Onnistumisia ja kompastuksia

Täällä porskutellaan eteenpäin! Huijaisin jos sanoisin, ettei stressiä ole ollut – on. Kuitenkin hyvä muistaa, että a) stressi on myös hyvä asia, b) kivat, jännät ja uudet asiat voivat lisätä stressiä myös, c) joskus tulee täysin odottamattomia ylläreitä eri suunnista ja d) PMS. No words needed.

Maanantaina riitti tehtävää ja menoa. Aamu alkoi perusteellisesti joogalla ja rentoutumisella. Kahvia koneeseen ja työn ääreen (toimin toimistotöiden suhteen parhaiten aamuisin, vaikka ne jatkuukin osissa iltaan). Nopea taukojumppa väliin ja valmistautuminen haastatteluun. Kunnallissanomien toimittaja tuli tekemään kehittämästäni Tietoinen Temmellys -konseptista jutun. Haastattelu oli oikein mieluisa, keskustelua olisi voinut jatkaa iltaan asti! Haastattelusta lähdin ajamaan Seinäjoelle joogakoulu Sanmayaan tuuraamaan flowjoogan ja google mapsin avulla tein kotimatkasta sekavan ja vaivalloisen. En tajua miten google maps ohjaa kääntymään yhtäkkiä kohdasta, missä on aidat molemmin puolin, tai sitten vaihtaakin reittiä paljon pidempään? Pieni raivoaminen, ”kiroilujooga”, siihen väliin, vannominen tuhannennen kerran etten enää koskaan aja yhtään minnekkää, enkä VARMANA käytä google mapsia. Hetken hiljaisuuden ja hengittelyn jälkeen rupesin naurujoogaamaan ja mantraamaan – ihan uskomatonta miten noinkin yksinkertaisilla asioilla pystyy nollaamaan tilannetta! Se vain kaipaa hieman viitseliäisyyttä, heittäytymistä ja asiasta irrottautumista.

Tiistaina tuli ikävähkö meili asiasta, mikä ollaan totaalisesti unohdettu. Meinasin stressaa sen johdosta itseltäni about 2 vuotta eliniästäni pois, kunnes menin metsään (eli takapihalle) hengittelemään ja kirjoitin nousseita fiiliksiä ylös, jotta pystyin kyseenalaistamaan niiden totuudellisuutta. Meilin ansiosta tuli kuitenkin kiirus tiettyjen asioiden kanssa. Nyt kun omat resurssit on tiukasti kiinni jo monessa muussa asiassa, kyky ottaa vastaan työnmäärää lisääviä ylläreitä on ymmärrettävästi huonompi. Teen tällä hetkellä enemmän mm. rentoutumista ja yinjoogaa, kuin koskaan ennen, enkä halua edes miettiä minkälainen olo olisi ilman näitä. Mitä enemmän on jotain tiettyä, sitä enemmän on lisättävä siitä palautumista – eikä niin, että porskutellaan eteenpäin ilman lepoa. Lepo ei ole ”sitten kun” -juttu, vaan joka päivän asia.

Oon syystä fokusoitunut hyvään, positiiviseen ja kantavaan – en kuitenkaan kiellä negatiivisempia tuntemuksiani, vaikken anna niille valtaa. On tullut vastaan latistavia, ahdistavia ja voimia vieviä tilanteita (kyse ei ole nyt salista, sillä meillä molemmilla on yhdessä ja erikseen monta muutakin rautaa tulessa). En kuitenkaan päästä itseäni looppiin, missä kelaan, et ei tästä tuu mitään tai tuntuu omat ja toisenkin rahkeet loppuvan – TAI sitä asennetta, missä puhutaan mm. näin: ”miks aina mulle”. Niille ei ole käyttöä tässä hetkessä. Kysymys onkin, miten tästä eteenpäin? Unohtamatta pysähtymistä ja syvään hengittelyä. Samasta hetkestä löytyy kuitenkin myös kiitollisuutta, rakkautta, onnea, rauhaa, naurua ja iloa! Meillä on nyt iso mäki kivuttavana, mutta me päästään sen yli. Matkassa meillä on paljon onnistumisia ja hyviä juttuja, eli ei anneta näiden haasteellisempien (opettavaisten), ikävempiä tunteita herättävien asioiden syödä muualta iloa! Yksi iso pilvi ei peitä valoa! Ja on ennen muuta rikkaus elää läsnä elämän kaikkien sävyjen kanssa.

”Uusien ideoiden tai viisauksien opiskelusta ei ole mitään hyöytyä jos et sovella niitä käytäntöön. Kirjojen lukeminen tai esitysten kuuntelu saattaa tuoda elämääsi hetkellisen energiapuuskan, mutta ne eivät aikaansaa pitkäaikaisia tai pysyviä vaikutuksia.”

