Tietoinen Temmellys -lasten kurssi

 

13501802_601175460050779_7898723706270707489_n
Kuva: Volunt2Thai

Mikä Tietoinen Temmellys?

Tietoinen Temmellys on aivan uusi konsepti, jossa harjoitteiden pääpaino on tunne-ymmärryksessä, tunteiden sanoittamisessa, keskittymisen kehittämisessä, sosiaalisten taitojen rakentamisessa, luovassa liikkeessä, joogassa ja rauhoittumisessa. Kurssilla käytän erilaisia pedagogisia menetelmiä hahmottamista ja tuntirakenteen selkeennyttämistä varten. Voisi siis sanoa, että tämä on ikään kuin lasten mindfulnessia. Aihe, joka puhuttaa meitä kasvatusalalla hyvinkin paljon. Asia, jota kaivataan yhä enenevissä määrin mukaan esimerkiksi oppitunneille ja harrastuksiin.

thai

Vähemmän on enemmän

Lapsille on tarjolla nykyään kaikenlaisia pika ärsykkeitä, joista saadaan nopea nautinto mutta ’tyhjä olo’ jälkeenpäin. Samalla erilaiset aistiärsykkeet ja infotulvan määrä ovat suuria, jotka jo itsessään aiheuttavat niin levottomuutta, sekavuutta, lyhytjänteisyyttä kuin hallitsemattomuutta. Puhumattakaan melusta ja rajaamattomasta tilasta. Mitä pienempi ja yksinkertaisempi tila on, sen rauhallisemmin lapsi pystyy olemaan ja mitä selkeämmin rajat ja säännöt asetetaan, sen helpompaa niiden vastaanottaminen hänelle on. Meillä aikuisilla aivot kykenevät monimutkaisiin ajatuskiemuroihin erilaisine käsitteineen ja hahmotuksineen, mutta lapsille toimii parhaiten yksinkertaiset ja konkreettiset asiat. Ei siksi, että lapset olisivat tyhmiä, vaan siksi että heidän aivojen kehitys on vielä kesken ja kokemusmaailma kovin suppea. Tätä kehittymistä tulisi tukea tietoisuuden avulla: kun tehdään jotain, oli se sitten matematiikan laskemista, nenän kaivamista tai liikunnan harrastamista, niin ollaan tekemisessä läsnä ”mitä minä teen juuri nyt ja missä olen?” (pienillä lapsilla tämä tuleekin automaationa). Läsnäolon avulla päästään käsiksi ajatuksiimme, tuntemuksiimme, omaan itseen kuin ympäröivään maailmaan. Kasvetaan ymmärryksen kera, jossa valta omaan hyvinvointiin löytyykin sisäpuolelta: ”lisäämällä tietoisuuttani, minä voin vaikuttaa omiin tekoihini, tuntemuksiin, sanoihin ja ajatuksiin. Näiden avulla vahvistan itsetuntoani ja kykenen olemaan sosiaalisissa tilanteissa assertiivinen.” 

”Scientific studies on the impact of yoga, meditation, and mindfulness on young minds show it can improve self-control, reduce anger, anxiety, and depression, increase self-esteem, and even boost academic performance, learning, and memory. ”
http://www.MeddyTeddy.com

Mitä haluan tarjota?

Haluan tarjota yksinkertaisuutta. Mitä yksinkertaisemmaksi ohjeistuksen ja toiminnan
tekee, sen helpompaa oppiminen lapselle on. Kurssilla käytettävät opetusvälineet selkeennyttäävät tekemistä ja auttavat lasta keskittymään paremmin. Asetan selkeät ja konkreettiset rajat sääntöineen. Rajat, rutiinit ja reilut säännöt tuovat turvaa, sekä osoittavat välinpitoa. Opetusvälineiden ja ohjeistuksen ennakoimisella tekeminen pilkotaan lapsille ymmärrettävään muotoon. Oppiminen tapahtuu usean toiston kautta, siksi sisältöä on sopivan verran ja tehtävät liittyvät toisiinsa. Roolini ei ole olla jatkuvasti äänessä, vaatia ja vetää ”showta”, vaan muun muassa auttaa lapsia hahmottamaan kehoaan, tilaa ja tekemistään, sanoittamaan tunteita, liikkumaan turvallisesti ja ennen kaikkea olla turvallinen aikuinen. Toimin roolimallina konseptissani opetettaviin asioihin, sillä lasten kanssa toimiessa on tärkeää, että sanat ja teot ovat yhteydessä. Näytän siis hyviä sosiaalisia taitoja, tunnetietoisuutta, sallivuutta ja läsnäoloa, sekä liikun turvallisesti rauhallisesti hengittäen. Annan mukavia kotitehtäviä, joissa lapsi saa yhdessä vanhempien kanssa miettiä niin tunteita, kasvojen ilmeitä kuin esimerkiksi kaveruutta. Ensimmäisenä kertana kullekin annetaan kotiin vietäväksi moniste, joka on hyvä käydä vanhempien kanssa läpi (ohjeita, toimintatapoja jne).

