Kohti uusia tuulia

cofNyt kun on kertonut kaikille tästä muutosta, niin meille taitaa olla tulossa sinne jonoksi asti vierailijoita! Hah-haa, ei muutakun sinne vaan, tilaa löytyy! Ja on tullut kutsuja lähialueella toimiville kuntokeskuksille /saleille/studioille ynnä muille pitämään erilaisia workshoppeja ja touhuamaan yhteistyöjuttuja. Jukan Movement system koulutuksille on myös tehty tilauksia. Toivottavasti aika riittää kaikkiin yhteistyöpyyntöihin ja päästään tutustumaan laajemmin sekä saamaan uusia kokemuksia eri tiloissa. Ollaan oltu niin kiitollisia siitä, miten tervetullut olo on tullut!

Viime viikon alku meni hujahtaessa ohi, oli sen verran kaikkea ettei meinannut ihan koppia saada. Pienimuotoinen riitakin pääsi Jukalle ja mulle tulemaan. Molemmat on tehnyt nyt paljon duunia, ottanut asioista selvää ja järkkäillyt kuvioita sekä aikatauluja, melkeenpä koko hereillä olomme ajan, niin on automaattisesti lähtenyt hieman etäämmälle toisesta. Mainittakoot vielä lisäki, että tämä nykyinen talo on edelleen myymättä ja uuden talon rakennusasiat sunnitteilla. Riita oli hyvä juttu, sillä siinä pääsi molemmilla pintaan muutoksiin liittyviä ’pelkoja’. Molemmat sai niitä kiukun avittamana sanottua toiselle ulos päästään ja huomasi, että suurin osa on ihan höpöä! Joskus riita ja sen nostattamat tuntemukset auttaa sanottamaan pinnan alla olevia fiiliksiä ja selkeyttämään, että mikä on höpöä ja mikä totta. En kuitenkaan sano, että aina riidan avulla käsittelisi asioita, vaan enemmänkin sitä, ettei heti lähde hyssyttelemään jos hieman myrskyää. Riidat ovat mahdollisuus niin itsensä että ihmissuhteiden kehittämiseen. Kunhan asiat puretaan molempia kunnioittaen. Olen NLP:n avulla oppinut huomaamaan paremmin, miten tuon välillä riitoihin mukaan siihen liittymättömiä asioita – niiden toimien ikään kuin bensana. Selkeyden avulla oon pystynyt työstämään niitä ja se on helpottanut suuresti. Onneks meillä on Jukan kanssa aivan mieletön yhteys ja kyky puhua asioista rehellisesti. Vaikka toinen ottaiskin välillä pannuun.

cof
OonaKcampin mediatilaisuudesta. Kiitos Maria, Steffi, Kriselda, Karita, Laura, Oona ja Eevsku ❤

Torstai aamu alkoi tankotanssien Oona Kivelän OonakCampilla ja sen jälkeen lähdettiin Jukan kanssa Seinäjoelle yöksi. Oli vaikea nukahtaa, kun päässä pörräsi sikana kaikkea, enkä ollut kerinnyt aamulla joogaamaan enkä kirjoittanut illalla päiväkirjaan. Samalla tuli ymmärrettyä miksi niitä teen: jotta saan ajatusten volyymia hiljaisemmaksi ja maadoitan itseni olevaan hetkeen. Aamulla kävin ohjaamassa Movementin ’juhannus jumppana’ naisten kuntokeskuksessa. Aivan mahtava porukka mielettömällä innolla messissä! Arvostan asiakkaita, jotka osaavat olla oppilaan roolissa, avoimenmielen ja innon kera (ps.arvostan kyllä muitakin). Tunnin jälkeen jäätiin palaveeraamaan salin yrittäjän Emilin ja ryhmäliikuntavastaavan Marjon kanssa. Palaverin jälkeen lähdettiin Jukan kanssa Jalasjärvelle. Olo muuttui heti päästessä vehreyteen ja luonnonhelmaan. Kävin käppäilemässä pellon lähistöllä ja moikkaamassa meidän naapuri heppoja ja meidän toisen naapurin karhun kokoinen koira tuli moikkaamaan mua – juosten ja haukkuen perääni. Hetken aikaa mietin juostako karkuun vaiko pissata housuun. Kääntyessä kuitenkin koiraan päin, alkoi se heiluttaa häntää ja hiljeni – säästyin siis hieltä ja housujen kastelemiselta, fiuh! Villejä hetkiä Jalasjärvellä!

