heidän läsnäolo on!

❤ Haasteet opettaa. Ennen muuta ne auttaa meitä löytämään niitä upeita asioita sisältämme, joita emme ole edes tajunneet etsiä.

❤ Kiitollisuus, ilo ja nauru eivät kuulu vain hyviin päiviin! 

❤ Vähemmän itsekeskeisyyttä, enemmän me-henkisyyttä! Meillä on Jukan kanssa niin super-tiimi, että mennään läpi harmaan kivenkin! Together we can make it better!

❤ Toisen kuuntelusta ja auttamisesta on monesti apua myös itselleen, ollaan täällä siis toisiamme varten! 

-Hanna 🙂

 

 

Tuore saliyrittäjä!

Jalahjärvellä kaikki hyvin! Nyt sitä ollaan: tuoreen salin co-owner! Olo on väs… RIEMUIKAS!

41474509_10156748547372958_1246266000240803840_o

Kaikkea on mahtunut tähän, hmm, viimoisen kuukauden sisään. On ollut koulutuksia, workshoppeja, uuden kodin laittoa ja kodiksi asettumista, salin remppaamista ja siivoamista, hankintojen suunnittelua ja ostoa, laskemista, suunnittelua, salin avajaiset, syyskauden starttaaminen, paljon uusia ihmisiä ja niin edelleen. Mukaan on mahtunut myös ratsastamista (!! yes finally!!), Tuurissa piipahtamista (never again), paljon Yinjoogaa – kundaliini joogaa – body scan rentoutusta (<3), naurujoogaa, rakkautta, kinastelua, kiukuttelua, stressiä, syvään hengittämistä, kiitollisuutta, iloa ja noh, the list goes on! Erityisesti tämä viimeinen kuukausi on ollut erityisen kasvattava. Miksi?

Uusia tapoja
Nyt on ollut aikaa ottaa käyttöön jo jonkin aikaa pinnan alla kyteneet muutamat uudet tavat. Uusi ympäristö on auttanut, sekä aivan uudenlainen elämäntilanne ylipäätään. Voisi uskoa, että stressaava ja isoja muutoksia sisältävä elämäntilanne toimisi päinvastoin, muttei ainakaan minulla. Taustalla auttaa NLP koulutus, jonka kävin viime keväänä ja syksynä, siellä tekemät harjoitteet sekä kundaliini jooga. Myös moni muu, mutta koen, että näistä on ollut ravisteleva vaikutus minuun.

41372568_10156748547032958_9091283672035753984_n

Fokus
Yksinkertaisimmillaan, mitä selkeämpi on siitä mihin suuntaan mennä, sen helpompaa kaikki on – kompastuksista ja mustelmista huolimatta. Muistaen etenkin, että aina kulku ei ole suoraviivainen, muttei meinaa, etteikö kävisi toteen!

Apu
Olen ollut se henkilö, jolla menee luu kurkkuun, kun tarttisi pyytää apua. Valmistauduin salin remppaamiseen niin, että aloin opiskelemaan laminaatin laittoa ja väliseinän rakentamista – kyllä, olin tekemässä ne itse. Onneksi saimme apua tähän (voi olla, että sali ei olisi edelleenkään valmis, jos mä olisin niitä alkanut kyhäämään). Stressasin itseni jo ennakkoon työnmäärästä ja siitä, etten osaa kaikkea = tarve kontrolloida. Jukan vanhemmat on olleet sellaisia enkeleitä, että välillä on tuntunut näkevän unia. Oon saanut paljon hyvää oppia erityisesti Jukan äidiltä, joka osaa yhtä sun toista ja joka on vaan niin mahtava persoona, että toista saa etsimällä etsiä. Kun mä olen päälle 70 vuotias, niin haluan todellakin omata samanlaisen energian kun hänellä.

41412416_10156748546377958_2242557791388565504_n
Kaiken tän kasvun ja muutoksen tukena on ollut mun upea, vahva ja empaattinen mies. Työasioissa meillä on eroavaisuuksia paljonkin, mutta parisuhteessa täydennämme toisiamme upeasti. Me seistään toistemme tukena ❤