Olen tässä hetkessä syvästi kiitollinen kaikista niistä opettavaisista ja kasvattavista kolhuista&kokemuksista, mitä olen elämäni aikana saanut – ne on olleet täällä vain vahvistamassa mua. Erityisesti sisälläni olevasta sisusta ja armeliaisuudesta, mitkä ovat nousseet nyt kunnolla esiin. Keskittymisestäni siihen, mitä haluan, vaikka väsyttäisikin. Myöskin NLP:stä (once again) ja ihmisistä tarinoineen, mihin sain tutustua. Onnellinen, että olen löytänyt joogan ja mindfulnessin. Harjoitellut siis hyviä tapoja, jotka auttavat haastavissakin tilanteissa viemättä extra voimia. Tehnyt hyviä valintoja, vaikka olisinkin saattanut niitä välillä vastustaa – tai ne olisivat tuntuneet liian vaivalloisilta tai se yleisin; ei oo mun juttu. Kiitollinen Jukan ja mun loistavasta yhteydestä ja tavasta kommunikoida. Kun me keskustellaan toistemme kanssa, me ollaan läsnä ja kuunnellaan, eikä niin, että kuunnellaan vain vastatakseen. Kun puhutaan toisen asioista, keskitytään niihin, eikä toinen ala puhumaan omistaan. Ja annetaan olla silloin, kun ei ole vielä aika käydä asiaa läpi. Ollaan läsnä toiselle ja tuetaan. Mutta ennen kaikkea niin tajuttoman otettu siitä, miten upeita asiakkaita ja työntekijöitä meidän salilla on ja miten suuri voimavara heidän läsnäolo on!

❤ Haasteet opettaa. Ennen muuta ne auttaa meitä löytämään niitä upeita asioita sisältämme, joita emme ole edes tajunneet etsiä.

❤ Kiitollisuus, ilo ja nauru eivät kuulu vain hyviin päiviin! 

❤ Vähemmän itsekeskeisyyttä, enemmän me-henkisyyttä! Meillä on Jukan kanssa niin super-tiimi, että mennään läpi harmaan kivenkin! Together we can make it better!

❤ Toisen kuuntelusta ja auttamisesta on monesti apua myös itselleen, ollaan täällä siis toisiamme varten! 

-Hanna 🙂

 

 

Kohti uusia tuulia

cofNyt kun on kertonut kaikille tästä muutosta, niin meille taitaa olla tulossa sinne jonoksi asti vierailijoita! Hah-haa, ei muutakun sinne vaan, tilaa löytyy! Ja on tullut kutsuja lähialueella toimiville kuntokeskuksille /saleille/studioille ynnä muille pitämään erilaisia workshoppeja ja touhuamaan yhteistyöjuttuja. Jukan Movement system koulutuksille on myös tehty tilauksia. Toivottavasti aika riittää kaikkiin yhteistyöpyyntöihin ja päästään tutustumaan laajemmin sekä saamaan uusia kokemuksia eri tiloissa. Ollaan oltu niin kiitollisia siitä, miten tervetullut olo on tullut!

Viime viikon alku meni hujahtaessa ohi, oli sen verran kaikkea ettei meinannut ihan koppia saada. Pienimuotoinen riitakin pääsi Jukalle ja mulle tulemaan. Molemmat on tehnyt nyt paljon duunia, ottanut asioista selvää ja järkkäillyt kuvioita sekä aikatauluja, melkeenpä koko hereillä olomme ajan, niin on automaattisesti lähtenyt hieman etäämmälle toisesta. Mainittakoot vielä lisäki, että tämä nykyinen talo on edelleen myymättä ja uuden talon rakennusasiat sunnitteilla. Riita oli hyvä juttu, sillä siinä pääsi molemmilla pintaan muutoksiin liittyviä ’pelkoja’. Molemmat sai niitä kiukun avittamana sanottua toiselle ulos päästään ja huomasi, että suurin osa on ihan höpöä! Joskus riita ja sen nostattamat tuntemukset auttaa sanottamaan pinnan alla olevia fiiliksiä ja selkeyttämään, että mikä on höpöä ja mikä totta. En kuitenkaan sano, että aina riidan avulla käsittelisi asioita, vaan enemmänkin sitä, ettei heti lähde hyssyttelemään jos hieman myrskyää. Riidat ovat mahdollisuus niin itsensä että ihmissuhteiden kehittämiseen. Kunhan asiat puretaan molempia kunnioittaen. Olen NLP:n avulla oppinut huomaamaan paremmin, miten tuon välillä riitoihin mukaan siihen liittymättömiä asioita – niiden toimien ikään kuin bensana. Selkeyden avulla oon pystynyt työstämään niitä ja se on helpottanut suuresti. Onneks meillä on Jukan kanssa aivan mieletön yhteys ja kyky puhua asioista rehellisesti. Vaikka toinen ottaiskin välillä pannuun.

cof
OonaKcampin mediatilaisuudesta. Kiitos Maria, Steffi, Kriselda, Karita, Laura, Oona ja Eevsku ❤