YogaKids_Poster-web
Lähde

Konseptin kehittäjä

Idea on muhinut mielessäni jo teini-iästä asti. Olen aina ollut hyvin kiinnostunut ihmismielestä, kehosta, tunneälystä ja käyttäytymisen tutkimisesta. Tein 21 -vuotiaana avoimessa yliopistossa vastaavanlaisen tuntisuunnitelman, sillä mielestäni esimerkiksi tunnetietoisuus jäi vaille tarpeellista huomiota. En tosin silloin osannut kuvitellakaan, että joku päivä idean pohjalta mitään toteuttaisin! Kiitos opiskelun ja työkokemusten lasten parissa, olen nyt toteuttamassa isoa unelmaani. Työskentely niin peruskoulussa, kuin lasten harrastusten parissa ovat antaneet minulle paljon erilaisia oivalluksia ja työkaluja. Olen ollut onnekas, kun olen päässyt seuraamaan kovan uran luoneiden kasvatusalan ammattilaisten työskentelyä, menetelmiä ja luovuutta. Olen saanut heiltä uskoa, luottamusta ja sparrausta omaan ammattitaitooni. Vaikuttava sysäys idean toteuttamiseen tuli oltuani kaakkois -Thaimaassa vapaaehtoistöissä ohjaamassa liikuntaa koululaisille. Yhdessä koulussa lapset meditoivat aina ruokailun jälkeen 30 minuuttia, mikä oli todella häkellyttävä näky! Lapsilla oli läsnäolo silmissä, he olivat siinä. ”Tätä minä haluan tuoda Suomeen!” ajattelin sen enempää asiaa suunnittelematta.

IMG_20170202_221044_781.jpg

Tavoitteeni

Tavoitteeni on tuoda ilmi tunneälyn, sosiaalisten taitojen, kommunikoinnin, tietoisuuden ja rauhoittumisen tärkeyttä. Mitä nuorempana näiden taitojen harjoittaminen aloitetaan, sen tasapainoisempia, sallivampia, terveempiä aikuisia lapsista kasvaa. Tai ainakin heillä on erilaisia toimintamalleja tiedossaan. Peruskoulummekin tavoite on hyvin pitkäkantoinen: se, että oppilaat voivat hyvin ja osaavat käyttää oppejaan hyödyksi ollessaan aikuisia. Rakennamme siis itseämme kohti parempaa aikuisuutta. Hyvät ihmissuhteet, hyväksytyksi tulemisen tunne, selkeät rajat ja säännöt (= välinpito), tunteiden läpikäyminen yhdessä turvallisten aikuisten kanssa, sekä sosiaalisten taitojen kehittämisen avulla luodaan hyvää pohjaa aikuisuudelle. Kurssilleni lapset saavat tulla juuri sellaisina kun ovat, niillä taidoilla mitä on ja tuntea, mitä tuntevat.

”Monia lapsia leimataan ’hankaliksi’ siksi, että heillä on vain puuttelliset sosiaaliset
taidot. Lapset voivat oppia sosiaalisia taitoja, eikä heitä tule leimata epä-
sosiaalisiksi. Kun lapset kasvavat ja heille opetetaan sosiaalisia taitoja, he hallitsevat
vaikeitakin sosiaalisia tilanteita. Lapset voivat oppia uusia asennoitumis-
tapoja ongelmatilanteiden hallitsemiseen. He oppivat myös entistä kehittyneempiä asenteita toisia kohtaan, ja heidän sosiaalinen kompetenssinsa vahvistuu.”
Reijo A. Kauppila, Vuorovaikutus- ja sosiaaliset taidot (PS-kustannus 2000).

Missä kurssi pidetään?

Olen niin iloinen, että pääsen toteuttamaan konseptini ensimmäiset kurssit Hyvinvointistudio Lupauksessa (Rikhardinkatu 1, 5 krs. Helsinki). Lupauksessa on aivan mielettömän rauhoittava ja parantava fiilis. Sen isompi studio sopii juurikin hyvin kurssin toteuttamiselle, sillä tila on esteetön kevyine väreineen ja luonnon valolla täytetty.

Kurssin ajankohta:
28.5.,4.6.,11.6. ja 18.6.
(4 sunnuntaita peräkkäin).

4-6 vuotiaiden ryhmä klo 13-13:45,
6-9 vuotiaiden ryhmä klo 14-14:45.

Koko kurssi 120e,
Kertamaksu 35e.

Ilmoittautumiset ja yhteydenotot: hanna@hyvinvointistudiolupaus.fi

Ryhmän maksimi koko on 12 oppilasta.

blogihanna
Rauhallisin terveisin,
Hanna Härkönen

”Researchers in New York assigned schoolchildren with autism either to a daily yoga program or a standard routine (control). – The therapeutic yoga-based curriculum included yoga breathing exercises, movement sequences and relaxation.“This study demonstrates that use of daily classroom-wide yoga interventions has a significant impact on key classroom behaviors among children with autism-spectrum disorder (ASD),” the study authors write.”
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22917120

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Uskalla(n) Rohkeasti

blogihanna
Mitä sinulla on menetettävää jos uskallat rohkeasti?