Let it goooo
Niinpä. Olen tullut face to face kontrolloimisen tarpeeni kanssa (se on se, minkä varmaan pystyy välillä näkemään salamointina mun pään ympärillä :D). Se on aika vekkuli ja sillä on aikamoiset verkostot minussa, mutta tällä hetkellä asiat on hyvin sen kanssa (mutta se on osa mua halusin tai ei, tärkein on oppia säätelemään sen voimakkuutta ja pysähtyä silloin, kun puskee vauhdilla päälle). Naurujooga on muuten ollut tähän ihan jackpot, oon tehnyt sitä nyt joka aamu kundaliinijoogan ja oman body scan rentoutuksen jälkeen. Tein sitä nyt viikonloppuna mökin laiturilla katsellen luontoa ympärilläni, miten vapauttavaa! Naurujooga menee kutakuinkin näin: ” ho-ho-ho-hoo, ha-ha-ha-haa, hahahahahahaha.” Huom, saa nauraa eritavoin myös! On ollut mahtava huomata miten paljon minulla on nykyään TOIMIVIA työkaluja keventämään stressiä! Ja se, että on oikeasti valmis työstämään niitä pinttyneitä tapoja ja keventää otetta niistä.

VALINNAT
Valintani on hyvä olo, mikä ei tarkoita sitä, että koko aika pitäisi olla hyvä olo, vaan sitä, että teen valintoja niin, että ne puoltavat suurempaa tarkoitusta. Olen pitänyt kiinni palautumisesta, itseni kuuntelusta, rentoudesta, naurusta, ilosta ja siitä, että irrottaudun työasioista. Välillä se voi hieman ontua, mutta muutosten kanssa ei kannatakkaan pitää kiirettä. Se, että on intohimoinen luomisen ja työn suhteen ei ole huono asia, mutta niin kuin kaikkea muutakin, niin myös tätäkin piirrettä tulee osata rajaa. Elämässä on niin paljon kaikkea muutakin, kuin ne jutut joiden äärellä suurimman osan ajastaan on!

Mitä muuta?
Tiedättekö mitä? Meitä on oikeesti kiitetty runsaasti siitä, että ollaan tultu tänne ja perustettu Movement Jalasjärvi. Siis oikeesti, eikä vaan salilla vaan muuallakin. Ensimmäinen viikko meni hyvällä fiiliksellä ja monesti tuli ’heräämisiä’ siihen, että täällä me nyt sit ollaan ja ihan kodilta tuntuu! Töitä on saanut tehdä ja jatkossakin saa, mutta tämähän on oikeastaan positiivinen asia. Sali sitoo enemmän, mutta onneksi meitä on kaksi ja meillä on kaksi ihanaa työntekijää ja runsaasti ihania asiakkaita ❤

AINIIIIN! Tietoinen Temmellys pääsee kouluun ja eskariin! Kehittämäni lasten tunne- ja tietoisuustaitoja kehittävä konsepti on nyt siis menossa sinne, minne sen olen halunnutkin viedä! WhaaaaT! Ja huomenna jotain jännää sen tiimoilta ja parin muunkin, kirjoittelen niistä ensi viikolla lisää, kun on aikaa istua alas blogin ääreen.

psst. Löydät mut instagramista @movewithhanna, missä päivittelen instastoryjä useammin kuin blogiani!

-Hanna 🙂

 

Muuttohommissa!

38612384_10156662799292958_2501834959774285824_nNoniin, muutettu ollaan, tosin suurin osa tavaroista vielä Kauniaisissa. Muutto on edennyt hyvin ja ollaan saatu muutoksia aikaan täällä Jukan nuoruudenkodissa. Jukan vanhemmat on jeesanneet paljon tavaroiden laiton, järjestelyjen ja siivoilun kanssa. Salikin kerettiin käydä maalaamassa ja siistimässä, tultiin siis viime torstaina.

Paljon töitä edelleen tehtävänä, niin salin kuin kotien suhteen, eikä enää kauaa kunnes sali avaa ovensa! Tuntuu kuitenkin, että se koittaa vasta pitkä ajan päästä, kun haluaisi jo päästä arkeen kiinni. Avajaiset on 3.9. ja syyskausi starttaa 4.9.! Meillä ei tosin oo suurinta osaa salin välineistä edes tilattuina (Jukka omistaa Compactfit nimisen urheiluvälinekaupan, mistä tilataan välineistä suurin osa). Sitten sovin pole-a-holicin omistajan kanssa yhteistyökuvioista ja häneltä käydään hakemassa tanssitangot vissiinkin ensi viikolla (varasto sijaitsee Seinäjoella, joten ihan lyhyen matkan päässä). Seinäjoelta haetaan myös peilit tankotanssistudioon. Lattiat ja väliseinän tulee laittamaan ammattimies, eli niiden suhteen ei tarvitse stressata (kunhan tulee ajoissa! :D). Muita sponsoreita ja yhteistyötahoja on saatu mukaan, eli heiltä tulee sitten kivoja lisiä saliimme. Sali on saanut paljon huomiota ja täällä jo monet tietävät siitä. Alueen suurimmat lehdet on ottaneet yhteyttä salintiimoilta ja monissa lähipaikkakunnissakin ollaan tietoisia Movement Jalasjärvestä.

