Sunnuntai mietteitä

sunw
Tämä kuva on Thaimaan vapaaehtoisreissulta ja kuvaan liittyy monta merkityksellistä koettelemusta. Liittyy hyvin siis tämän päivän pähkäilyihin 🙂

Tuli tässä luomisen tuskissa muistoja mieleen. Yksi varsinkin. Siinä teinivuosien loppuhuipentumassa työskentelin lukion ohella kaupassa. Yhden varkauden takia jouduttiin itse ison jehun kanssa mennä tekemään rikosilmoitus, jossa olin todistajana. Kun ajettiin poliisiasemalta takaisin kauppaan, puhuttiin kyseisen kauppaketjun tulevaisuudesta. Hän kertoi stressaantuneena, että suunta näyttää kohti tappiota. Uskaltauduin sitten ylpeänä kertomaan ehdotuksiani, joita olin paljon tuumaillut duunissa – sellasia, jotka varmasti lisäisi myyntiä ja kehittäisi työyhteisöä. Harmikseni sainkin hyvin epäinnostuneen vastauksen: ”joo, mutta tää on bisnestä, ei tuollaiset nuoret tytöt tästä tiedä mitään”.

Olis tosin kuunnellut silloin, koska nykyään kyseiset asiat ovat olleet todella IN jo pidemmän aikaa. Ja henkilöstön johtoon liittyneet vinkit, olisi pitäneet työntekijät talossa tai ainakin asiat olisi pelittäneet. Harmi, että tarrautui liikaa mun ikään ja tietysti siihen, että olin kokemattomampi kuin hän.

Ja tästä pähkäilystä pääsin siihen oivallukseen, että meissä on niin paljon enemmän, kun uskalletaan kuvitellakaan. Ennen jos mun ympärillä oli liian painostavia ihmisiä, en kyennyt mitenkään tuomaan omia ideoita ilmoille. Monesti harmitellut, kun joku toinen on niitä sitten ideoinut. On tietysti hieno asia, että toinenkin tajunnut saman, mutta harmi itselle ettei ole saanut sanoja ulos – omien uskomusten takia, kuten esim. ”ei kuitenkaan kukaan kuuntele/innostu/ihan huono idea”.

Tällä hetkellä, kun luo kovaa tahtia omannäköistä elämää, omaa todellisuutta, erilaisia epäilyjä nousee pintaan. ”Kaikki on jo tehty/ ei mikään toimikaan niin….” Mutta sitten kyseiset muistot tulee mieleen ja oma persoonallisuus, mitä ei kenelläkään muulla ole. Ja siinä se onkin. Meillä on tarjota asioita meidän omalla tyylillä, meidän tulisi rohkeasti tuoda omia asioita esille – eikä olla kopioita trendeistä. Tällä hetkellä en osaa visioida itseäni tekemässä töitä liian tiukan struktuurin alla. Mulla on oma ääni, omat silmät, kuulo, tunteet, intohimot… Niin kuin kaikilla muillakin. Kun luo omaa, pysyy mukana tarkoitus kuin aitous. Ja mitä se antaa? I L O A ja tyytyväisyyttä. Ja mitä näistä seuraa? Paremmin voiva ihminen, joka tuntee tekemisillään olevan tarkoitus ja näin ollen tuo hyvää energiaa ympärilleen.

Voi olla, että epäonnistun aikomuksissani täysin. Voi olla että onnistun. Mitään en voi tietää ennakkoon, mutta paljon voin tehdä. Laittaa itseni likoon, heittäytyä täysillä mukaan. En tule koskaan olemaan täydellinen, kaiken osaava tai luodinkestävä. Turhaa sellaista siis odotella, vaan uskaltautua rohkeasti. Uskaltautua rohkeasti voi olla jotain aivan pientä ja mitättömänkin tuntuista – mutta itselle, omalle polulle tärkeää.

Olen usein saanut kuulla alun tarinan kaltaista vähättelyä ja muutenkin arvostelua kuin kiusaamista. Miksi ne olisi negatiivisia asioita, kun olen saanut niistä niin paljon uskoa ja voimaa itseeni? Tuollaiset asiat ovat rakennuspalikoita elämäämme. Ne auttavat meitä löytämään palasia itseemme. Joskus on hyvä ottaa opiksi, toisinaan oppi on siinä että päästää muistoista irti.

ohh että sellainen ajatusvyöry tästä muistosta!

Ajatukset = minä?

Moikka!

18010906_10155312002502958_539757067757353632_n

Tänään haluan kirjoittaa hieman ajatuksista ja tunteista ja siitä kuinka monesti niihin sulaudumme. Ja myös tuoda esille, että löytyy hyviä harjoituksia, jottei liikoja niihin samaistuisi. Hyviä vinkkejä olen löytänyt kognitiivisen käyttäytymisterapian ja hyväksymis- ja omistautumisterapian menetelmistä, joita olen harjoitellut kirjasta Joustava mieli (Arto Pietikäinen). Kirjasta innostuneena, lähdin tätäkin artikkelia kirjoittamaan.

Ajatukset ja tunteet. Siinä vasta sanat! Onko ajatukset ja tunteet ne, jotka tekee meistä meidät? Ovatko ne jotain sellaista, mitä ei voi muuttaa, vaan ovat totuus, koska niin on aina ollutkin? Oletko sinä sanasi? Oletko sinä sama kuin tunteesi? Mielenkiintoisia kysymyksiä. Varmasti jokainen meistä käyttäytyy monesti tunteisiin ja ajatuksiinsa sulautuneena = ostat ikään kuin pelko-mielesi tuottaman ajatuksen ja muotoileman tunteen = olet yhtä niiden kanssa, jolloin käytöksesi muuttuu ajatukseen/tunteeseen reagoiden. Ajatuksiin sulautuneena, ei kykene näkemään eroa itsensä ja ajatusten välillä, unohtaa että on itse omien ajatustensa tuottaja. Jos päälle puskee stressi, huonontuu loogisen ja tarkan ajattelemisen kyky. Yleensä mieli yrittää ratkoa ongelmia, joita ei ole vielä olemassa (paitsi omassa päässä). Kun tunteet ja käytös ottaa tästä otteen, niin lähdetään kyseistä ajatusten luomaa ongelmaa tuomaan konkreettiseen maailmaan ’todeksi’. Siksi esimerkiksi monet, jotka ovat samaistuneet liioin omiin ajatuksiinsa, saavat helposti ongelmia aikaan ympärillään (koska heillä ne on tosia jo mielessään). Tämän takia on hyvä harjoitella katselemaan ajatuksia mielen tuotoksina, ikään kuin kohdata ajatukset niiden tuottajan näkökulmasta. Minulla onkin kertoa tästä omakohtainen esimerkki nimeltä: Mustasukkaisuus.

Mustasukkaisuus. Ajatukset pelottelevat yleensä toistaen menneessä olleita kokemuksia ja näin värittävät todellisuutta. Saattaa jopa ajatella niiden tuottamaa tunnetta ”intuitioksi”. Nyt ei kuitenkaan mietitä aikaisempia asioita, vaan kyseistä hetkeä. Elikäs oltiin miesystävän kanssa ohjaamassa yhdessä ja hänen edessä sattui olemaan nainen (en kokenut häntä millään tavalla itselleni uhaksi, enkä koe oikeastaan kenenkään muunkaan olevan, eikä mun miesystävä tällaiseen koskaan anna oikeaa huolta). Vähitellen päähäni alkoi pulppuamaan erilaisia ajatuksia: ”se vaan tujottaa sitä”, ”toi nainen haluaa koko aika sen huomion”, ”se on paljon laihempi kuin minä, ehkä mun pitäis olla pienempi sitten se ei kattois ketään muita” (miksi? en tiedä, sillä oma kokoni ei ole itselleni ongelma..eikä hän edes katsonut tätä naista sen enempää kuin ketään muuta), ”tossa naisessa on varmasti kaikki se, mitä mä haluan olla”…. Ihmeellisiä ajatuksia, ja niitä vain tuli ja tuli ja tein kaikkeni, jotta pystyin todistamaan olevani oikeassa. En edes halua tietää, miltä oon näyttänyt sieltä sivusta, kun oon antanut ajatusteni värittää todellisuutta. Huomasin kuitenkin, että oma riittämättömyyden tunteeni nousi pintaan ja sen tuomat muut ”puutteet” itsessäni. Asioita, joita haluan itseni ulkopuolelta tai asioita joihin koen esimerkiksi ”hyvinvointi” sarjojen/lehtien/kirjojen painostavan (=täydellisyyteen, jota tämä kyseinen nainenkaan ole). Sain kuitenkin itseni pahanteosta kiinni. Kuljettajan sijaan, samaistuin matkustajaan; kulkuväline jäi seisomaan ja oli vailla suuntaa. Tajusin, että ajatukseni rupesivat luomaa omaa tarinaa, jota sepitin heikkouksistani käsin. Oli mentävä hetkeksi itseen, sulkea silmät ja ottaa oma tila, yhteys hengitykseen = en ole ajatukseni, en ole yhtä kuin tuntemukseni. Minä olen kuljettaja ja ajatukset kuin tunteeni ovat matkustajiani. Minulla on valta siihen mitä ruokin. Minulla on myös vastaus siihen, että miksi ruokin juuri niitä. Minä päätän suunnan ja sitä valottaa arvoni.

