Kohti uusia tuulia

cofNyt kun on kertonut kaikille tästä muutosta, niin meille taitaa olla tulossa sinne jonoksi asti vierailijoita! Hah-haa, ei muutakun sinne vaan, tilaa löytyy! Ja on tullut kutsuja lähialueella toimiville kuntokeskuksille /saleille/studioille ynnä muille pitämään erilaisia workshoppeja ja touhuamaan yhteistyöjuttuja. Jukan Movement system koulutuksille on myös tehty tilauksia. Toivottavasti aika riittää kaikkiin yhteistyöpyyntöihin ja päästään tutustumaan laajemmin sekä saamaan uusia kokemuksia eri tiloissa. Ollaan oltu niin kiitollisia siitä, miten tervetullut olo on tullut!

Viime viikon alku meni hujahtaessa ohi, oli sen verran kaikkea ettei meinannut ihan koppia saada. Pienimuotoinen riitakin pääsi Jukalle ja mulle tulemaan. Molemmat on tehnyt nyt paljon duunia, ottanut asioista selvää ja järkkäillyt kuvioita sekä aikatauluja, melkeenpä koko hereillä olomme ajan, niin on automaattisesti lähtenyt hieman etäämmälle toisesta. Mainittakoot vielä lisäki, että tämä nykyinen talo on edelleen myymättä ja uuden talon rakennusasiat sunnitteilla. Riita oli hyvä juttu, sillä siinä pääsi molemmilla pintaan muutoksiin liittyviä ’pelkoja’. Molemmat sai niitä kiukun avittamana sanottua toiselle ulos päästään ja huomasi, että suurin osa on ihan höpöä! Joskus riita ja sen nostattamat tuntemukset auttaa sanottamaan pinnan alla olevia fiiliksiä ja selkeyttämään, että mikä on höpöä ja mikä totta. En kuitenkaan sano, että aina riidan avulla käsittelisi asioita, vaan enemmänkin sitä, ettei heti lähde hyssyttelemään jos hieman myrskyää. Riidat ovat mahdollisuus niin itsensä että ihmissuhteiden kehittämiseen. Kunhan asiat puretaan molempia kunnioittaen. Olen NLP:n avulla oppinut huomaamaan paremmin, miten tuon välillä riitoihin mukaan siihen liittymättömiä asioita – niiden toimien ikään kuin bensana. Selkeyden avulla oon pystynyt työstämään niitä ja se on helpottanut suuresti. Onneks meillä on Jukan kanssa aivan mieletön yhteys ja kyky puhua asioista rehellisesti. Vaikka toinen ottaiskin välillä pannuun.

cof
OonaKcampin mediatilaisuudesta. Kiitos Maria, Steffi, Kriselda, Karita, Laura, Oona ja Eevsku ❤

Torstai aamu alkoi tankotanssien Oona Kivelän OonakCampilla ja sen jälkeen lähdettiin Jukan kanssa Seinäjoelle yöksi. Oli vaikea nukahtaa, kun päässä pörräsi sikana kaikkea, enkä ollut kerinnyt aamulla joogaamaan enkä kirjoittanut illalla päiväkirjaan. Samalla tuli ymmärrettyä miksi niitä teen: jotta saan ajatusten volyymia hiljaisemmaksi ja maadoitan itseni olevaan hetkeen. Aamulla kävin ohjaamassa Movementin ’juhannus jumppana’ naisten kuntokeskuksessa. Aivan mahtava porukka mielettömällä innolla messissä! Arvostan asiakkaita, jotka osaavat olla oppilaan roolissa, avoimenmielen ja innon kera (ps.arvostan kyllä muitakin). Tunnin jälkeen jäätiin palaveeraamaan salin yrittäjän Emilin ja ryhmäliikuntavastaavan Marjon kanssa. Palaverin jälkeen lähdettiin Jukan kanssa Jalasjärvelle. Olo muuttui heti päästessä vehreyteen ja luonnonhelmaan. Kävin käppäilemässä pellon lähistöllä ja moikkaamassa meidän naapuri heppoja ja meidän toisen naapurin karhun kokoinen koira tuli moikkaamaan mua – juosten ja haukkuen perääni. Hetken aikaa mietin juostako karkuun vaiko pissata housuun. Kääntyessä kuitenkin koiraan päin, alkoi se heiluttaa häntää ja hiljeni – säästyin siis hieltä ja housujen kastelemiselta, fiuh! Villejä hetkiä Jalasjärvellä!