Uskallatko unelmoida?

Huhh… Paljon muutoksia lyhyessä ajassa. Välillä tulee niin epätodellinen olo – se Hanna, joka joskus pyyteli anteeksi omaa olemassa oloaan ja pyrki tekemään kaiken että olisi näkymätön, on nyt tässä toteuttamassa unelmiaan? Unelmiaan, joita ei edes uskaltanu kunnolla unelmoida! Mun unelmat on aina olleet enemmän sellaisia, jotka vaikuttavat muhun sisäisesti, ei niinkään mitään materiaalista. Ja nyt on pakko sanoa, että kova työ oman itseni eteen on tuottanut tulosta. Se työ on vaatinut paljon ja olot on useasti olleet tukalia, sillä tuttu ja turvallinen on tietenkin aina helpompi valinta. Siksi opetin itseni valitsemaan sen haastavamman, sen missä on oltava läsnä, laitettava itseään likoon ja luoda uudenlaisia työkaluja. Omina pähkinöinä on toiminut intohimo kasvuun, oppimiseen kuin esimerkiksi ammattitaidon kehittämiseen. Työ ei tietenkään lopu tähän, enkä sitä tahtoisikaan.

Löysin mun vanhoja tavoitekarttoja ja äimistyin: ”mä olen toteuttanut näistä neljästätoista jo lähes kaiken! Missä vaiheessa? Voi apua, musta olikin näihin!” Tavoitteiden asettelu ei jää tähän, mutta tuosta sain ison onnistumisen tunteen -hyvä minä ja kiitos kaikki upeat ihmiset, jotka on mua auttaneet. Oivallus pysäytti minut hetkeksi ja täytti puhtaalla onnella. Ajatella.. ja välillä kauhea räpiköinti kaiken kanssa, pelkomieli huutaen korvaani epäilyjä, rajoja, esteitä, puutteita. Välillä on tuntunut ettei mikään etene, mutta huomaamattani edistymistä on tapahtunut monella eri tasolla. Ymmärryksen vallatessa mieleni: ”pysähtyminen on tärkeetä, oma-aika on kultaakin arvokkaampaa ja elämä ei ole niin vakavaa, miltä se välillä tuntuu!” Tämä vahvisti uskoa itseen, vaikka kuinka pelottaisi tai ahdistaisi. Kiitos kaikkien elämässäni olleiden kokemusten, jaksan luottaa asioiden hoitumiseen, vaikka fiilikset sillä hetkellä olisi täysin muuta. Ja mä tiedän, että meissä kaikissa on tämä sama. Kaikki hoituu. Sekunti kerrallaan.

Uskallan (vähitellen) luottaa (enemmän)

Haluan jakaa muutamia uudistuksia, jotka ovat hieman ravistelleet mun kevättä. Paljon kaikenlaista muutakin tekeillään, asioita joista olen unelmoinut, tuntenut omakseni ja tiennyt että joskus nämä käy kohdallani toteen. Miksei ole käyneet aikaisemmin? Uskon, että aikaisemmin en ole ollut vielä valmis niiden vastaanottamiseen. On tarvinnut oppia, kehittyä, oppia uudestaan, kasvaa, saada kokemuksia, nähdä laajemmin… Unelmat kuitenkin sydämessä mukana, seuraten kasvua. Vähitellen kehityksen ja vahvistumisen kasvaessa on sydän uskaltautunut hiljalleen avautua – päästäen unelmat kehoon, omaan tietoisuuteen, luomiseen => ohjaten suuntaani, vaikka olisi kuinka pimeää. Mikä on kuitenkin ollut tärkein tekijä? Itsearvostus. Oma sisäinen puhe, tapa nähdä ulkopuoliset asiat kuin ihmiset.

Sitten uudistusten pariin:

-> Ilokseni haluan kertoa, että aloitin valmentajana Hyvinvointistudio Lupauksessa, alan kirjoittamaan Lupauksen nettisivuille blogia, sekä järjestän siellä vielä tämän kevään aikana lapsille Tietoinen Temmellys – kurssin (jo kauan muhinut unelmani! Kirjoitin junnunpana avoimessa yliopistossa opsikellessa tämänlaisen tuntisuunnitelman peruskouluihin). Kurssilla harjoitellaan muun muassa rauhoittumista, joogaa, tunteiden sanoittamista, sosiaalisia taitoja, käyttäytymistapoja, luovaa liikettä, kuuntelemisen jaloa taitoa, kehonhahmottamista kuin syvää hengittämistä (linkki kurssiin artikkelin lopussa). Tuntia varten tulen vielä haastattelemaan muutamia erityisopettajia ja heidän näkemyksiään niistä työkaluista kuin menetelmistä, joita aion tunnilla käyttää (ajatella tämäkin on yksi unelmani; haastatella oman alansa ammattilaisia ja kuulla heidän pohdintojaan omasta työstään, kuin oivalluksistaan!) Haluan hioa tämän niin hyväksi, kuin suinkin vain voin! Ja mulla ei ole tapana päästää itseäni helpolla (mikä on välillä todella ärsyttävää – mutta palkitsevaa). Hyvin tehty suunnittelu on jo iso osa itse työtä!