18010336_10155312002312958_8456729708328412634_n

No homma eteni niin, että sain itseni koottua ja tajusin, että siinä ei oikeasti ollut yhtään mitään (ajatella, vaikka mielessä olin jo ajatellut, että kuinka paljon paremmin he sopisivat yhteen kuin me :D). Naisen vieressä sattui olemaan miesystävän miespuolinen kaveri, jonka kanssa ovat aikaisemmin tehneet yhdessä vastaavia juttuja – tätähän en halunnut nähdä ajatuksiini sulautuneena. Tunnin loputtua sanoin asiasta miesystävälleni ja puhuttiin siitä. Vaikka olinkin saanut ajatukseni rauhoitettua, niin silti yritin miehestä repiä irti jotain, mikä olisi todistanut ajatusteni olevan oikeassa. Mulle on todella tärkeää, että puhun noista asioista, koska muuten saattavat tulla heikommalla hetkellä pintaan lisäten bensaa liekkeihin (lisäksi epävarmuuksissani saattanut ruokkia niitä enemmän vaikka olisinkin käynyt asiat läpi itseni kanssa). Ikävää on, jos ei puhu (vaikka kuinka nolottais tai ei viitsis) ja mieleen jää pörrää edes pienen pieni ”entä jos” -ajatus. Joten mieluummin sanon kaiken heti kun olen valmis ja pystyn samalla kehittymään paremmaksi kuljettajaksi ja parisuhde ei kärsi turhasta mielen höpötyksestä (pms-oireet on täysin eri asia…). No joo, kyllä mä siitä Jukkaa kiusottelin vielä, mutta tärkeetä on myös se, että voi heittää asiasta läppää: olla ottamatta itseään liian tosissaan. (lopussa tehtävä, jonka avulla voit harjoitella omien ohjaavien ajatusten eriyttämistä).

Tällaisissa tilanteissa on tärkeää muistaa, että ajatukset ohjaavat käyttäytymistä huomaamattamme. Siksi koen tärkeäksi sen, että harjoittelee tunnistamaan erilaisia ajatuksia ja niiden tuomia tuntemuksia ja muokkaamaa käytöstä. Ajatuksilla on suuri voima ja vaikka kuinka uskoisi omaan ”näppi tuntumaan” on hyvä muistaa, että me ei monesti keretä edes huomaamaan, kuinka ajatukset on meitä jo muokanneet. Joskus olen mennyt ohjaamaan ajatuksella ”olen täys paska enkä osaa yhtää mitää” ja tämän ajatuksen ansiosta olen niin tuntenut ja näin saanut käytöksen ylivirittyneeksi, ei ole pystynyt olemaan rento (mitä ohjatessa normaalisti olen).  Sitten olenkin repinyt jokaisen merkin siitä, että asiakkaatkin ajattelevat näin, tehden ihan vain ajatusteni ansiosta oloni  tukalaksi (ja sitten saankin kauniin kiitoksen tai hyvän palautteen). Vastaavissa tilanteissa on hyvä muistaa seuraavanlainen vinkki: ”olen täys paska” => ”minulla on ajatus, että olen täys paska”. Näin saadaan ajatus itsestämme erille ja pystymme tarkkailemaan sitä etäämmältä. Nämä ajatukset saattavat tulla mistä vain, varmasti itselläni ollut kyse vertailemisesta ja liian korkealle kurottelemisesta. Apuun tulee myös se, että on tehnyt omat arvot selviksi ja käyttäytyy niiden mukaan; tällöin pohja on kunnossa ja vaikka olisikin huonompi päivä, niin arvot pitävät meiningin paremmin paketissa. Esimerkiksi mustasukkaisuus tarinassani omat arvoni tuli  esille keskustellessani Jukan kanssa. Eli ajatukset eivät saaneet yliotetta, vaan pohjani (arvot) auttoivat minua toimimaan paremmin.

17991917_10155312002757958_7992709898618589281_n

Loppuun haluan vielä sanoa tämän: me näemme toisissa vain niitä asioita, joita meissä on. Tämä voi alkuun tuntua karsealtakin.. en oo yhtään samanlainen kuin se henkilö, joka ottaa mua tällä hetkellä syvästi pattiin. Mutta, siinä se kasvupaikka piileekin; mikä hänessä ottaa pattiin ja miksi? Mitä en pysty itselleni myöntämään, mitä piilottelen tai mitä pelkään/luulen olevani? Onko toisella ihmisellä vastaavia epävarmuuksia kuin minulla? Ruokkiiko hän jotain sellasta piirrettä minussa, jota haluan työstää paremmaksi? Tässä kohdassa siis sijaitsee; valitse parempi seura. Ajatuksiin samaistuneena ohjautuu paikkoihin/henkilöiden luo, jotka auttaa sinua pitämään vastaavat ajatukset yllä -> saattaa toimia arvojaansa vastaan, pysyttäytyen epämukavassa tottumuksen takia. Muutos ei tule olemaan helppo, mutta vaivan väärti. Se on sinun kasvusi ja siinä ei ole uhreja eikä syyllisiä. Siinä on vain ajatuksia joihin on liioin sulautunut ja antanut niiden värittää tunteita ja ohjata käytöstä. Tämän oivallettuani olen saanut aikaan mahtavia muutoksia ja olen yhä varmempi tietyistä asioista, joista haluan päästää irti – kiitollisin mielin (näin en kanna samaa mukanani). Elämääni on ilmentynyt upeita ihmisiä (ja TIETYSTI minulla on mahtavia, ihania, upeita ihmisiä jo entuudestaan vierelläni) ja ne puolet itsessäni, joihin en aikasemmin uskaltanut luottaa ovat päässeet kasvamaan ja olen vahvistunut aivan äärettömän paljon. Eikä tuota ongelmia myöntää, jos on huono päivä, kaikki vatuttaa, epäilee itseään, tuntuu että mistään ei tuu mitään ja usko omaan on koetuksella. That’s life!

Niin ja, kehu toiselle ei ole pois itseltään.. se on lisää niin toiselle kuin itselleen -> näkee sen mitä jo itsessään on…. 🙂

Mahtavia oivalluksia viikkoosi!

Hanna 🙂

”Ohjaavat ajatukset ja niiden eriyttäminen -tehtävä (s.115, Joustava mieli / Arto Pietikäinen):

Tavoite: oppia tunnistamaan, miten ajatukset pyrkivät ohjaamaan käyttäytymistä myös arvojen vastaiseen suuntaan.

Ohjeet: täytä alla olevat kysymykset ja seuraa siinä olevia ohjeita. Valitse jonkin ajankohtainen stressaava tilanne.

1.Missä tilanteessa mieli alkoi tuottaa stressiajatuksia?

-> stressaava tilanne, joka on sinulle hankala, voi olla menneisyydessä, nyky-hetkessä tai tulevaisuudessa. Kuvaa lyhyesti asia, jonka kanssa kamppailet. Ole konkreettinen.

2. Millaisia ajatuksia tunnistat?

-> epämiellyttäviä ajatuksia, joita edellä kuvatussa tilanteessa viriää: esim. jyrkän vaativia (täytyy, pitäisi…), jyrkkiä arvostelevia ajatuksia itsestä, muista, maailmasta, oman selviytymisen aliarviointia (”en kestä sitä…”), mustavalko-ajatuksia, yliyleistämistä, ennustamista, hyödyttömiä uskomuksia murehtimisesta.

3.A. Millaisia seurauksia on sillä, jos uskot ajatukseen?

-> poimi kohdasta 2 jokin ajatus, johon sinulla on taipumus uskoa. Miten käyttäydyt, kun uskot ajatukseen?

3.B. Millaisia seurauksia on sillä, jos et usko ajatukseen?

-> Miten käyttäydyt, kun et usko ajatusta ja toimit arvojesi mukaisesti?

4. Miten haluaisit toimia tuossa tilanteessa? Mikä on tavoitteesi, jos voisit toimia arvojesi mukaisesti piittaamatta huoliajatuksista ja tunteista?

Kommentti: huomaatko, milloin ajatustesi seuraaminen ja totteleminen voi johtaa ongelmalliseen käyttäytymiseen? Opettele itse valitsemaan, miten käyttäydyt, olipa ajatus millainen tahansa.”

Laihduttaminen – pelkkää porkkanaa ja aamulenkkiä?