Vaikka on ollut kiva puuhata salin ja kodinsuhteen, niin tällä hetkellä kaipaan hetken omaa rauhaa. Mulle on äärettömän tärkeetä saada omaa rauhaa, niin ettei kukaan häiritse – vaikka olenkin sosiaalinen ihminen (uskon, että jokainen tarvitsee aikaa itsekseen). Nyt sitä en ole saanut oikeastaan pitkään aikaan, kun ollaan oltu todella tiiviisti Jukan kanssa ja nyt täällä, ja se alkaa kiristämään pinnaa (ja PMS-oireet). Onhan se aina eri juttu esimerkiksi siivoilla omassa kodissa kaappeja ja muuta, kuin toisten kodissa. Eniten tässä stressaa se, miten sali otetaan vastaan (vaikka kursseille on tullut jo todella hyvin ilmoittautuneita!) ja miten se siitä lähtee. Se tulee kuitenkin olemaan mun tärkein tulonlähde ja sivussa pidän workshoppeja ja kursseja Seinäjoella sekä pk-seudulla, sekä treenailen pt-asiakkaiden kanssa pk-seudulla. Oma sali on myös iso unelmani ja moni ei tiedäkkään, että olin avaamassa tankotanssistudiota viime keväänä espoon keskuksessa sijaitsevaan kuntokeskukseen. Mulla on all-in Movement Jalasjärven suhteen, mut tää paikkakunta on mulle edelleen hieman vieras. Esteitähän sinällään ole, vaan kyse on mm. omasta joustamiskyvystä ja periksiantamattomuudesta, jos siis sellaisia tullaan tarvitsemaan.

Tänään mun oli ihan pakko mennä tsygäilemään heviä kuunnellen – eli jos näit tummissa jumppavaatteissa pyöräilevän naisen, joka näytti siltä, että sillä oli joku kohtaus (”moshasin” ja rummutin käsillä tankoa), niin moi, se olin minä! Hevi on mun rööki, kun päässä höyryää. Oli kiva olla yksinäni ja tutustua lisää Jalasjärveen ja nähdä miten lyhyt työmatka mulla tulee olemaan! Kävin myös kaupassa ja just kun ei ollut fiilistä puhua kellekään, niin vanhat papat tuli kysymään apua mm. mistä löytää makkarat – mistä minä tiedän!? Normaalisti jeesaan mielelläni ja jään rupattelemaan kaikenlaista, mutta tänään oli vedettävä niin väkinäinen hymy naamalle ja vaan suoraan haettava kaupan työntekijä apuun. Siitä hymystä tuli muuten mieleen yhen mun vanhan työpaikan pomo – sellanen ettei tiedä murhaako toi mut kohta vai paskoko se just housuun. Tiedän, että tämä on vain vaihe ja uusi elämäntilanne ja siksi en ota tosissani näitä fiiliksiäni, enkä varsinkaan määrittele niiden mukaan itseäni. Tiedän miten reagoin stressiin, epävarmuuteen ja minkä verran PMS-oireet vaikuttaa. Kunhan pääsee asettumaan, saa omaa aikaa ja arki lähtee rullaamaan. Vielä olisi kuukausi hoidettava salin perustamishommia ja siihen väliin mahtuu parit matkat pk-seudulle koulutuksen, töiden ja workshopin merkeissä (ja loppu muuton)! Yks asia, mikä tässä on ehdoton plussa, on se, että nyt mulla on loistava hetki höllentää otetta kontrollista (vaikka voisi luulla päinvastoin)! Päivätkin on menneet miten menee, turha niitä edes tällä hetkellä suunnitella. Enkä oo voinut treenata kunnolla, koska mulla on ollut kehon kanssa hieman ongelmia ja rajoitteita, kun sain vanhan vamman ärtymään pahemman kerran (siitäkin tämä astetta isompi kiukkuisuus).