cofJalasjärvellä oli ihanaa, juhannus vietettiin Jukan ystävien kera ja oli kiva kuunnella heidän murretta. Havahduin jossain vaiheessa siihen, miten oma stadin slangi kuulostaakaan oudolta murteen seassa. Toivottavasti ihmiset ymmärsi mitä välillä puhuin. Käytiin myös pörräilemässä ympäriinsä ja tsekkaamassa tulevan salin tilat. Saatiin salin suunnitelmat hyvälle mallille ja remppa aloitetaan hetimmiten elokuussa. Tykkään siitä alueesta paljon, siellä on helppo kulkea ja sielu lepää. Kaupunki miljöön hölinä ei seuraa perässä ja on vahvemmin yhteydessä luontoon. Ja ne hepat. En varmana pääse yli siitä, et meidän naapurissa asuu heppoja! Kun käytiin kävelyllä nähtiin heppojen omistajan tulevan pellolle ja hepat alkoi seuraamaan häntä. Ne oli tosi tottelevaisia, siis ihan kun koirat. Siinä vaiheessa aloin kelaamaan, et oon erkaantunut eläimistä liikaa. Hetken päästä kysyin Jukalta 10 pisteen kysymyksen: ”voiko hepoilla ratsastaa talvellakin?” (en tosissaankaan tiedä mikä älynväläys tää oli). Hetkeksi tuli hiljaista ja siinä vaiheessa viimeistään ymmärsin, että mä oon tosi erkaantunut eläimistä. Mut hei, kun kysyin Jukalta, et ajeliko se junnuna skoballa, niin se kysyi ”mikä se on?”, et mun mielestä me ollaan ihan tasoissa.. Oon muuten alkanut kelailee sukujuuriani ja tiedustelin äipältä, että mistä päin meidän juuret tulee, niin äidin isän puolelta olen ainakin 5 sukupolven stadilainen. Not bad!

cof

Omat visiot meidän Movement Jalasjärvi kehonpainoharjoittelu salista selkeentyy ja vahvistuu jatkuvasti! Olen selvillä vesillä siitä, mikä on mun juttu ja tyyli (vaikka nämä koko aika kehittyy) – sen verran kokemusta, koulutusta, itsetuntemusta ja itsensä monipuolista kehittämistä takana ja polttavaa intohimoa mukana. Mikä parasta on se, että meillä on Jukan kanssa monet yhteensopivat intohimon kohteet, tyyli ja unelmat. Erilaisuudet on ainakin tähän mennessä vaan vaikuttaneet positiivisesti molempien juttuihin! Ollaan tekeviä, luovia ja aikaansaavia tyyppejä, on ollut oikeesti todella mahtavaa jakaa nää ja samalla yhdessä pohtia miten höllätä ja tasapainottaa (Jukkakin on alkanut harjoittamaan aamuisin kundaliinijoogaa). Kumpikaan ei halua mennä sieltä, mikä on jo valmiiksi tehty. Meijän salille on muuten tulossa monipuolisia tunteja, kuten käsilläseisonta, gymnastics strenght, voimtatunnit, Movement, liikkuvuustunnit, jooga ja pari bonusta odottaa vielä julkiseksi tuloa! Saliyrittäjyys on ollut jo pidemmän aikaa yksi haaveeni ja se on meinannut pariin otteeseen toteutuakkin. Tuntuu et asioita kolahtelee nyt paikoilleen! Mutta kuten aikaisemmassa postauksessa sanoin; elämällä on oma rytminsä – kaikki on helpompaa, kun luottaa, että kulkee sinne minne pitääkin.