 

Kuvahaun tulos haulle weight loss cartoons

Mitä tarkoittaa laihduttaminen? Siitä on hyvä lähteä liikkeelle; asian selkeennyttämisestä. Mitä laihduttaminen on sinulle?  Jos ihan kielellisesti mietitään, niin ’laihduttaa’ sanana on verbi ja kuvaa tekemistä. Niin, eli siihen liittyy teot/tekeminen. Tässä tapauksessa teot johtavat siis tavoitteen luokse. ’Haluan laihduttaa, teen tekoja, jotta laihtuminen toteutuisi’. Mutta avataan siis itse sanaa ’laihduttaminen’, jotta ymmärretään mitä halutaan.

Laihduttaminen ( vaikuttajia mm: psykologiset tekijät, lähtökohdat, elintavat, liikunta, motivaatio, aktiviisuus päivänaskareissa, ravinto, sairaudet, lääkitys, sosiaaliset suhteet, suoliston kunto.. )

Ruvetakseen laihduttamaan, vaatii se jonkinlaisen suunnitelman ja yleensä sille on asetettu omat tavoitteet (esim -10kg). Monesti tämä on myös toisinpäin; tehdään itsestään tyytymättömiä halutessa liioin tavoitteita ilman tarvittavia suunnitelmia, muutoksia ja tekoja. Riippuen toimintatavoista, lähtee painoa kehosta hieman eri tapaa. Usein sillä pyritään pienentämään kehon rasvapitoisuutta ja kehoon kertynyttä nestettä. Laihduttamaan ei pysty spesifisti tietystä kohtaa kehoa. Kiinteytyminen tapahtuu silloin, kun rasvapitoisuus ja nesteen määrä vähentyy sekä lihasmassa säilyy tai lisääntyy. Laihduttaminen on vakainta silloin, kun sen tekee rauhassa ja tekee siitä elämäntavan uusien oppien, tapojen ja vaikkapa sosiaalisten suhteiden kera.

Aiheeseen liittyvä kuva

Laihduttajat

Jokainen laihduttaja on erilainen ja siksi kenenkään ei tulisi vertailla itseään muihin. Ja siksi on erittäin tärkeää, että kukin laihduttaja tekee itselleen selväksi muun muassa seuraavat:

  • a) mitä haluaa,
  • b) miksi haluaa,
  • c) omat valmiudet – lähtökohdat – karrikot ( missä eniten vaikeuksia?),
  • d) = tavoitteet + syyt + tarvittavat muutokset (onko sairauksia? huono olla omassa kehossa? ulkopuolisen painostamana? jokapäiväiset valinnat ja niin edelleen),
  • f) kannattaa myös miettiä onko laihtuminen ainoa tapa hyväksyä itsensä paremmin? Miksei harjoitella hyväksyntää jo ja sitten tehdä mitä kokee tarpeelliseksi!

eli siis on valmis sitoutumaan uusien tapojen opetteluun (silloinkin kun motivaatio on hukassa). Laihduttamisen yhteydessä voimme samalla puhua uusien tapojen opettelusta, sillä se yleensä vaatii ”tutusta ja turvallisesta” pois oppimista tai opittujen asioiden fiksaamista. Aivan pienestä voi ja kannattaa lähteä liikkeelle, eikä tehdä siitä itselleen liian vaikeaa aiheuttaen hyvästä asiasta stressiä. On hyvä lähteä liikkeelle karrikko (haaste) kerrallaan ja antaa sille sen tarvitsema läsnäoleva huomio.

-> hyvän artikkelin tavoista löydät täältä: http://movement.fi/tee-tavoistasi-tavoite/

Laihdutusmetodit

Niitä on monia, mutta mielestäni paras tapa laihduttaa on käyttää niin sanotusti maalaisjärkeä (riippuen tietenkin, mitkä on laihduttajan tavoitteet..). Motivaation huipulla on helppoa tehdä lähes mitä vain, mutta mitä tapahtuu silloin kun motivaatio on hukassa? Silloin luovutetaan/sorrutaan jos pohjustus pragaa. Panosta siis hyvään pohjaan. Eli siis mihin? Pohja on itsetuntemusta, tukiverkoston apua, tapojen opettelua, asennoitumista, keskustelua, aikaa tottumiselle, hyväksymistä ja tilanteeseen oikealla volyymilla reagoimista. Kun tiedostat miten toimit väsymyksen ja vitutuksen iskiessä, auttaa se sinua pääsemään tilanteesta helpommin eteenpäin. Varmasti jokainen meistä välillä syö sellaista mikä ei itselleen sovi, nukkuu huonosti tai skippaa jumppapäiviä, mutta näiden ei tulisi ottaa meistä yliotetta. Joskus syödään aivan liikaa ja epäterveellisesti, mutta se ei tee syöjästä huonoa vaan tavasta huonon. Asian saa korjattua! Mutta jos antaa itsensä toistuvasti syödä liioin, alkaa se ruokkimaan ei-toimivaa kehää, josta on vaikea saada aikaan haluttavia muutoksia. Tämä saattaa aiheuttaa epäuskoa omiin kykyihin ja itsetunnon heikentymistä.

Aiheeseen liittyvä kuva

  1. Ruokavalio: Haluat varmasti hoikistua pysyvästi, etkä vain hetkeksi taas paisuaksesi. Ole järkevä tässä kohdassa: on vaikea alkaa syömään aivan eri tavalla, jos ei anna asian prosessoimiseen aikaa. Tutustu asiaan rauhassa, lue ravinnosta, mitä on terveellinen ravinto ja siitä mitä tarvitset pysyäksesi terveenä. Mitä vitamiinit, proteiinit, hiilihydraatit, antioksidantit, hyvä laatuinen rasva..tarkoittavat? Mihin elimistösi niitä tarvitsee? Miten epäterveellinen ravinto vaikuttaa Sinuun? Tutki itseäsi! Tällöin myöskään erilaiset höynäyttäjät eivät pääse myymään sinulle taas yhtä maailman parhainta laihdutusihmettä ja sinä masentumaan kertaalleen. Harjoittelet siinä samalla myös uusia tapoja/ tapojen muuttamista -> tästä tuli hyvä olo ja se jatkuu pitkään/ tämä ateria täytti minut vain hetkeksi ja nälkä kuin väsymyskin iski samointein. Tee siitä mielenkiintoinen tutkimusmatka omaan kehoosi ja siihen miten eri ravinto sinuun vaikuttaa! Ja huomaat, että ruokavaliosi ei ole hetkellinen trendi-dieetti, vaan elämäntapasi.
  • Perus vinkkejä, jotka on hyvä ottaa mukaan ruokavalion muutokseen: tarpeellinen vedenjuonti, kasvisten lisääminen (varsinkin vihanneksia ja marjoja), kunnon aterioiden syöminen (lihaa/kanaa/kalaa/vege vaihdoehdot.. + riisiä/bataattia/linssejä/kvinoaa… + salaattia + hyvälaatuista öljyä/rasvan lähteitä), ravintotiheän ruoan syöminen, tarpeeksi syöminen, jotkin ravintolisät kuten d-vitamiini (mieluiten oliiviöljyyn valmistettuja), hyvälaatuiset maitohappobakteerit+ probiootit ja omega-3, suosittelen myös eri yrttien ja mausteiden lisäämistä.. vältä: liikaa välipaloja + höttö hiilareita/liioin hiilareita + sokeria + napostelua + juotuja kaloreita + light – tuotteita + yliprosessoituja tuotteita. Laihduttamista ei kontrolloida syömättömyydellä vaan syömisellä. Mitä aidompaa ruokaa syöt, sen parempi. 

2. Liikunta / hyötyliikunta: Mitä se on sinulle? Oletko ”liian lihava tai huonokuntoinen” mennäksesi kuntosalille tai ylipäätään liikkuaksesi? Asetatko rimasi aivan liian korkealle? Mieti omia syitä miksi se on niin epämukavaa (siis jos on). Jos sana liikunta etoo, kannattaa ohjelmoida itsesi liikunnan pariin eri mielikuvien ja sanojen kautta. Mikä tuntuisi kivalta? Tällä hetkellä tarjolla on vaikka ja mitä! Kaverin tuki harrastuksen aloittamiseen varmasti auttaa, mutta et tule kuolemaan mennessäsi sinne yksin. Yllättävää voi olla, että tutustut harrastuksessasi uusiin ihmisiin (jolloin saatat saada kaupan päälle loistavan tukiverkoston laihdutusprojektiisi!) ja tutustut myös itseesi paremmin. Me ihmiset tarvitsemme liikettä ja liikuntaa. Ilman liikuntaa olemme kuin ravistamaton mehutölkki, kaikki pohjalle valahtaneena. Liikunta saa kehosi sykkimään, mielesi kirkastumaan, olosi voipumaan, veresi virtaamaan, hapen kulkemaan, kehon hahmottumaan, hormonisi hyrräämään ja elämän rullaamaan astetta sulavammin. Mutta mitä pidempi tauko sinulla on ollut, sen enemmän tämä herääminen alkuun saattaa tuntua. Joten: aloita pienestä ja kasvata määrää olon salliessa.