-> aloitan kirjoittamaan Safkanettiin omaa blogiani nimellä Move with Hanna. Blogin sisältö ei tule olemaan vain liikuntaa, vaan hyvinvoinnista omasta näkökulmastani. Mun oma juttu on olla aito kaikkine puolineen ja se tulee varmasti tässä blogissa esille. Blogissa kirjoitan myös omaa heräämistäni ekologisempaan elämään. Ai siksi, kun se on sana joka on nyt vahvasti pinnalla? Kyllä varmasti (kiitos siis Safkanetin bloggaajat tiedon jakamisesta!), mutta myös mököttäessäni ja dumailemassa jo maailmanloppua tajusin olevani aivan toope.. Nyt on aika tehdä työtä asioiden eteen! Eteen voi tehdä paljon ja enemmän. Minä yhtenä ihmisenä en pelasta maailmaa, mutta me ihmiset yhdessä saadaan isojakin muutoksia aikaiseksi. Kyllä, me ollaan jokainen niin pirun arvokkaita, meidän teoilla on väliä.

Blogin kirjoittaminen tarkoituksella = yksi iiiiiso unelma jo monen vuoden ajan. Tämä oman blogin kirjoittaminen on ollut vähän vailla suuntaa ja siksi onkin niin ihanaa, että Lupaus ja Safkanetti opastaa minua.

Lopussa kiitos seisoo?

Kyllä. En ainakaan voi sitten sanoa, ettenkö olisi tehnyt unelmieni eteen töitä ja uskaltanut rohkeasti. Olen tässä viime aikoina tehnyt niin isoja asioita omaan mittakaavaani nähden, että heikompi versio itsestäni olisi menehtynyt jo pelkän ideoinnin tuottamasta stressistä. Koko aika usko itseeni kasvaa ja tiedän pystyväni toteuttamaan omia asioitani. Ymmärrän, että mulla on paikkani tässä maailmassa, aivan niin kuin sinullakin. Meillä on niin paljon annettavaa toisillemme, silloin kun ollaa rohkeasti omia itsejämme.

Sellaisia ajatuksia tänään, nyt kirjan pariin ja sitten vetämään zetaa, sillä viime yö tuotti vain muutaman vaivaisen tunnin unta (jos edes sitäkään). Mutta kuten jo sanoin; Kaikki hoituu. Sekunti kerrallaan. Hyvää yötä ❤

-Hanna 🙂
@movewithhanna

Linkit:

Tietoinen Temmellys -kurssin sisällöstä:
http://hyvinvointistudiolupaus.fi/innostu-liikunnasta-kurssi-lapsille/?utm_content=buffer8b55c&utm_medium=social&utm_source=facebook.com&utm_campaign=buffer

LUPAUS -esittäytyminen:
http://hyvinvointistudiolupaus.fi/2017/05/08/hanna-harkonen-mukaan-lupaus-tiimiin/?utm_content=buffera2d7e&utm_medium=social&utm_source=facebook.com&utm_campaign=buffer

Safkanet -sivut (teen esittelyni piakkoin):
https://safkanet.fi/

MATKA JATKUU

Tänään jatkan matkaani Udon thanin landelta Bangkokiin. Tasan kolme viikkoa tuli oltua ja loppujen lopuksi mulla ei oo muuta, kuin positiivisia tuntemuksia itse paikasta asukkaineen ja kokemuksineen. Olen todella kiitollinen vietetystä ajastani täällä. Päätökseeni lähteä Bangkokiin vaikutti se, että mun piti tavata siellä yksi Raimundin tuttu ja sopia muutamista markkinointi asioista (ei liity volunt2thaihin) ja se, että mun kaveri oli juuri menossa sinne. Ihan kiva päästä näkemään erilainen Thaimaa.

13697214_609975525837439_3266246928292520613_n
baby bye bye bye.. 😀

Vietettiin mun läksiäisiä Raimundin kanssa kahdestaan, Marion oli meidän kanssa hetken muttei halunnut juoda kauheasti kaljaa koska on just lopettanut tupakanpolton. Hyviä keskusteluja ja jälleen todella mieltä avaavia juttuja tuli esille. Myös ekaa kertaa täällä olon aikana jouduin laittaa svetarin ja takin päälle! Oli mageeta, istuttiin ulkona pöydän ääressä katoksen alla ja meijän ympärillä salamoi, ukkosti ja satoi aivan törkeän paljon. Taivas oli salamoinnisti aivan pinkki ja niitä välähdyksiä tuli joka suunnasta. Muuten oli todella pimeetä (ei viiti pitää ulkona liian montaa lamppua päällä, koska sillon siin pörrää sellanenkin ötökkä armeija), mut salamoidessa oli aivan valoisaa. Upea ilta ja tuntu uskomattoman hienolta saada niin aitoa ja hyvää palautetta panostuksestani.