Näihin tunnelmiin tältä erää!

❤ Hanna

 

HILJAISUUS

maanantai 4.7.

DSC_7211
they see me rollin’…. they hatin’… xD

Tänään herättiin ennen klo 7, otettiin tsygät alle ja kruisattiin päämajalle. Siellä vedettiin snadi aamupala ja hypättiin papan autoon (sellanen auto, mis ei ollut tuulilasia ja takana oli iso lava johon voi heittää tavaraa). Menin sinne lavalle seisoo ja nauttii sateesta (tekee niin hyvää, kun vähän pääsee viilentyy sateen ja tuulen kanssa). Papa oli lastannut riisipusseja jo (painavia) lavalle ja me vedettiin ympäri kyliä jakelemassa niitä ”tilanneille”. Kun riisipussit oli loppuneet, niin napattiin muutamat uudet täydet (yli 50kg, hartiat kiittää) mukaan. Ihania taas kaikki, nauroivat ja tsemppas kun jaksoin nostaa painavan pussin :D! Ahhh mä nautin siitä viimasta, seisoin siellä lavalla ja vilkuteltiin ja hymyiltiin taas kaikkien kanssa toisillemme. Vitsit mikä fiilis :)! Snadi sade, lämmin tuuli vasten kasvoja eikä huolen häivää!

DSC_7307
tuliterä menopeli brumm brumm

Kun palattiin riisipussien jakelu kierrokselta, niin hypättiin Magdan kanssa Raimundin skoban kyytiin (sellanen missä on sivulla vaunu). Lähdettiin hoitelemaan jotain asioita ja juteltiin Raimundin kanssa kaikista projekteista ja kuinka tarvitaan lahjotuksia, jotta saadaan rakennettua ja hankittua kaikenlaista tarpeellista kyläläisille. On niin absurdia, että meillä esimerkiksi Suomessa heitetään niin hyväkuntoista tavaraa pois, vailla mitään arvoa ja valitetaan vähän lisää kaupanpäälle, kun kangas ei tuntunut just sopivalta tai yksi hylly oli millimetrin liian vino (korostaen, u get the picture anyway). Täällä suurimmalla osalla on peltikatto höskäleitä koteinaan ja kaikki on hyvin.

Tultiin vapaaehtoiskylään ja laitettiin Raimundin kanssa juuri valmistuneeseen majataloon sängyt sisälle. Hetken päästä jouduin vaihtaa mun shortsit pitkiin housuihin, koska Magdan mennessä opettamaan englantia meidän kylän koululaisille, mä menin toiseen kylään temppeliin meditoimaan. Sovittiin Äiti Chin (nunna) kanssa, että saan käydä vielä valmisteilla olevassa temppelissä meditoimassa sillon kun haluan. Se alue on kuin jostain Avatarista mä lupaan.. Aivan mieletön ja Äiti Chille lahjoitettiin paljon hyvää puuta ja tästä puusta on rakennettu hänelle korkea talo, joka on siis aivan älyttömän upea. Talo on tukipylväiden päällä. Käytiin siellä ja ennen kun astuttiin portaista sisään Raimund varoitti, ettei oviaukossa olevan kynnyksen päälle saa astua – heidän uskonnossaan pidetään pahat henget niin pois talosta. Kun talo on kokonaan valmis, niin sinne muuttaa Äiti Chi ja hänen lähin apulainen. Siellä paikassa asuu maantasalla munkkeja ja nunnia, sekä paljon eläimiä. Munkit on miehiä ja käyttää oranssia vaatetta ja nunnat naisia, joilla on yllään valkoinen vaate – oli munkki tai nunna, niin tukka on ajettu pois.