  •  Järjestä: ota liikuntaa kalenteriisi sen verran, kun pystyt sitä kunnolla vastaanottamaan. Riippuen siitä miten sinä toimit, niin aseta itsellesi erilaisia minimi ja maximi määriä. Jos olet esimerkiksi vasta-alkaja, niin aloita 1-2x/vko jumppaa, jää pari pysäkkiä aikaisemmin pois bussista ja rajoitat vaikkapa hissinkäyttöä joka maanantai. Ole fiksu, älä uhri. Tutustu itseesi ja vähennä itsesi syyllistämistä, kun et pärjää hassujen trendien parissa.
  •  Järki mukana: sinun ei tarvitse aloittaa kuntosalilla neljän päivän kuntosaliohjelmaa ja päälle ryhmäliikuntatunteja. Kun aloitat jonkin harrastuksen (toivottavasti jokin sellainen, joka sinua oikeasti kiinnostaa) alkaa se vähitellen vierittämään tietäsi syvemmin liikunnan pariin. Tällöin se ei ole tylsää liikuntaa, vaan hauskaa tekemistä, josta kaikenlisäksi tulee niin pirun hyvä fiilis!
  • Luota prosessiin; se kaikki tapahtuu helpommin, mitä vähemmän olet kyttäämässä tekemisiäsi (lue: tuomitsemassa ja vaatimassa enemmän, kun se naapurin Pirkkokin niin paljon sitä ja tätä..). Seuraa iloasi.
  • Pilko osiin: asettamalla välitavotteita kohti päämäärääsi, pysyy mielenkiintosi paremmin yllä ja voimavarasi eivät lopu helmikuussa. Ja huomaat, että päämäärä muuttuu jatkuvasti, sinusta olikin siihen ja kaikkeen muuhunkin => motivaatio säilyy, kehitys edistyy, tavat harjaantuvat.
  • Lepo: on tärkeä muistaa lepo, jos liikunta kärpänen puraisee hieman liian kovaa. Ja erittäin tärkeää on antaa mielelle/ajatuksille lepo laihduttamisesta. Salli sen tapahtua hiljalleen omassa rytmissä, pitäen kuitenkin tapahtuman aktiivisena ( lue: ei vain joka tammikuun projekti)

Kuvahaun tulos haulle lepo ravinto liikunta pyramidi

3. Asennoituminen: Laihduttaminen on päätös siinä missä muutkin asiat. Sen takia on tärkeä tehdä siihen liittyvät asiat mahdollisimman selkeiksi. Loppuun viemättömät päätökset syövät meistä paljon energiaa ja lisää tyytymättömyyttä itseemme. Alussa se onkin totuttelua ja hakemista; tunteiden säätelyä ja käsittelyä, totutusta pois oppimista, motivaation käyttöä, tukiverkostojen suurempaa tarvetta, uuden luomista, ahdistuksen käsittelemistä uutta oppiessa ja niin edelleen. Ihan hyvä ajatella sitä ’laihduttamisena’, mutta vähitellen on hyvä oppia ajattelemaan sitä elämäntapana. Sinun erilainen tapa hoitaa päivän askareet, ruokailusi, ruokaostoksesi kuin esimerkiksi vapaa-ajan viettosi. Pyri ajattelemaan, että teet/olet juuri nyt sitä mitä haluat tehdä/olla, et siis hae etkä odota mitään. Se ken onnea etsii, ei sitä koskaan löydä. Sama pätee tässä. Pienet muutokset tuovat hiljalleen parempaa oloa. Opettelet uutta näkökulmaa itseesi kuin ympäröivään elämääsi.

Kuvahaun tulos haulle mind map to lose weight

4.Visualisointi/mielentyöt: muun muassa visualisoimalla, ajatuskartoilla ja ajatuskirjaan kirjoittamalla saat päätöksesi rullaamaan entistäkin selkeämmin. Tässä kohdin pääset myös tsekkaamaan, onko laihduttaminen esimerkiksi Sinun päätös, vai koetko tekeväsi sen vain jonkun muun tähden. Miksi et saisi olla sen kokoinen kuin olet?? (ellei tietenkin ole sairauksia jne). Tuo visualisointia/ajatuskartan katselua ja läpikäyntiä/ajatuskirjaan kirjoittamista mukaan päivääsi, mieluiten silloin kun olet menossa nukkumaan tai juuri nousemassa ylös. Tämä auttaa sinua myös asennoitumisessa. Visualisoi; raikas ja ravinteikas salaatti vs kebab burger. Kumman aterian jälkeen olo on kevyempi ja energisempi? Käytä mielikuvia hyväksesi!

  • motivaation tankkaukseen auttaa videoiden, kuunnelmien, musiikin, kirjojen, kuvien ja elokuvien katsominen/lukeminen/ kuunteleminen aina silloin tällöin. Motivaatiota on hyvä ruokkia vähän väliä, mutta ei kannata luottaa vain ja ainoastaan näiden apuun. Mikä olisi sinulle hyvä motivaation lähde? Use it! Ja muista, että motivaatiosi tarvitsee välillä latautumista ilman sen kummempia verukkeita. Suosittelen olla vetämättä ”motivaatio övereitä”, jolloin itseasiassa motivaatio laskee. Tällöin apuun tulee rauhassa opiskellut uudet tavat.

Mitä enemmän pystyt poistamaan asioita, jotka tuovat sinulle tyytymättömyyttä ja syyllisyyttä, sen helpommin ja luontevammin laihtumisesi onnistuu. Ja hei, kuinka tylsää on vain ja ainoastaan laihduttaa? Itselläni ei sellaiseen tavoitteeseen riittäisi mielenkiinto. Sen takia olenkin tehnyt liikunnasta, leikkisyydestä, arkiaktiivisuudesta, liikkumisesta ja terveellisestä ruokavaliosta itselleni tavan ja kun toteutan tapojani, ruokkii ne motivaatiotani. Liikkumisen pitäisi olla osa meidän joka päiväistä elämää, sillä niin meidät on ohjelmoitu ( jos olet onnekas ja sinulla on lapsia, niin leikkiminen heidän kanssaan käy jo loistavasti liikunnasta!).

Muista vielä: ajatus/tunne, josta lähtee käsiksi liikkumiseen tulisi olla oikein asetettu. Jos lähden liikkumaan ajatuksesta ”en kelpaa itselleni” ei se motivaatiotani kasvata, vaan latistaa minua kaikin puolin. Joten on hyväksi harrastaa liikuntaa oikeiden ajatusten kautta, jotta ruokkii tyytyväisyyttä tyytymättömyyden sijasta => et pääse itseäsi karkuun, vaikka kuinka kovaa juoksisit. Kun harjoittaa itsensä hyväksymistä tilanteen ollessa mikä tahansa, saattaa herätäkin siihen, että on tyytyväinen pienempään muutokseen. Tällöin se ei ole vain laihduttamista, vaan enemmänkin hyvinvoinnin lisäämistä. Mitä ne kilomäärät loppujenlopuksi edes kertoo? Keho on yhtä kaunis, kuin sen kantaja sallii.

 

-Hanna 🙂

psst… seksi on aivan loistava ja monipuolinen liikuntaharrastus. Sen avulla saa sykettä nostettua, hengityksen kulkemaan, kehoa avattua, hormoneita hyrräämään (varsinkin mielihyvän), itsetuntemusta, mielenrauhaa, läheisyyttä.. tyytyväisyyttä  :). 

Kuvahaun tulos haulle sex

 

Seuraa iloasi

img_20170108_185021_655

 

Minä jälleen täällä moi. Näpit on syyhynny palata blogin ääreen, mutta ollut vaikea aloittaa kirjoittamista. Blogin kirjottaminen on mulle kuitenkin sen verran uusi asia, ettei ole tavaksi asti tullut ja epävarmuus omia tekstejä kohtaan on suuri. Olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt, kun ihmiset ovat kyselleet uusien artikkelien perään ja pyytäneet joskos kirjottelisin taas jotakin. Tuntuu hyvältä, mutta oudolta :D. Kertoilen alkuun hieman kuulumisia, seuraavissa postauksissa syvennän aiheita.

Viimeksi oon kirjoitellut elokuussa 2016, kun palasin takaisin Thaimaan matkalta. Olin siellä silloin kuukauden vapaaehtoishommissa. Matkan jälkeen oli hieman outo olo, sillä olin alkanut kyseenalaistamaan asioita oikein olantakaa. Oma kasvu oli pysäyttämätöntä, mutta ristiriitaista. Tilanne kyllä rauhottui hiljalleen. Suosittelen lämpimästi kaikille tuollaista kokemusta, joka järisyttää omia asenteita, luuloja, ajatuksia ja pääsee näkemään aivan toisenlaista elämää – miten vähän loppupeleissä tarvitaankaan.