13726793_609975259170799_7515852668455146296_n

Kalja kolisi aamulla päässä ja olo oli kaikkea muuta kuin reipas. Ei auttanut jäädä punkkaan itkeen, vaan hop hop ylös, aamupalalle ja sit takasin vapaaehtoiskylälle rakennuspuuhiin. Hauskaa yhdessä tekemistä ja olemista :). Puuhastelun jälkeen menin Ban nong khungin koululle ohjaa vikat jumppani.. Itkuhan siinä tuli, mutta hauskaa oli. Ohjauksen loputtua kaikki lapset tuli halaamaan, heittää femmoja ja jotkut toivat lahjoja (kukkia ja suklaata). Kaikki muut vapaaehtoiset ja Raimund olivat siellä myös. Tämän jälkeen lähdin vapaaehtoiskylälle pakkaan ja sitten Raimund tuli hakee mut ja ajettiin bussipysäkille. Rupateltiin puolisen tuntia kunnes dösä tuli, annettiin halit ja hyppäsin kyytiin. Bussilla meni noin tunti Udon thanin keskustaan ja puolessa välissä alkoi sataa kaatamalla. Istuin just niin, että kaikki vesi tuli mun päälle oviaukosta (ei ole ovea) :D. Oli kyllä niin massasta poikkeava olo jälleen kerran ja tunsin toljottavat silmät porautuvan muhun. Bussi ajoi suoraan pitkänmatkan bussitoimiston eteen, joten pääsin helpolla varaamaan itselleni paikan Bangkokin bussista. Kello oli nyt puolisen viisi iltapäivällä ja seuraava bussi, jossa oli tilaa lähti 21:25 (matka kestää noin 9 tuntia udonista bangkokiin). Lippu kustansi alta 400 bahtia. Jätin matkalaukun toimistoon ja lähdin seikkailemaan Udon thanin keskustaan. Udon thanin keskuksessa näkyy jo aika paljon turisteja.

DSC_7659
Welcome to Bangkok!

 

Bussi oli kaukana luksuksesta, mutta ainakin kulki eteenpäin. Mulla oli istumapaikka takarivistä ja penkin asentoa ei pystynyt mitenkään muokkaa. Takarivillä oli viisi paikkaa ja mun vieressä istui yksi mies, muiden paikkojen ollessa tyhjiä. Bussin henkilökunta jakoi meille vettä ja jotain kookoshampparia, jota en syönyt. Ilmastointi oli aivan täysillä ja mulla oli ihan kunnon vaatetus päällä ja silti kylmä. Katosta tippui kylmää vettä koko aika mun päälle. Bussin vessa oli myös kaikkea muuta kuin kodikas. Väsy alko painaa, mutta uni ei tullu penkillä koska puutu peba ja jalat, joten menin lattialle. Otin vapaiden paikkojen viltit ja laitoin mun vaatteita tyynyks. Ahh tuntu hyvältä kun sai suoristettua kropan. Kylmä vesi jatko tippumistaan päälleni, mutta vähitellen aloin vaipumaan uneen. Aamulla klo 6:30 vierustoverini ravisteli mut hereille ja sanoi ”Bangkok, bangkok.” Aivan unessa keräsin kamani, astuin bussista ulos, kävelin muutaman metrin ja johan oli taksikuskit repimässä mua joka suuntaan. Ei ollu silmät vielä kunnolla auki, ihan pihalla. Kun sain katottua puhelimesta mun hotellin osotteen, niin joku taksikuski nappas mun laukun ja lähettiin kävelemään pitemmälle parkkikselle. Kyllähän siinä kaikenlaisia ajatuksia vilisi, mutta enemmänkin ärsytti se silmille hyppiminen, ei saanut rauhassa olla. Kuski ei puhunut englantia, joten sen kaveri jeesas. Ekaks pyysi 800 bahtia matkasta ja en vaan millään suostunut siihen. Sanoin et soitan mun bangkokilaiselle kaverille ja kysyn paljonko taksi yleensä maksaa. Sit se alko tiputtaa hintaa ja sain sen 600 bahtii, mut saletisti jäin häviölle – siinä vaiheessa ei jaksanut kiinnostaa. Pyysin et laittaa mittarin päälle, mut sano et tulee kalliimmaksi, ei kyllä olis varmasti tullut. Väsy oli sen verran kova, et nyt meni näin. Saavuin hotellille ja sain huoneen jo klo 8 (normaalisti huoneet jaetaan klo 14, mutta respa mies sanoi et näytän niin väsyneeltä et voin mennä nukkumaan ). Sitä teinkin, heräsin klo 14 uudestaan. Pian nähtiin Artun kanssa Terminaali 21 kauppakeskuksessa ja siellähän se päivä menikin. Käytiin tsiigaa Tarzan leffa ja oi tsiisus niitä mainoksia.. 30 minuuttia! Ja välistä tuli kuninkaalle kunnianosoitus lauluvideo, jonka aikana tuli nousta seisomaan.. Oltiin Artun kanssa kun kaks pikku lasta naurua pidätellessä. Ei ollaksemme epäkohteliaita, vaan et kuinka random juttu.