DSC_7192
patsaan takana oleva iso puu on tehty käsin, jos oikein muistan, niin vain yksi ihminen on tämän puu luomuksen takana!! ajatella.. kaikki tarkat yksityiskohdat kaikki. Tää on myös täällä asuvien ihmisten tapa näyttää, että he osaavat tehdä asiat itse.

Kuvittele.. Jätettyäni kengät vielä keskeneräisen temppelin ulkopuolelle astun sisään. Ensimmäisenä vastaan tulee vähän viileämpi ilma, sekä lievästi kostean hiekan ja betonin haju. Joudun kumartumaan hieman, koska rakennelman tuki bambut (samanlaiset mitä suomessakin käytetään, kun jotain rakennetaan tai esimerkiksi kerrostalon ulkopuolta maalataan) ovat sen verran matalia. Edessä on pöytä, josta löytyy vettä, patsaita, kukkia, vihkosia (erilaisille mantroille oletan) sekä almujen keruu boxi. Pöydän takana on ripustettu ylös iso oranssi liina. Kierrän pöydän ja tukipylvään ja pääsen meditointi paikalle. Istahdan siihen bambuista rakennettuun kehtoon (tai enemmänkin muistutti ala-aste ikäiselle lapselle rakennettua sänkyä), yläpuolella on avattu sateenvarjo jonka alla olen, sen yläpuolella katto ja sen katon päällä istuu jätti Buddha patsas (nyt on puhe about 10 metrisestä patsaasta). Kehdossa vieressä on pramea patsas munkista, lautanen ja kynttilöitä. Ahh mikä rauha valtaa mielen ja kehon samantien. Hengitän syvään sisään…. hitaasti ja pitkään ulos.. toistan uudestaan.. uudestaan.. jalat ristissä päällekkäin, kädet makaa polvien päällä… nöyrä ja kiitollinen fiilis vyöryää hartioista lähtien pitkin kroppaa ja kyyneleet valuu. Kaunis hiljaisuus, ulkopuolella olevien lintujen hennosti värittämänä. Rauha, sallivuus, läsnäolo, riittävyys, täyteläisyys. Hengitystä rytmittää rauhallinen tahti, hiljalleen mieleen nousee paljon asioita, muistoja, epäselvyyksiä, luettuja kehonkieliä… Kunnes vaivun unen kaltaiseen tilaan ja herään sivuttain makaamasta kehdon päältä. Sama rauha vielä, on hyvä olla. Istun vielä hetken meditoiden, rinnassa jyskyttää rauhottunut sydän. Kaksi tuntia ja kolmekymmentä minuuttia. Aikaa ei ollut, mutta aika meni nopeaan. Oliko se paljon vai vähän? Siitä ei ollut kyse.
DSC_7194