Ennen matkaa olin aika väsynyt. Ei se oikeastaan väsymystä niinkään ollut, vaan olin lukossa, tukossa, tiedättekös niin kun jumissa? Tuntu, että ei tee nyt ihan oikeita asioita ja kaipaa virkistystä. Olin myös aloittanut tapailemisen ja se jos jokin värisytti mua kaikella tapaa. Olin varma ettei meidän juttu tuu kestää pitkään, niinhän se oli jo muidenkin kanssa pitemmän aikaa mennyt. Mutta toisinhan siinä kävi. Vaikka kuinka yritin karkottaa ja työntää toisen pois. On kyllä käyty läpi niin avoimet keskustelut poikaystävän kanssa että huhhu. Siinä kaikessa hiljaisuudessa molemmat haavoittuvaisina kohdaten toisensa, kumpikaan toistaan parempi tai virheettömämpi. Kun on avannut kiukun ja tavan reagoida tiettyihin asioihin, on päässyt huomaamaan asioita itsestään. Kuinka projisoi omia pelkoja, menneitä kokemuksia, epäilyjä, riittämättömyyden tuntemuksia toiseen. Olisi liian helppoa mennä sieltä, missä muissa on vika ja itse uhri. Kun uskaltaa myöntää asioita itsestään ja puhua ne toiselle ihmiselle ääneen pääsee vahvistamaan itsetuntoaan; ei tarvitse piilotella omaa keskeneräisyyttä. Eikä tässä ole päästy auvoiseen tilaan, jossa ei tulisi ikinä haasteita/vaikeuksia vastaan. Parisuhde vaatii työtä siinä missä ihminen itsekin. Upein oivallus on ehdottomasti ollut se, että ’riita tilanteissa’ on kaksi ihmistä tunteineen ja ajatuksineen – ei vain minä ja minun. Jäättää oman kiukkunsa tullakseen toista vastaan. Ja huomaa, että on taas mennyt menneisiin ja reagoi sitä kautta tai asian olevan vaan väärinymmärrys molempien puolelta. Ja jos tuntuu, että toinen ei ymmärrä ottaa jotakin huomioon, keskustellaan siitä ja yhdessä mietitään, kuin raivotaan yksinään.

Hetken päästä paluuni jälkeen oli mulla soveltuvuustestit kouluun, johon olin hakenut päivää ennen kuin lähdin matkalle. Hain kouluun siksi, koska halusin enemmän työkaluja lasten kanssa työskentelemiseen ja jotain uutta. Noh, pääsin kouluun ja lähdin koulunkäynti ja aamu- ja iltapäiväohjaaja tutkintoa suorittamaan. Oppiminen jo alusta on ollut taattua. Kouluttaja on niin erinomainen ja aiheet niin äärettömän mielenkiintoisia, että se jumi joka oli tullut kaikkosi kyllä samantien. Kolmen viikon intensiivisen opiskelun jälkeen, siirryttiin peruskouluun työharjoitteluun nyt kesäkuun alkuun asti. Olen siellä toiminut jo kolmessa eri luokassa, kahdessa inkluusio luokassa (eli jossa erityisen tuen oppilaat ja normaalit oppilaat sekaisin) ja erityisluokassa. Tällä hetkellä kolmas tutkinnon osa lähentelee loppuaan ja pian alkaa viimeinen tutkinnon osa. Neljänä päivänä viikosta me ollaan peruskoulussa aamusta iltapäivään ja yhtenä päivänä viikosta on koko päivän kestävä luento.

Kouluun meneminen on ollut erittäin hyvä valinta, vaikka sitä epäilinkin (varsinkin taloudellinen puoli). Mulla ei niinkään ole tavoitteena työskennellä jatkossa tällä alalla, vaan käyttää oppimaani ja kokemaani muihin asioihin. Kun on päässyt työskentelemään vuoden verran haastavassa ympäristössä monien ammattilaisten tukemana, on oppiminen ollut kolminkerroin tehokkaampaa kuin pelkkä teorian pänttääminen. Olen saanut aivan mieletöntä palautetta ammattilaisilta, joita kunnioitan suuresti. Olen myös antanut palautetta ja tuonut kunnioitukseni esille. Ja jos joku luulee, että hyvän palautteen saaminen tai antaminen nostaisi jotakin nestettä päähän, niin ei todellakaan. Vaikka saankin hyvää palautetta työstäni ja asenteestani, niin ei tässä mikään päähän nouse. Hyvän palautteen saaminen auttaa jaksamaan, motivoi kehittymään, innostaa tekemään, harjoittaa itsensä kunnioittamista, kasvattaa kunnioitusta muita kohtaan ja ohjaa parempien tapojen äärelle. Se selkeyttää hyvin paljon. Se on ketjureaktio; olen alkanut selkeämmin huomaamaan toisten vahvuuksia ja tuon niitä vaivatta esille. Tästä on päässyt oivaltamaan yhteistyön tärkeyden.

Työskentely liikunnanohjausten parissa on myös jatkunut. Tämä koulu on tuonut mulle ihan erilaista ammattitaitoa liikunnanohjaukseenkin, eli siis edelleen; loistava valinta. Itsevarmuus on kasvanut sille tasolle, että voi ihan kivutta myöntää välillä olevansa epävarma eikä mennä siitä mitenkään solmuun. Ja kysyä A P U A ja palautetta. On päässyt myös oppimaan laadukkaasta työnteosta, sillä on ollut paljon työnohjauksen ja arvioinnin parissa. Selkeistä rajoista, työnkuvasta, ohjauksesta, koulutuksesta.. Selkeydestä yksinkertaisuudessan. Selkeys on ammattitaitoa, itsetuntemusta, tilannetajua. Vaatia saa ja pitää, mutta esimerkiksi työnantajan tulee rajata työntekijälle selkeät työnkuvat, jotta voi vaatia häneltä yhtään mitään. Ja mun mielestä työntekijän tulee osata vaatia itseltään hyvää työtä, eikä ”mä oon vaan töissä täällä” -asennetta. Että ihan kun kaikki olisi itsestäänselvää.

Tässä näin lyhykäisyydessään siis tämän hetkiksestä elämästäni; parisuhde, opiskelu, työt, treenit, ystävät. Ihan mielettömän hyvä sekotus, näin kehityksen suhteen. Vaikka toki on ollut kaikenlaisia oloja, väsyttäny, turvottanu, vituttanu, valittanu, ummettanu… silti kaikki on ollut sen arvosta – ja siis tietenkin, oli elämäntilanne mikä tahansa, niin elämään kuuluu skaala erilaisia tunteita ja tuntemuksia. Ne auttavat kehittämään tunteiden säätelyä ja niiden kohtaamisia. Ilman poikaystävää, lemmikkejä ja hyviä ystäviä en todellakaan jaksaisi. Tällä tahdilla on unenlaatu hieman kärsinyt, mutta heti kun oon oikeesti valmis antaa senkin parantamiselle aikaa, niin varmasti muutoksia tapahtuu. Valittaminen on välillä vaan niin helppoa. Oon päässyt harjoittelemaan sitä, etten lähde jokaiseen ihan kivalta kuulostavaan juttuun mukaan – koska loppupeleissä se ottaa enemmän kun antaa. Oppi ja kasvu on ilo. Virheitä tehdään ja ne kuuluvatkin kehityksen polulle. Niitä toistetaan, kunnes ne sisäistetään. Arvatkaa vaan, miten mahtavaa oli kuulla erityisluokanopettajan (alalla yli 30 vuotta), jota kunnioitan suuresti sanovan näin ”mun tulee osata selittää sulle, miksi teen tai sanon jotain. Mä teen virheitä, eikä mun totuus ole absoluuttinen. – – mä oon hyvä monissa asioissa, mutten erinomainen missään.”

Hauskaa viikonloppua!

Hanna 🙂

 

 

KOTIIN

DSC_7820

Viimeisenä iltana tuli nukuttua muutama tunti, taxi lähti hotellilta kentälle klo 5:30 (noin 20 minuutin matka maksoi vain 500 bahtia). Pääsin samantien check iniin ja turvatarkastukseen. Vieläkin oli heikko-olo, mutta kauhea nälkä. Päätinkin syödä kentän kaupoista maistiaisia… paljon maistiaisia… Oli tosi hyviä! Paitsi ne myyjien katseet.. ne ei ollu niin hyviä. Muhahahaha! Dikkaan Bangkokin kansainvälisestä lentokentästä, se on toimiva ja viihtyisä. Aika meni todella nopeaan kentällä ja pian jo noustiinkin koneeseen. Paluulento tuntui haastavammalta, kuin meno. Positiivinen puoli lentokone ruoassa on se, että kahvi on hyvää.

13615172_604420683059590_5631090108312264074_n
stories 🙂

Lento meni iisisti, vaikkakin tuntui että aika menee todella hitaasti. En voinut uskoa mun matkaa todeksi.. Mä olin oikeesti siellä! Tein oikeesti niitä juttuja ja tutustuin niihin mahtaviin ihmisiin! Tuntuu, että oon mennyt monta askelta eteenpäin monien asioiden suhteen. Ja niinhän mä olenkin! Menikö kuukaus oikeesti näin nopeesti? Vai oliko se kaikki sittenkin unta? Kaikki ne huolet ennen matkalle lähtöä olivatkin aivan olemattomia. Mä tunnen muutoksen, tuntuu täyteläiseltä, mutta samaan aikaan ristiriitaiselta. Uusia ja piilotettuja ajatuksia vanhojen pinttymien tilalle. Täytyy pitää kotona huoli että meditoi ja rauhottuu, niin ei lähe pää lentoon. On hyvä rauhottuu alkuun hetki, vaikka oonkin täynnä tarmoa.