LAPSET

DSC_7334

Tuun niin kaipaamaan näitä lapsia, heidän valovoimaisuuttaan, hymyä, ystävällisyyttä… Oon miettinyt eroja lastenohjauksessa täällä ja Suomessa. Erot ovat suuret! Nämä lapset ei paljosta valita ja jos joku kompuroi tai vastaavaa, niin ei kyllä itku herkästi tule vaan meno jatkuu naurun kera. Ja missä me jumpataan? Yleensä kovalla betonilattialla, ilman kenkiä eikä sen kummempia liikuntavaatteita!! Tuntuu että monet lapset Suomessa on todella vieraantuneita luonnosta ja luonnollisuudesta (tai heidät on vieraannutettu). Täällä lapset arvostavat ohjaajia, opettajia ja vanhempia ihmisiä. Arvostus on molemminpuoleista. Ja koska emme puhu samaa kieltä ja välillä tarvitsen apua, niin jokainen lapsi yrittää kovasti auttaa! Ja sitten kun joku tajuaa, niin hän ohjaa kaikkia muita. Jos jotkut höpöttää kun näytän mitä tehdään, niin muut auttaa mua saamaan heidät kuuntelemaan. Mutta nää lapset on kyllä aivan eri kastia kuin mihin olen tottunut. Kasvatus ja ympäristö ovat suuria tekijöitä tässäkin. Suomessa koen monien lasten olevan röyhkeitä, vaativia, epäkohteliaita ja kiittämättömiä (mistäköhän johtunee..opittuja, kopioituja juttuja). Hmmm.. ja ei löydy kauheesti pitkäjänteisyyttä ja annetaan periksi helpolla jos ei heti olla parhaita. Nämä ovat vertailuja omien havaintojeni perusteella pohjautuen keskiarvioon.

received_1772075456402079

Tälläisiä havaintoja tein lapsista:

  • lapset ovat tottuneet käyttämään kehoaan paljon, auttavat fyysisissä töissä, kiipeilevät ja leikkivät missä sattuu,
  • luonto on vahvasti osa lapsia, pärjäävät luonnossa ja ymmärtävät sen päälle,
  • vanhemmat eivät muokkaa lapsista liian säikkyjä oman käytöksensä takia, eivät voivottele ja ylisuojele lapsiaan,
  • lapset otetaan mukaan ja ovat vahvasti osa yhteisöä! Käyttävät esimerkiksi hurjan kokoisia veitsiä kokatessa ja todellakin osaa käsitellä niitä (ja kokata),
  • lapset arvostaa sinua ja sen huomaa ja kun sinä arvostat heitä, senkin huomaa :),
  • lapset on todella reippaita täällä, eivätkä odota että asiat tehdään heidän puolesta ja että saavat heti kaiken mitä haluavat,
  • monissa perheissä asustaa isovanhemmatkin, jotka ottavat osaa lastenkasvatukseen ja lapset auttavat isovanhempia töissään…

13754291_609974279170897_8777886665455210676_n

Kuten varmaa huomaa, nämä lapset näissä kuudessa kylässä ovat tehneet muhun todella suuren vaikutuksen. Tarkoitus ei ole mustamaalata Suomea millään tavalla (eikä tosiaankaan millään tapaa syyttää lapsia), vaan tuoda tekemiäni havaintoja esille. Ja tuoda kunniaa näille lapsille, sillä antoivat mulle niin paljon enemmän, mitä kykenin itse antamaan. Suomalaiset lapset ovat ihania, mutta uskon että lasten tulis saada itse tehdä enemmän asioita, eikä niin että asiat tehdään heidän puolesta. Jos tulee kolhuja tai mustelmia, niin turha siitä haloota nostaa. Ottaa lapset mukaan ja antaa heidän olla tärkeä osa yhteisöä. Kaikella tällaisella näen vain olevan positiivisia vaikutuksia lapsen kasvun ja kehityksen suhteen.Varsinkin paremman itseluottamuksen ja -tuntemuksen suhteen!

received_1772075399735418

-HannaBanana 🙂

HILJAISUUS

maanantai 4.7.

DSC_7211
they see me rollin’…. they hatin’… xD

Tänään herättiin ennen klo 7, otettiin tsygät alle ja kruisattiin päämajalle. Siellä vedettiin snadi aamupala ja hypättiin papan autoon (sellanen auto, mis ei ollut tuulilasia ja takana oli iso lava johon voi heittää tavaraa). Menin sinne lavalle seisoo ja nauttii sateesta (tekee niin hyvää, kun vähän pääsee viilentyy sateen ja tuulen kanssa). Papa oli lastannut riisipusseja jo (painavia) lavalle ja me vedettiin ympäri kyliä jakelemassa niitä ”tilanneille”. Kun riisipussit oli loppuneet, niin napattiin muutamat uudet täydet (yli 50kg, hartiat kiittää) mukaan. Ihania taas kaikki, nauroivat ja tsemppas kun jaksoin nostaa painavan pussin :D! Ahhh mä nautin siitä viimasta, seisoin siellä lavalla ja vilkuteltiin ja hymyiltiin taas kaikkien kanssa toisillemme. Vitsit mikä fiilis :)! Snadi sade, lämmin tuuli vasten kasvoja eikä huolen häivää!