Nyt mä tosin saan olla hetken yksinäni, kun Jukan vanhemmat menee toiseen asuntoonsa 38269260_10156655509637958_2460965416785149952_nja Jukka menee bändikämpälle kaverinsa kanssa. Ja tiedättekö mitä? Aion tehdä just sitä mitä huvittaa (eli kohta syön vegaani jädee, juon valkoviinii ja röhnötän vaikka väärinpäin sohvalla samalla moshaten). Sokeri, alkoholi ja televisio eivät ole niitä parhaimpia stressinlievitys hommia, mutta so fucking what – me ihmiset keretään tuhoo tää pallo, ennen kun oon vanhus, joten otetaan nyt sit kaikki ilo irti!).
Anteeksi positiivisuuteni!
No ei, kohta mä jo kaipaan muita ympärilleni! Mutta kyllä tää on kivaa, musa soiden ja vaan ollen.

Jukan vanhemmista on ollut aivan suunnattoman iso apu tässä kaikessa! Jukka on kyllä aivan mielettömän onnekas, kun sillä on tuollaiset vanhemmat ja muu perhe, en voi muuta sanoa. Seitsemänkymmenen puolivälissä ja molemmat porskuttaa menee ihan täysillä. Hyväkuntoisia ja hauskoja – me juhlistettiin täällä nelistään meidän kihlajaisiakin! Mun perheestä pikkusisko, äiti ja äitipuoli on onnitelleet, että joo, ei mee aina nallekarkit tasan (en valita, totesin).

Rakkain terveisin,

Neiti positiivi ❤

Valot päällä

38015478_10156648407812958_6355075787187552256_nNuorempana unelmoin paljon, kaikki tuntui olevan helposti saavutettavissa. Jossain vaiheessa unelmointi hieman hankaloitui; elämästä oli tullut arkea rutiineineen. (Tai sitten mahdollisesti tajusin, että lapsuuteni suurimman unelman ei ollut tarkoitus käydä toteen: ura sumopainijana. Muiden halutessa eläinlääkäreiksi, kyllä halusin sitäkin, mutta ennen muuta halusin olla sumopainija tai noita).

Unelmointi on ollut itselle helppoa ja mukavaa puuhaa, kunnes tuli mainitsemani arki vastaan. Työ oli siihen aikaan raskasta henkisesti sekä fyysisesti, mikä vaikeutti unelmointia – olin suorittamisen ja riittämättömyyden kuplassa, luovuudelle ei ollut tilaa. Tämä vaihe kesti aika kauan, vaikka lopetin kyseisessä työssä ja siirryin muihin tehtäviin. Viime talvena taas koin, että minulla ei ole lupa pyytää enempää tai edes unelmoida; ilmastoahdistus jylläsi. Vaikka ilmastonmuutos on totta, koen itseasiassa niin, että nyt jos joskus on aika unelmoida. Ei siksi, että unelmoisin vain paremmasta ilman tekoja, vaan siksi, että unelmointi lisää mielestäni merkityksellisyyttä ja toisinpäin. Kun elämässäni on merkityksellisyyttä, haluan ottaa osaa asioiden kunnostamiseen, luoda uutta ja olla vähemmän itsekäs. Tiedän, mitä on olla pohjalla tulevaisuuteen uskomisen sekä unelmoinnin suhteen. Jokainen päivä sisältää enemmän tai vähemmän vihaa, syyttelyä ja epämielekkyyttä. Oma pienuus ahdistaa ja millään ole sen suuremmin mitään merkitystä. Olen vain yksi muurahainen muiden joukossa, joka on valmis latistamaan muitakin. Valitettavasti jos haluaa saada muutoksia aikaan, sekä nauttia elämästä, niin edellä mainittu ei toimi. Se on tila, missä ei olla oikein missään, vaan on laitettu pelon ja toivottomuuden huppu päähän (jonka alta näkee vain ne asiat, mitkä pelko hyväksyy).