13692560_607117446123247_7412757946229278354_n
aamutreeni papan ja Nicolan kans

Mulla mahdollisesti tulee tässä elokuussa vielä yksi vapaaehtoismatka, mutta se on ihan koti Suomessa ja olen siellä vain viikon. Jos nyt löytyy sopivan hintaiset liput ja saan aikataulut kuntoon, niin sinne siis kehittelemään kaikenlaista :). Toivon, että kaikki mätsää ja pääsen lähtemään. Volunt2thain avulla sain jälleen luovuuteni virtaamaan, vai oliko se enemmänkin sitä että sieltä löysin uskoa itseeni – vaiko kenties molempia? Kenties (hyvä Ken). Saada olla osa tuollaista projektia ja nähdä se kaikkia. Kun asioita ei voi tosta noin vaan hommata ja paljon muuttuvia tekijöitä. Joustavuus kehittyy aivan uudelle tasolle. Muutaman päivän ollut takas kotona ja huomaan kuinka kaavoihin pinttyneitä ihmiset ovatkaan täällä. Suoraan sanoen, tulee niin tyhjä olo tällaisesta elämäntyylistä. Varmasti ovat kyläläiset Udon thanissakin kangistuneet kaavoihinsa ja todella ovatkin. Mutta tämän kaltaisten projektien avulla pääsee oma energia vaeltamaan vapaana suorittamis/rutiini -elämän vankilasta. Kun on avoin kasvulle sitä oppii itsestään paljon, noinkin lyhyessä ajassa.

DSC_7824
Nea<3

Nyt on sunnuntai ja oon aivan pihalla vieläkin. Kotiin tulin torstai iltapäivällä ja mua vastassa lentokentällä oli upea ystäväni Nea ”urponi mun <3” -kyltti toisessa kädessä ja kahvit meille toisessa. Autossa mua odotti porkkanoita ja kurkkua :D. Ajettiin Nean luo vaihtaan kuulumisia, syömään ja sain vielä manikyyrinkin. Rupattelua tosin hieman vaikeutti mun tipahtelut vähän väliä. Perjantaina kävin treenaamassa omalla salillani LadyFitness Entressessä, jossa ohjaan myös. Tätä salia oli kyllä ollut ikävä ja vastaanoton kultaista Miraa! Myöhemmin nähtiin ihanan Jukan kanssa, joka oli teettänyt meille samanlaiset t-paidat ja antoi mulle kauniita ruusuja..  Lauantaina joogasin, meditoin, siivosin ja menin ulos picnicille kirjoittelemaan. Iltapäivällä mentiin iskälle juhlistamaan velipuolen synttäreitä, tuntui hyvältä päästä latautuu perheen kanssa, kun vieläkin sen verran pihalla. Pistää hiljaiseksi, kun huomaa mitenkä upeita ihmisiä mulla nykyään on elämässäni. Ja wau mikä kotiinpaluu, nyt on saatu hemmottelua :).

13620747_604420603059598_1652212649618349788_n
🙂

LAHJOITUS

Te, jotka olette matkaani seuranneet enemmän tai vähemmän, olette varmasti huomanneet kiitollisuuteni, kasvuni ja oppimiseni määrän. Monilta teiltä olen saanut upeita kommentteja kokemuksestani, kiitos niistä. Kylän lapset ovat valloittavia, upeita, ystävällisiä, hyvä sydämmisiä, taitavia, huomioonottavia, reippaita.. Mutta he kaipaavat parempaa koulutusta. Heillä on taidot selviytyä omassa ympäristössään, monet ovat taitavia kätösistään ja vahvoja. Heillä ei ole kuitenkaan hajua muusta maailmasta ja sen menosta. Englannin kielen taidot ovat heikot. Tämä maailma antaa enemmän mahdollisuuksia, kun pystyy kommunikoimaan yhteisellä kielellä ja ainakin vielä toistaiseksi se on englanti. Kylien kouluissa on todella kova henkilöstöpula, sekä opetussuunnitelma on mitä on. Tuntien aikana lapset mutustelevat herkkuja ja juoksentelevat pois tunneilta käytäville hengailemaan. Heiltä puuttuu kunnon pohja oppimisen suhteen, enkä tiedä ymmärtävätkö he täysin opiskelun päälle ja tajuavatko miksi sitä edes tekevät (tosin moni haluaa oppia). Olisi kuitenkin tärkeää, että lapset saavat koulunkäynnistä irti sen, mitä se parhaimmillaan pystyy tarjoamaan. Tämän aikaansaaminen tarvitsee energiaa, tarmoa, päättäväisyyttä, rahaa, apua ja muutoksia. On niin paljon mitä tulee muuttaa. Lasten avulla luodaan parempi tulevaisuus kyliin, heidän perheille ja heille itselleen. Paremmalla koulutuksella on laajoja positiivisia vaikutuksia, kuten esimerkiksi tuomalla terveystietoisuutta, ympäristötietoisuutta ja parempaa kielitaitoa. Nämä ihmiset ovat aivan täyteen pumpattuja sokerista, sitä syödään heti aamusta ja jatketaan iltaan. Monilla lapsilla hampaat ovat aivan hirveässä kunnossa ja ylipainoisia lapsia oli yllättävän paljon havaittavissa. Vanhempia ihmisiä vaivaa glaukooma, todella monella se oli värjännyt silmät sinertäviksi. Roskat heitetään minne sattuu ja muovi kuten kaikki muukin poltetaan. Jos lasten englannin kielitaito on heikko, niin vanhemmilla kyläläisillä se on olematon.

Raimundin suunnitelma on rakentaa V2T kylästä ”opetuskeskus”, jonne lapset, kuin muutkin kyläläiset ovat tervetulleita oppimaan vapaaehtoisten avulla. Suunnitteilla on rakentaa sinne kirjasto ja muita aktiviteetteja. Mietittiin myös temppuilualuetta, jossa pääsee temppuilemaan valvovan silmän alla. Mihin kaikkeen tämä opetuskeskus voisi laajentuakaan! Tämän takia lahjoitukset ovat todella tärkeitä, jotta saataisiin näin upea asia toteutumaan. Niin monen ihmisen elämänlaatu varmasti kohenisi. Joten, jos sinulla on tililläsi extraa edes 1 euro (joka on n. 40 bahtia), niin sillä saa jo muutaman kouluvihon lapsille. Jos haluat tehdä hyvää ja löytää luotettavan järjestön, jolle rahaasi ja hyvyyttäsi lahjoittaa, niin tämä on ainakin yksi niistä. Apu tavoittaa autettavat ilman välikäsiä. Seuraamalla Volunt2Thai Project (https://www.facebook.com/volunt2thai/?fref=ts) Facebook -sivua, tulet myös näkemään hyväntekosi vaikutukset.

Tämän linkin kautta pääset nopeasti ja kätsysti lahjoittamaan, joko luottokortilla tai Paypalilla:

http://volunt2thai.com/en/donation

13590283_604420359726289_5417528995889143731_n

 

– Hanna Suomen Volunt2Thai head of communications 🙂

(liian monta)YÖ(tä)BANGKOKISSA

Bangkok on kaikkea muuta kuin Udon thanin lande. Kulttuurishokki oli v a l t a v a! Näkyy kadulla nukkuvia lapsia ja aikuisia, horoja, pimpejä, liikaa ihmisiä, liikaa ruuhkaa… Kaikkea on ja saakelisti onkin. Ilma täällä on vähän viileämpi kuin landella. Asustan Sukhumvit 8 alueella ihan mukavassa hotellissa, ei ole kauhean kallis (6 yötä n. 150€). Arttu asuu noin 15 minuutin päästä musta (mutta lähtee maanantaina Balille). Täällä on tosi paljon intialaisia ja noh tietysti muunkin maalaisia turisteja. Ihmiset ovat täysin eri kastia kuin landen super ihanat kyläläiset.

DSC_7681
ruuhka vasta alkamassa, tää oli vielä iisiä.. 😀

Lauantaina nähtiin Michael ( se Raimundin kamu, joka mun piti tavata ) ja hänen giltsikaiffa. Käytiin syömässä ja siitä mentiin The Westinin allasbileisiin. Allasbileissä oli enemmän turisteja kuin paikallisia ja löyty kaikennäköstä kanssajuhliaa. Korkeella oltiin ja maisemat olivat hienot. Mutta ahh!!! Vihdoinkin uimaan! Sitä oonkin odottanut koko sen ajan kun Thaimaassa olen ollut. Musa pauhas, jannut danssas ja vodka virtas. Oli hauska kokea jotain tollasta ihan uutta. Allasbileistä mentiin Hootersiin syömään ja söin ekaa kertaa matkani aikana ja hyvin hyvin pitkään aikaan muutenkaan hampparia ja ranskalaisia. Jossakin vaiheessa huomasin olevani Hootersissa yksin, mutta viereisestä pöydästä huikattiin mut liittymään heidän seuraan. Pöydässä istui noin kymmenen ”thaimaan kermaa”, eli oli näyttelijää, valokujaavaa.. Juttelin heidän kanssaan kaikenlaista kunnes päätin lähteä nukkumaan. Matka taittui ketterämmin kärrynpyöriä vedellessä.