DSC_7307
tuliterä menopeli brumm brumm

Kun palattiin riisipussien jakelu kierrokselta, niin hypättiin Magdan kanssa Raimundin skoban kyytiin (sellanen missä on sivulla vaunu). Lähdettiin hoitelemaan jotain asioita ja juteltiin Raimundin kanssa kaikista projekteista ja kuinka tarvitaan lahjotuksia, jotta saadaan rakennettua ja hankittua kaikenlaista tarpeellista kyläläisille. On niin absurdia, että meillä esimerkiksi Suomessa heitetään niin hyväkuntoista tavaraa pois, vailla mitään arvoa ja valitetaan vähän lisää kaupanpäälle, kun kangas ei tuntunut just sopivalta tai yksi hylly oli millimetrin liian vino (korostaen, u get the picture anyway). Täällä suurimmalla osalla on peltikatto höskäleitä koteinaan ja kaikki on hyvin.

Tultiin vapaaehtoiskylään ja laitettiin Raimundin kanssa juuri valmistuneeseen majataloon sängyt sisälle. Hetken päästä jouduin vaihtaa mun shortsit pitkiin housuihin, koska Magdan mennessä opettamaan englantia meidän kylän koululaisille, mä menin toiseen kylään temppeliin meditoimaan. Sovittiin Äiti Chin (nunna) kanssa, että saan käydä vielä valmisteilla olevassa temppelissä meditoimassa sillon kun haluan. Se alue on kuin jostain Avatarista mä lupaan.. Aivan mieletön ja Äiti Chille lahjoitettiin paljon hyvää puuta ja tästä puusta on rakennettu hänelle korkea talo, joka on siis aivan älyttömän upea. Talo on tukipylväiden päällä. Käytiin siellä ja ennen kun astuttiin portaista sisään Raimund varoitti, ettei oviaukossa olevan kynnyksen päälle saa astua – heidän uskonnossaan pidetään pahat henget niin pois talosta. Kun talo on kokonaan valmis, niin sinne muuttaa Äiti Chi ja hänen lähin apulainen. Siellä paikassa asuu maantasalla munkkeja ja nunnia, sekä paljon eläimiä. Munkit on miehiä ja käyttää oranssia vaatetta ja nunnat naisia, joilla on yllään valkoinen vaate – oli munkki tai nunna, niin tukka on ajettu pois.

DSC_7192
patsaan takana oleva iso puu on tehty käsin, jos oikein muistan, niin vain yksi ihminen on tämän puu luomuksen takana!! ajatella.. kaikki tarkat yksityiskohdat kaikki. Tää on myös täällä asuvien ihmisten tapa näyttää, että he osaavat tehdä asiat itse.

Kuvittele.. Jätettyäni kengät vielä keskeneräisen temppelin ulkopuolelle astun sisään. Ensimmäisenä vastaan tulee vähän viileämpi ilma, sekä lievästi kostean hiekan ja betonin haju. Joudun kumartumaan hieman, koska rakennelman tuki bambut (samanlaiset mitä suomessakin käytetään, kun jotain rakennetaan tai esimerkiksi kerrostalon ulkopuolta maalataan) ovat sen verran matalia. Edessä on pöytä, josta löytyy vettä, patsaita, kukkia, vihkosia (erilaisille mantroille oletan) sekä almujen keruu boxi. Pöydän takana on ripustettu ylös iso oranssi liina. Kierrän pöydän ja tukipylvään ja pääsen meditointi paikalle. Istahdan siihen bambuista rakennettuun kehtoon (tai enemmänkin muistutti ala-aste ikäiselle lapselle rakennettua sänkyä), yläpuolella on avattu sateenvarjo jonka alla olen, sen yläpuolella katto ja sen katon päällä istuu jätti Buddha patsas (nyt on puhe about 10 metrisestä patsaasta). Kehdossa vieressä on pramea patsas munkista, lautanen ja kynttilöitä. Ahh mikä rauha valtaa mielen ja kehon samantien. Hengitän syvään sisään…. hitaasti ja pitkään ulos.. toistan uudestaan.. uudestaan.. jalat ristissä päällekkäin, kädet makaa polvien päällä… nöyrä ja kiitollinen fiilis vyöryää hartioista lähtien pitkin kroppaa ja kyyneleet valuu. Kaunis hiljaisuus, ulkopuolella olevien lintujen hennosti värittämänä. Rauha, sallivuus, läsnäolo, riittävyys, täyteläisyys. Hengitystä rytmittää rauhallinen tahti, hiljalleen mieleen nousee paljon asioita, muistoja, epäselvyyksiä, luettuja kehonkieliä… Kunnes vaivun unen kaltaiseen tilaan ja herään sivuttain makaamasta kehdon päältä. Sama rauha vielä, on hyvä olla. Istun vielä hetken meditoiden, rinnassa jyskyttää rauhottunut sydän. Kaksi tuntia ja kolmekymmentä minuuttia. Aikaa ei ollut, mutta aika meni nopeaan. Oliko se paljon vai vähän? Siitä ei ollut kyse.
DSC_7194