Torstai aamu alkoi tankotanssien Oona Kivelän OonakCampilla ja sen jälkeen lähdettiin Jukan kanssa Seinäjoelle yöksi. Oli vaikea nukahtaa, kun päässä pörräsi sikana kaikkea, enkä ollut kerinnyt aamulla joogaamaan enkä kirjoittanut illalla päiväkirjaan. Samalla tuli ymmärrettyä miksi niitä teen: jotta saan ajatusten volyymia hiljaisemmaksi ja maadoitan itseni olevaan hetkeen. Aamulla kävin ohjaamassa Movementin ’juhannus jumppana’ naisten kuntokeskuksessa. Aivan mahtava porukka mielettömällä innolla messissä! Arvostan asiakkaita, jotka osaavat olla oppilaan roolissa, avoimenmielen ja innon kera (ps.arvostan kyllä muitakin). Tunnin jälkeen jäätiin palaveeraamaan salin yrittäjän Emilin ja ryhmäliikuntavastaavan Marjon kanssa. Palaverin jälkeen lähdettiin Jukan kanssa Jalasjärvelle. Olo muuttui heti päästessä vehreyteen ja luonnonhelmaan. Kävin käppäilemässä pellon lähistöllä ja moikkaamassa meidän naapuri heppoja ja meidän toisen naapurin karhun kokoinen koira tuli moikkaamaan mua – juosten ja haukkuen perääni. Hetken aikaa mietin juostako karkuun vaiko pissata housuun. Kääntyessä kuitenkin koiraan päin, alkoi se heiluttaa häntää ja hiljeni – säästyin siis hieltä ja housujen kastelemiselta, fiuh! Villejä hetkiä Jalasjärvellä!

cofJalasjärvellä oli ihanaa, juhannus vietettiin Jukan ystävien kera ja oli kiva kuunnella heidän murretta. Havahduin jossain vaiheessa siihen, miten oma stadin slangi kuulostaakaan oudolta murteen seassa. Toivottavasti ihmiset ymmärsi mitä välillä puhuin. Käytiin myös pörräilemässä ympäriinsä ja tsekkaamassa tulevan salin tilat. Saatiin salin suunnitelmat hyvälle mallille ja remppa aloitetaan hetimmiten elokuussa. Tykkään siitä alueesta paljon, siellä on helppo kulkea ja sielu lepää. Kaupunki miljöön hölinä ei seuraa perässä ja on vahvemmin yhteydessä luontoon. Ja ne hepat. En varmana pääse yli siitä, et meidän naapurissa asuu heppoja! Kun käytiin kävelyllä nähtiin heppojen omistajan tulevan pellolle ja hepat alkoi seuraamaan häntä. Ne oli tosi tottelevaisia, siis ihan kun koirat. Siinä vaiheessa aloin kelaamaan, et oon erkaantunut eläimistä liikaa. Hetken päästä kysyin Jukalta 10 pisteen kysymyksen: ”voiko hepoilla ratsastaa talvellakin?” (en tosissaankaan tiedä mikä älynväläys tää oli). Hetkeksi tuli hiljaista ja siinä vaiheessa viimeistään ymmärsin, että mä oon tosi erkaantunut eläimistä. Mut hei, kun kysyin Jukalta, et ajeliko se junnuna skoballa, niin se kysyi ”mikä se on?”, et mun mielestä me ollaan ihan tasoissa.. Oon muuten alkanut kelailee sukujuuriani ja tiedustelin äipältä, että mistä päin meidän juuret tulee, niin äidin isän puolelta olen ainakin 5 sukupolven stadilainen. Not bad!

cof

Omat visiot meidän Movement Jalasjärvi kehonpainoharjoittelu salista selkeentyy ja vahvistuu jatkuvasti! Olen selvillä vesillä siitä, mikä on mun juttu ja tyyli (vaikka nämä koko aika kehittyy) – sen verran kokemusta, koulutusta, itsetuntemusta ja itsensä monipuolista kehittämistä takana ja polttavaa intohimoa mukana. Mikä parasta on se, että meillä on Jukan kanssa monet yhteensopivat intohimon kohteet, tyyli ja unelmat. Erilaisuudet on ainakin tähän mennessä vaan vaikuttaneet positiivisesti molempien juttuihin! Ollaan tekeviä, luovia ja aikaansaavia tyyppejä, on ollut oikeesti todella mahtavaa jakaa nää ja samalla yhdessä pohtia miten höllätä ja tasapainottaa (Jukkakin on alkanut harjoittamaan aamuisin kundaliinijoogaa). Kumpikaan ei halua mennä sieltä, mikä on jo valmiiksi tehty. Meijän salille on muuten tulossa monipuolisia tunteja, kuten käsilläseisonta, gymnastics strenght, voimtatunnit, Movement, liikkuvuustunnit, jooga ja pari bonusta odottaa vielä julkiseksi tuloa! Saliyrittäjyys on ollut jo pidemmän aikaa yksi haaveeni ja se on meinannut pariin otteeseen toteutuakkin. Tuntuu et asioita kolahtelee nyt paikoilleen! Mutta kuten aikaisemmassa postauksessa sanoin; elämällä on oma rytminsä – kaikki on helpompaa, kun luottaa, että kulkee sinne minne pitääkin.

Näihin tunnelmiin tältä erää!

❤ Hanna