_20160727_151825
bodarit.. xD

Darude jälleen jyskyttäen päässä ja herättäen jo ennen aamu kuutta. Olo oli oikein optimistinen kaiken suhteen, tuli verkostoitua ihmisten kanssa ja tuli kutsuja jumppa valokuvauksiin, niin Intiaan kuin Phukettiinkin (epäilyttävää or not?):D. Myös mahdollisesti starttaamme yhteistyön Michaelin kanssa, kunhan heidän tuotteet on ready. Onnistuu tai ei, kaikesta oppii ja kokemus on plussaa. Noh anyway oli kova darra, karsea olo. Aamupalalla heikotti oikeen olan takaa, joten kipitin takas punkkaa ottaa hetken lepiä. Saadakseni pään käyntiin vedin huoneessani parin tunnin treenit, jonka jälkeen nähtiin Artun kanssa. Käytiin ekana syömässä ja siitä siirryttiin FourPoints hotellin uima-altaalle (sinne pääsee hotellin ulkopuolisetkin, kunhan ostaa jotain syötävää tai juotavaa). Pulikoitiin hetki ja lähdettiin jatkaa matkaa kohti metroasemaa. Nyt oltiin matkalla Asiatique markettiin. Matka taittui kätsysti, vaihdettiin kerran metroa ja sen jälkeen hypättiin laivan kyytiin (metrolippu makso 42 bahtia, koska oli sen verran laaja alue ja laiva oli ilmainen). Tsuppailtiin Asiatiquessa, mutta masumme vei meijät jälleen kerran ruoan ääreen (röh röh). Ekaa kertaa kävin korealaisessa ravintolassa ja oli todella hyvää ruokaa. Tilattiin katkarapuja, simpukoita, lihaa ja vihanneksia. Näitä me kiehautettiin aina hetki meidän välissä olevassa kattilassa. Ruoan jälkeen lähdettiinkin jo takasin hotelleille päin, tilattiin uber joka kustansi vain 70 bahtia. Halattiin heipat, koska huomenna Arttu lähtee jatkaa matkaansa.

DSC_7664
matkalla Asiatiqueen 🙂

Maanantaina olo oli tosi kurja heti aamusta. Tiesin, että nyt olisin yksin enkä oikein jaksa enää kauheesti kekkailla mestoja joissa käydä. Mieluummin olisin Udon thanissa tai kotona, sillä tää Bangkok ei tunnu ainakaan tällä hetkellä mun tyyliseltä paikalta. Täällä ollessa on tullut hermostuneemmaksi ja rauhattomammaksi. Päivä lähti käyntiin hitaasti, treenasin muutaman tunnin ja olo koheni, kunnes alko tulee vähän hassu fiilis. Ajattelin, et se olis siitä etten oo syönyt. Kävin syömässä, jonka aikana alkoi tulemaan todella kipeä olo. Safkan jälkeen lähdin käymään kaupassa ja vointi sen kun laski. Tunsin kuinka kuume nousi. Olin noin 10 minuutin kävelymatkan päästä hotlasta ja se tuntu tuskallisen pitkältä. Kenkä päätti mennä matkanvarrella kunnolla rikki ja päässä pyöri mantra ”vittusaatanahelvettiperkelepersepaskakyrpä” toistolla -tän fiiliksen kruunas mun edestä vipeltävä rotta ja päin kävelevät ihmiset. Oli ihan jäätävä olo. Pääsin huoneeseen ja läsähdin sängylle, olo oli yksinäisempi kun koskaan. Särki niin helvetisti koko kroppaa ja heikotti. Kerrankin kävin täällä tulikuumassa suihkussa, mikä normaalisti näissä säissä ei tulis mielenkään. Kuume laski hiljalleen ja hikoilun määrä oli rajaton (kiitos uuden tuttavani, joka ystävällisesti toi mulle särkylääkettä).

_20160726_112956
hotelli jumbat

Tiistaina olo oli tosi hyvä aamusta, mutta vatsaan alko sattumaan jo edellisenä päivänä. Tai itseasiassa mua on sattunut vatsaan täällä aina vähän väliin. En siksi syö enää tulisia ruokia (tosiaan ei mitään snadisti tulistakaan, koska se on aina tulista :D). Myös saasteet ja bakteerit on omiaan tuomaan erilaisia kipuja. Päätin lähteä FourPointsiin uimaan ja nauttii lämmöstä. Siellä nautiskelin muutaman tunnin. Illemmalla käytiin tuttavan kanssa hienossa ravintolassa syömässä, joka oli noin 11 kilometrin päässä hotellistani, mutta matkaan meni ainakin 1 tunti – koska ruuhka oli niin jäätävä! Ravintola oli hieno, sijaitsi joen varrella, maisemat olivat upeat ja ruoka oli hyvää. Käytiin vielä nopeasti irlantilaistyylisessä pubissa nimeltä Mulligans (sijaitsee Khao san road alueella), jonka hänen kaveri omistaa. Tällä alueella oli paljon reppureissailijoita ja asuminen tosi halpaa. Kaduilla vilisi elämää, kaiken sorttista tallaajaa.

DSC_7706
hotelli FourPointsin katolta 

Viime yönä uni tuli huonosti. Oksensin ja vatsassa oli edelleenkin outo fiilis – näyttää kun olisin ainakin 4 kuukaudella raskaana (vaikka vessassa pitää ravata sen minkä kerkee). Lähdin vasta neljän aikaa hotellihuoneesta ja uskalsin syödä jotakin. Tosi heikko ja voimaton olo, mutta koheni hieman kun sai ruokaa. Päätin vikan päivän kunniaksi mennä hierontaan – toisinsanoen taivaaseen! Ai ai ai ai oli niin hyvä hieronta! Enkä edes kutissut jaloista niin paljoa…. 😀 😀  hahahaahahha i wish! Kaiken kaikkiaan olen valmis lähtee takaisin kotiin (on ikävä) tai minne vaan muualle kuin Bangkokiin. Tai eihän mulla tällä hetkellä ole varsinaista omaa kotia Suomessa, mitä ikävöidä mutta ikävöin kaikkia rakkaimpia ja ahhh sitä raitista ilmaa <3! Voi olla, että on matkaväsymystä ja siksi astetta negatiivisempi, mutta täällä on aika häkissä oleva olo. Ja tää terveyden reistailu ottaa pannuu, kun ei ole energiaa tutustua asioihin ja käydä pörrää ympäriinsä. Viihdyin todella paljon enemään maaseudulla ja rakastuin niihin ihmisiin ja heidän mielettömään ystävällisyyteen. Se Hanna joka siellä oli, oli eri kuin täällä oleva.

-bakteeri hanna 😀

MATKA JATKUU

Tänään jatkan matkaani Udon thanin landelta Bangkokiin. Tasan kolme viikkoa tuli oltua ja loppujen lopuksi mulla ei oo muuta, kuin positiivisia tuntemuksia itse paikasta asukkaineen ja kokemuksineen. Olen todella kiitollinen vietetystä ajastani täällä. Päätökseeni lähteä Bangkokiin vaikutti se, että mun piti tavata siellä yksi Raimundin tuttu ja sopia muutamista markkinointi asioista (ei liity volunt2thaihin) ja se, että mun kaveri oli juuri menossa sinne. Ihan kiva päästä näkemään erilainen Thaimaa.

13697214_609975525837439_3266246928292520613_n
baby bye bye bye.. 😀

Vietettiin mun läksiäisiä Raimundin kanssa kahdestaan, Marion oli meidän kanssa hetken muttei halunnut juoda kauheasti kaljaa koska on just lopettanut tupakanpolton. Hyviä keskusteluja ja jälleen todella mieltä avaavia juttuja tuli esille. Myös ekaa kertaa täällä olon aikana jouduin laittaa svetarin ja takin päälle! Oli mageeta, istuttiin ulkona pöydän ääressä katoksen alla ja meijän ympärillä salamoi, ukkosti ja satoi aivan törkeän paljon. Taivas oli salamoinnisti aivan pinkki ja niitä välähdyksiä tuli joka suunnasta. Muuten oli todella pimeetä (ei viiti pitää ulkona liian montaa lamppua päällä, koska sillon siin pörrää sellanenkin ötökkä armeija), mut salamoidessa oli aivan valoisaa. Upea ilta ja tuntu uskomattoman hienolta saada niin aitoa ja hyvää palautetta panostuksestani.