Raimund ja Magda tulivat hakemaan mut temppeliltä. Mä vaan hymyilin, mulla oli niin täyteläinen olo, niin rauhallinen, niin hyvä olo. Hymy oli kasvoilla kuin tatuointi. Kävelen hitaasti, Magda valittaa jotain, en kuule. Aistin kyllä sen negatiivisuuden, mutten mene ollenkaan siihen energiaan mukaan. Ajettiin toiselle koululle, jonne mua hautajaisissa pyydettiin. Koko ajomatkan vaan hymyilin, vaikka sade iski vasten kasvoja, hymyilin korvasta korvaan. WAU mikä rauha. Kun saavuttiin koululle Raimund jutteli hetken opettajien kanssa. Tämä koulu on paljon hienompi, kuin se meidän kylän. Varakkaampi. Vielä sataa, joten nurtsille ei voi mennä, koska on aivan märkä ja siinä on isoja lätäkköjä. Jäädään sitten asfaltille, minä ja ”30” oppilaista, joita oli ainakin 60 :D. On siis otettava jälleen haastavampi ympäristö jumpassa huomioon. Esittäydyn thaimaaksi sa wat dii khrap, chan chyy Hanna! Jaan lapset isoon piiriin ja menen itse keskelle. Tehtiin hauska alkuverryttely ja kivoja liikkeitä ja leikkejä. Lopussa hieman joogattiin ja rentouduttiin hindikyykyssä. Jälleen ei yhteistä kieltä, mutta tää pantomiimi alkaa oikeesti jo sujuu ja lapset on välkkyjä! Niin kohteliaita, ihania ja upeita! Heidän nauru kyllä tuo valoa jokaisen sydämee. On helppoa käyttää joitaikin merkkejä, mitkä lapset ymmärtää. Esim kädet korville ja korvat hörölle, sormet kiikareiksi silmille ja vetoketjun vetäminen kiinni suusta. Tästä ne lapset innostuu tosi paljon ja toistaa perässä ja sitten on hiljaista. Oli ihanaa :). Loppuun vielä juoksin heittää femmat jokaiselle lapselle ja hetken vielä leikittiin yhessä. Lapset otti musta paljon kuvia ja videoita.. Se on outoa, sitä tekee monet muutkin täällä. Ymmärrän kyllä, ettei täällä paljoa länkkäreitä näy, tälläkin hetkellä taitaa olla Raimund, Magda ja minä ainoat. Vastaan ei oo ainakaan tullut muita. On varmasti tosi outoa heille.

tahi3
Raimund Wagner / Volunt2Thai
thai
magical moment I will remember this forever 🙂

Temppelissä oleminen rauhoitti paljon.. Tuli luottavainen olo. Onhan mulla suomen päässä paljon asioita auki, että mihin päin kulkea ja mennä. Sen tiedän, et uudet ja haastavat kokemukset on tervetulleita – eikä paikallaan hengailu. En halua tuoda niitä ’huolia’ tänne ollenkaan, mutta meditoidessa tuli luottamus ja usko, että vedän oikeat asiat puoleeni. Mä oon niin kiitollinen Äiti Chille ja Raimundille, että saan mennä sinne.. Tuo oli yksi asia, mitä toivoin löytäväni täältä. Paluu meditoinnin ääreen. On helpompi antaa muille, kun antaa ekana itselleen. Oon muutenkin huomannut kantavani tietynlaisia muureja ja alkanut oivaltemaan, mistä muurien juuret on lähtöisin. Kyse on siitä, kauanko niitä juuria itse ruokin – joku antaa siemenet, mitä päätän niistä itse kasvattaa? Tuntemukset, ajatukset, sanat, teot.. Voi kun näitä on niin helppo kirjottaa, todellisuus onkin muu juttu.

DSC_7195

Mutta näihin fiiliksiin, sawadikhaaa!

Hanna 🙂

OMA TREENAAMINEN?

  • way too easy! Täällä tulee liikuttua paljon skobilla tai autolla, mutta myös pyörällä,
  • Riisipussit painaa oikeesti paljon ja kun pitää huolen ergonomiasta niitä nostellessa niin saa hyvän treenin. Itse lähdin syväkyykystä ylös :D,
  • Mulla on Bodybalancen koreografioita paljon koneella duunin takia. Niitä on tullu tehtyyn ja sitten vielä dynaamisempi treeni perään,
  • Luovuus on oiva apukamu! Treenasin esimerkiksi suoria kärrynpyöriä autotien viivan päällä (ei oo mikää kauhee ruuhka täällä :D). Vedin leukoja ja vatsoja tässä meidän rakennuksen katon tukipidikkeessä (siin ei sais kyllä roikkua)… kaikkea sitä kekkaa, kun viittii,
  • Punneruksia voi varioida, vatsat ja selät tehdä seisten, roikkuen, maaten, istuen, hyppyjä, kyykkyjä, askelkyykkyjä…… Vau siinähän on jo koko kehon treeni!
  • JA mun lemppari jumppakirja, jossa hyviä vinkkejä kehonpainotreeniin:
  • DSC_7310
    Kehonpainoharjoittelu Movement Rajala/Härkönen