Raimund ja Magda tulivat hakemaan mut temppeliltä. Mä vaan hymyilin, mulla oli niin täyteläinen olo, niin rauhallinen, niin hyvä olo. Hymy oli kasvoilla kuin tatuointi. Kävelen hitaasti, Magda valittaa jotain, en kuule. Aistin kyllä sen negatiivisuuden, mutten mene ollenkaan siihen energiaan mukaan. Ajettiin toiselle koululle, jonne mua hautajaisissa pyydettiin. Koko ajomatkan vaan hymyilin, vaikka sade iski vasten kasvoja, hymyilin korvasta korvaan. WAU mikä rauha. Kun saavuttiin koululle Raimund jutteli hetken opettajien kanssa. Tämä koulu on paljon hienompi, kuin se meidän kylän. Varakkaampi. Vielä sataa, joten nurtsille ei voi mennä, koska on aivan märkä ja siinä on isoja lätäkköjä. Jäädään sitten asfaltille, minä ja ”30” oppilaista, joita oli ainakin 60 :D. On siis otettava jälleen haastavampi ympäristö jumpassa huomioon. Esittäydyn thaimaaksi sa wat dii khrap, chan chyy Hanna! Jaan lapset isoon piiriin ja menen itse keskelle. Tehtiin hauska alkuverryttely ja kivoja liikkeitä ja leikkejä. Lopussa hieman joogattiin ja rentouduttiin hindikyykyssä. Jälleen ei yhteistä kieltä, mutta tää pantomiimi alkaa oikeesti jo sujuu ja lapset on välkkyjä! Niin kohteliaita, ihania ja upeita! Heidän nauru kyllä tuo valoa jokaisen sydämee. On helppoa käyttää joitaikin merkkejä, mitkä lapset ymmärtää. Esim kädet korville ja korvat hörölle, sormet kiikareiksi silmille ja vetoketjun vetäminen kiinni suusta. Tästä ne lapset innostuu tosi paljon ja toistaa perässä ja sitten on hiljaista. Oli ihanaa :). Loppuun vielä juoksin heittää femmat jokaiselle lapselle ja hetken vielä leikittiin yhessä. Lapset otti musta paljon kuvia ja videoita.. Se on outoa, sitä tekee monet muutkin täällä. Ymmärrän kyllä, ettei täällä paljoa länkkäreitä näy, tälläkin hetkellä taitaa olla Raimund, Magda ja minä ainoat. Vastaan ei oo ainakaan tullut muita. On varmasti tosi outoa heille.

tahi3
Raimund Wagner / Volunt2Thai
thai
magical moment I will remember this forever 🙂

Temppelissä oleminen rauhoitti paljon.. Tuli luottavainen olo. Onhan mulla suomen päässä paljon asioita auki, että mihin päin kulkea ja mennä. Sen tiedän, et uudet ja haastavat kokemukset on tervetulleita – eikä paikallaan hengailu. En halua tuoda niitä ’huolia’ tänne ollenkaan, mutta meditoidessa tuli luottamus ja usko, että vedän oikeat asiat puoleeni. Mä oon niin kiitollinen Äiti Chille ja Raimundille, että saan mennä sinne.. Tuo oli yksi asia, mitä toivoin löytäväni täältä. Paluu meditoinnin ääreen. On helpompi antaa muille, kun antaa ekana itselleen. Oon muutenkin huomannut kantavani tietynlaisia muureja ja alkanut oivaltemaan, mistä muurien juuret on lähtöisin. Kyse on siitä, kauanko niitä juuria itse ruokin – joku antaa siemenet, mitä päätän niistä itse kasvattaa? Tuntemukset, ajatukset, sanat, teot.. Voi kun näitä on niin helppo kirjottaa, todellisuus onkin muu juttu.

DSC_7195

Mutta näihin fiiliksiin, sawadikhaaa!

Hanna 🙂

OMA TREENAAMINEN?

  • way too easy! Täällä tulee liikuttua paljon skobilla tai autolla, mutta myös pyörällä,
  • Riisipussit painaa oikeesti paljon ja kun pitää huolen ergonomiasta niitä nostellessa niin saa hyvän treenin. Itse lähdin syväkyykystä ylös :D,
  • Mulla on Bodybalancen koreografioita paljon koneella duunin takia. Niitä on tullu tehtyyn ja sitten vielä dynaamisempi treeni perään,
  • Luovuus on oiva apukamu! Treenasin esimerkiksi suoria kärrynpyöriä autotien viivan päällä (ei oo mikää kauhee ruuhka täällä :D). Vedin leukoja ja vatsoja tässä meidän rakennuksen katon tukipidikkeessä (siin ei sais kyllä roikkua)… kaikkea sitä kekkaa, kun viittii,
  • Punneruksia voi varioida, vatsat ja selät tehdä seisten, roikkuen, maaten, istuen, hyppyjä, kyykkyjä, askelkyykkyjä…… Vau siinähän on jo koko kehon treeni!
  • JA mun lemppari jumppakirja, jossa hyviä vinkkejä kehonpainotreeniin:
  • DSC_7310
    Kehonpainoharjoittelu Movement Rajala/Härkönen