Olen viime aikoina miettinyt merkityksellisyyttä. Mitä se sanana minulle merkitsee ja koenko elämässäni ja tekemisissäni merkityksellisyyttä? Jos olisin kysynyt samaa viime talvena, olisin sanonut en – koska kielsin itseltäni asioita. Merkityksellisyys on mielestäni kaunis sana. Se tuo ’sielun’ takaisin ruumiiseen ja kun sen kanssa kulkee, on jokainen hetki ja kokemus tärkeä. Vähän niinkuin kävelisi niin, että maassa syttyy valo, kun sen päälle astuu (vinkki: Billie jean – MJ) – siis siksi, koska tekemisilläsi on tarkoitus, merkitys. Kun on yhteydessä omaan merkityksellisyyteen, ymmärtää, että tässä on kaikki, ei tuolla. Asiat saavat aivan erilaisen merkityksen, alkaa kyseenalaistamaan ja ravistelemaan. Mitä oikeasti haluan tehdä? Miten haluan kohdata muut? Miten haluan elämääni elää? Jos en nyt tee muutoksia, niin tulevatko ne koskaan? Mitä minulla on menetettävänä, jos teenkin toisin, kun olen tottunut? Herättäviä kysymyksiä nousee pintaan ja tuntuu siltä, että tippuu takaisin maanpinnalle. Olen löytänyt yrittäjyyteen myös aivan erilaisen merkityksen ja erityisesti siihen, mitä yrittäjänä tarjoan. Miksi haluan liikuttaa ihmisiä ja auttaa heitä voimaan paremmin niin fyysisesti kuin mentaalisesti? Koska ihmisen voidessa hyvin, haluaa hän yleensä jakaa sitä myös ympärilleen -> jakamani hyvä jatkaa matkaa nyt muiden kautta. Mitä syvemmälle ajatuksen kanssa menee, sen vahvemmin ymmärtää, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Nyt minulla on uusia sekä päivitettyjä unelmia ja ne osuvat täysin omiin arvoihini ja tavoitteisiini, lisäten merkityksellisyyttä – ja olen innoissani niistä, ne tuntuvat hyviltä ja itselleni tärkeiltä! Viime syksyllä teimme NLP koulutuksessa arvotyöstön ja olin aivan hukassa sen kanssa. Nyt kun olen tehnyt arvotyöstön useamman kerran (harjoitteita on erilaisia ja eri pituisia) ja opiskellut asioista, olen huomannut, miten se on vaikuttanut juurikin merkityksellisyyteen ja siihen, miten ohjaudun tekemään asioita. Lukko on auennut ja luovuus pääsee virtaamaan estoitta – jos vaihtoehdot A-Ö ei toimi, niin sitten luodaan uudet vaihtoehdot. Esimerkiksi aikaisemmin olen halunnut matkustaa paljon, mutta koska olen ihminen, joka ei vain puhu ja tee toisin, niin lentäminen on itselläni edelleen bannassa. Vähä aika sitten tajusin, että haluan edelleen matkustella ja käydä kolmessa maassa, joissa olen halunnut jo pidemmän aikaa käydä – mutta käyttäen lauttaa, junaa ja jalkojani. Yksinkertainen asia, mutta koska olin jumiutunut yhteen vaihtoehtoon, en kyennyt näkemään muita. Muissa asioissa olen löytänyt vastaavia oivalluksia; kun en kiellä itseltäni ja ajattele joko-tai vaihtoehtoja, niin löydän uusia ratkaisuja, uudenlaisia tapoja ajatella poistaen rajoitteita, mutta ollen yhteydessä arvoihini.

Yritän nyt yhdistää tämän ajatusryöppyni:rhdr
Itselleni on toiminut se, että olen alkanut työstämään arvojani tietääkseni, mikä on minulle oikeasti tärkeää (ja löytänyt paljon arvoristiriitoja, eli olen toiminut vastoin sitä, minkä koen oleva tärkeää, siksi koska olen esimerkiksi vertaillut itseäni toisiin). Aika niiden työstämiseen on auttanut minua oppimaan ajattelemaan toisin ja lisäämään luovuutta; asiat voi tehdä monin eri tavoin, ei vain sillä yhdellä tai kahdella – luomme itse omat estomme.
Päivittäessä arvoni olen löytänyt merkityksellisyyttä tekemiseeni ja elämääni, asiat ovat saaneet aivan erilaisen merkityksen ja koen, että joka hetki vaikuttaa – elämä on täynnä oppeja. Merkityksellisyys on tuonut eloa&iloa elämään, intohimoa, uskoa, luottamusta ja seesteisyyttä – halua luoda parempaa ja kestävää. Ei vain itselleni, vaan meille kaikille (monet unelmani ei liity vain itseeni, vaan niin luontoon, eläimiin ja muihin ihmisiin).
Kun olen kartalla arvoistani ja matkassa on mukana merkityksellisyyttä, unelmat pääsee pulpahtamaan esiin. Unelmat, jotka ovat linjassa arvojeni kanssa. Unelmat, jotka lisäävät merkityksellisyyttä ja joita vahvistaa merkityksellisyyden tunne. Asiat eivät tunnu yhdentekeviltä tai toissijaisilta, vaan päivissä ja hetkissä on mukana tarkoituksellisuutta ja hitusen mystiikkaa. Olen yhteydessä intuitiooni ja ohjaudun juuri sinne, minne pitääkin.

Okei, tiivistetään vieläkin lyhyempään: tuntuu, että on valot päällä.

❤ Hanna