13726793_609975259170799_7515852668455146296_n

Kalja kolisi aamulla päässä ja olo oli kaikkea muuta kuin reipas. Ei auttanut jäädä punkkaan itkeen, vaan hop hop ylös, aamupalalle ja sit takasin vapaaehtoiskylälle rakennuspuuhiin. Hauskaa yhdessä tekemistä ja olemista :). Puuhastelun jälkeen menin Ban nong khungin koululle ohjaa vikat jumppani.. Itkuhan siinä tuli, mutta hauskaa oli. Ohjauksen loputtua kaikki lapset tuli halaamaan, heittää femmoja ja jotkut toivat lahjoja (kukkia ja suklaata). Kaikki muut vapaaehtoiset ja Raimund olivat siellä myös. Tämän jälkeen lähdin vapaaehtoiskylälle pakkaan ja sitten Raimund tuli hakee mut ja ajettiin bussipysäkille. Rupateltiin puolisen tuntia kunnes dösä tuli, annettiin halit ja hyppäsin kyytiin. Bussilla meni noin tunti Udon thanin keskustaan ja puolessa välissä alkoi sataa kaatamalla. Istuin just niin, että kaikki vesi tuli mun päälle oviaukosta (ei ole ovea) :D. Oli kyllä niin massasta poikkeava olo jälleen kerran ja tunsin toljottavat silmät porautuvan muhun. Bussi ajoi suoraan pitkänmatkan bussitoimiston eteen, joten pääsin helpolla varaamaan itselleni paikan Bangkokin bussista. Kello oli nyt puolisen viisi iltapäivällä ja seuraava bussi, jossa oli tilaa lähti 21:25 (matka kestää noin 9 tuntia udonista bangkokiin). Lippu kustansi alta 400 bahtia. Jätin matkalaukun toimistoon ja lähdin seikkailemaan Udon thanin keskustaan. Udon thanin keskuksessa näkyy jo aika paljon turisteja.

DSC_7659
Welcome to Bangkok!

 

Bussi oli kaukana luksuksesta, mutta ainakin kulki eteenpäin. Mulla oli istumapaikka takarivistä ja penkin asentoa ei pystynyt mitenkään muokkaa. Takarivillä oli viisi paikkaa ja mun vieressä istui yksi mies, muiden paikkojen ollessa tyhjiä. Bussin henkilökunta jakoi meille vettä ja jotain kookoshampparia, jota en syönyt. Ilmastointi oli aivan täysillä ja mulla oli ihan kunnon vaatetus päällä ja silti kylmä. Katosta tippui kylmää vettä koko aika mun päälle. Bussin vessa oli myös kaikkea muuta kuin kodikas. Väsy alko painaa, mutta uni ei tullu penkillä koska puutu peba ja jalat, joten menin lattialle. Otin vapaiden paikkojen viltit ja laitoin mun vaatteita tyynyks. Ahh tuntu hyvältä kun sai suoristettua kropan. Kylmä vesi jatko tippumistaan päälleni, mutta vähitellen aloin vaipumaan uneen. Aamulla klo 6:30 vierustoverini ravisteli mut hereille ja sanoi ”Bangkok, bangkok.” Aivan unessa keräsin kamani, astuin bussista ulos, kävelin muutaman metrin ja johan oli taksikuskit repimässä mua joka suuntaan. Ei ollu silmät vielä kunnolla auki, ihan pihalla. Kun sain katottua puhelimesta mun hotellin osotteen, niin joku taksikuski nappas mun laukun ja lähettiin kävelemään pitemmälle parkkikselle. Kyllähän siinä kaikenlaisia ajatuksia vilisi, mutta enemmänkin ärsytti se silmille hyppiminen, ei saanut rauhassa olla. Kuski ei puhunut englantia, joten sen kaveri jeesas. Ekaks pyysi 800 bahtia matkasta ja en vaan millään suostunut siihen. Sanoin et soitan mun bangkokilaiselle kaverille ja kysyn paljonko taksi yleensä maksaa. Sit se alko tiputtaa hintaa ja sain sen 600 bahtii, mut saletisti jäin häviölle – siinä vaiheessa ei jaksanut kiinnostaa. Pyysin et laittaa mittarin päälle, mut sano et tulee kalliimmaksi, ei kyllä olis varmasti tullut. Väsy oli sen verran kova, et nyt meni näin. Saavuin hotellille ja sain huoneen jo klo 8 (normaalisti huoneet jaetaan klo 14, mutta respa mies sanoi et näytän niin väsyneeltä et voin mennä nukkumaan ). Sitä teinkin, heräsin klo 14 uudestaan. Pian nähtiin Artun kanssa Terminaali 21 kauppakeskuksessa ja siellähän se päivä menikin. Käytiin tsiigaa Tarzan leffa ja oi tsiisus niitä mainoksia.. 30 minuuttia! Ja välistä tuli kuninkaalle kunnianosoitus lauluvideo, jonka aikana tuli nousta seisomaan.. Oltiin Artun kanssa kun kaks pikku lasta naurua pidätellessä. Ei ollaksemme epäkohteliaita, vaan et kuinka random juttu.

LAPSET

DSC_7334

Tuun niin kaipaamaan näitä lapsia, heidän valovoimaisuuttaan, hymyä, ystävällisyyttä… Oon miettinyt eroja lastenohjauksessa täällä ja Suomessa. Erot ovat suuret! Nämä lapset ei paljosta valita ja jos joku kompuroi tai vastaavaa, niin ei kyllä itku herkästi tule vaan meno jatkuu naurun kera. Ja missä me jumpataan? Yleensä kovalla betonilattialla, ilman kenkiä eikä sen kummempia liikuntavaatteita!! Tuntuu että monet lapset Suomessa on todella vieraantuneita luonnosta ja luonnollisuudesta (tai heidät on vieraannutettu). Täällä lapset arvostavat ohjaajia, opettajia ja vanhempia ihmisiä. Arvostus on molemminpuoleista. Ja koska emme puhu samaa kieltä ja välillä tarvitsen apua, niin jokainen lapsi yrittää kovasti auttaa! Ja sitten kun joku tajuaa, niin hän ohjaa kaikkia muita. Jos jotkut höpöttää kun näytän mitä tehdään, niin muut auttaa mua saamaan heidät kuuntelemaan. Mutta nää lapset on kyllä aivan eri kastia kuin mihin olen tottunut. Kasvatus ja ympäristö ovat suuria tekijöitä tässäkin. Suomessa koen monien lasten olevan röyhkeitä, vaativia, epäkohteliaita ja kiittämättömiä (mistäköhän johtunee..opittuja, kopioituja juttuja). Hmmm.. ja ei löydy kauheesti pitkäjänteisyyttä ja annetaan periksi helpolla jos ei heti olla parhaita. Nämä ovat vertailuja omien havaintojeni perusteella pohjautuen keskiarvioon.

received_1772075456402079

Tälläisiä havaintoja tein lapsista:

  • lapset ovat tottuneet käyttämään kehoaan paljon, auttavat fyysisissä töissä, kiipeilevät ja leikkivät missä sattuu,
  • luonto on vahvasti osa lapsia, pärjäävät luonnossa ja ymmärtävät sen päälle,
  • vanhemmat eivät muokkaa lapsista liian säikkyjä oman käytöksensä takia, eivät voivottele ja ylisuojele lapsiaan,
  • lapset otetaan mukaan ja ovat vahvasti osa yhteisöä! Käyttävät esimerkiksi hurjan kokoisia veitsiä kokatessa ja todellakin osaa käsitellä niitä (ja kokata),
  • lapset arvostaa sinua ja sen huomaa ja kun sinä arvostat heitä, senkin huomaa :),
  • lapset on todella reippaita täällä, eivätkä odota että asiat tehdään heidän puolesta ja että saavat heti kaiken mitä haluavat,
  • monissa perheissä asustaa isovanhemmatkin, jotka ottavat osaa lastenkasvatukseen ja lapset auttavat isovanhempia töissään…

13754291_609974279170897_8777886665455210676_n

Kuten varmaa huomaa, nämä lapset näissä kuudessa kylässä ovat tehneet muhun todella suuren vaikutuksen. Tarkoitus ei ole mustamaalata Suomea millään tavalla (eikä tosiaankaan millään tapaa syyttää lapsia), vaan tuoda tekemiäni havaintoja esille. Ja tuoda kunniaa näille lapsille, sillä antoivat mulle niin paljon enemmän, mitä kykenin itse antamaan. Suomalaiset lapset ovat ihania, mutta uskon että lasten tulis saada itse tehdä enemmän asioita, eikä niin että asiat tehdään heidän puolesta. Jos tulee kolhuja tai mustelmia, niin turha siitä haloota nostaa. Ottaa lapset mukaan ja antaa heidän olla tärkeä osa yhteisöä. Kaikella tällaisella näen vain olevan positiivisia vaikutuksia lapsen kasvun ja kehityksen suhteen.Varsinkin paremman itseluottamuksen ja -tuntemuksen suhteen!

received_1772075399735418

-HannaBanana 🙂