cofJalasjärvellä oli ihanaa, juhannus vietettiin Jukan ystävien kera ja oli kiva kuunnella heidän murretta. Havahduin jossain vaiheessa siihen, miten oma stadin slangi kuulostaakaan oudolta murteen seassa. Toivottavasti ihmiset ymmärsi mitä välillä puhuin. Käytiin myös pörräilemässä ympäriinsä ja tsekkaamassa tulevan salin tilat. Saatiin salin suunnitelmat hyvälle mallille ja remppa aloitetaan hetimmiten elokuussa. Tykkään siitä alueesta paljon, siellä on helppo kulkea ja sielu lepää. Kaupunki miljöön hölinä ei seuraa perässä ja on vahvemmin yhteydessä luontoon. Ja ne hepat. En varmana pääse yli siitä, et meidän naapurissa asuu heppoja! Kun käytiin kävelyllä nähtiin heppojen omistajan tulevan pellolle ja hepat alkoi seuraamaan häntä. Ne oli tosi tottelevaisia, siis ihan kun koirat. Siinä vaiheessa aloin kelaamaan, et oon erkaantunut eläimistä liikaa. Hetken päästä kysyin Jukalta 10 pisteen kysymyksen: ”voiko hepoilla ratsastaa talvellakin?” (en tosissaankaan tiedä mikä älynväläys tää oli). Hetkeksi tuli hiljaista ja siinä vaiheessa viimeistään ymmärsin, että mä oon tosi erkaantunut eläimistä. Mut hei, kun kysyin Jukalta, et ajeliko se junnuna skoballa, niin se kysyi ”mikä se on?”, et mun mielestä me ollaan ihan tasoissa.. Oon muuten alkanut kelailee sukujuuriani ja tiedustelin äipältä, että mistä päin meidän juuret tulee, niin äidin isän puolelta olen ainakin 5 sukupolven stadilainen. Not bad!

cof

Omat visiot meidän Movement Jalasjärvi kehonpainoharjoittelu salista selkeentyy ja vahvistuu jatkuvasti! Olen selvillä vesillä siitä, mikä on mun juttu ja tyyli (vaikka nämä koko aika kehittyy) – sen verran kokemusta, koulutusta, itsetuntemusta ja itsensä monipuolista kehittämistä takana ja polttavaa intohimoa mukana. Mikä parasta on se, että meillä on Jukan kanssa monet yhteensopivat intohimon kohteet, tyyli ja unelmat. Erilaisuudet on ainakin tähän mennessä vaan vaikuttaneet positiivisesti molempien juttuihin! Ollaan tekeviä, luovia ja aikaansaavia tyyppejä, on ollut oikeesti todella mahtavaa jakaa nää ja samalla yhdessä pohtia miten höllätä ja tasapainottaa (Jukkakin on alkanut harjoittamaan aamuisin kundaliinijoogaa). Kumpikaan ei halua mennä sieltä, mikä on jo valmiiksi tehty. Meijän salille on muuten tulossa monipuolisia tunteja, kuten käsilläseisonta, gymnastics strenght, voimtatunnit, Movement, liikkuvuustunnit, jooga ja pari bonusta odottaa vielä julkiseksi tuloa! Saliyrittäjyys on ollut jo pidemmän aikaa yksi haaveeni ja se on meinannut pariin otteeseen toteutuakkin. Tuntuu et asioita kolahtelee nyt paikoilleen! Mutta kuten aikaisemmassa postauksessa sanoin; elämällä on oma rytminsä – kaikki on helpompaa, kun luottaa, että kulkee sinne minne pitääkin.

Näihin tunnelmiin tältä erää!

❤ Hanna

 

Me muutetaan – LANDELLE!

fairlight

Viime kirjoituskerrasta on vierähtänyt jo tovi, mutta täällä taas. Ei ollut tarkotus enää kirjoittaa tähän blogiin, vaan pitää tämä yllä noiden thaimaan vapaaehtoistyömatkan artikkeleiden takia – toisin kävi!

On tullut esiteltyä itseni täällä blogissa muutamaan otteeseen, mutta kaiketi pieni päivitys olisi paikallaan. Se miksi tätä blogia alan jälleen päivittämään liittyy meidän tulevaan elämänmuutokseen: muuttoon landelle ja siihen liittyvät asiat. Tulen myös kirjoittelemaan muista pinnalla olevista ja tulevista asioista, kuten talon rakennus projekteista, hyvinvointialan yrittäjyydestä ja koulutuksista. Oon syntyjäni stadilainen, joka kelas joskus, että Espoo ja Kauniainen on landea. Sittemmin muutin Espooseen ja nykyään asun Kauniaisissa ja kyllähän nää ihan stadista passaa. Pisin aika, mitä pk-seudulta olen ollut pois on kuukausi, kun olin vapaaehtoistöissä maaseudulla Koillis-Thaimaassa. Jos nyt vertaan sitä mestaa tuohon tulevaan landeen, niin joo, se oli The Lande. Eli jos mä selvisin kuukauden siellä, niin enköhän mä selvii vuoden etelä-pohjanmaalla.. Ja hei, duunien, koulutusten, ystävien ja perheen takia tuun käymään usein pk-seudulla.

ptr
Mun kaulakin saa spagaatin

Sitten sitä esittelyä. Aikaisemmista artikkeleista, kohdasta ”Minusta” ja kotisivuiltani hannaharkonen.com löytyy lisää, jos kiinnostaa, joten pidän tän aika lyhyenä. Tällä hetkellä toimin siis yrittäjänä hyvinvointialalla. Seurustelen tosi vanhan ja irstaan käsilläseisonta-ukkelin Jukan kanssa. Jukka on samaisella alalla sarjayrittäjänä. Jukka on mun idoli ja oonkin onnekas, et saan ihailla häntä joka päivä (ei ehkä ihan joka päivä, jos on se aika kuukaudesta..tai kun se on jättäny sen vaatteet pitkin lattioita.. tai kun se jättää laturit töpseleihin kiinni latauksen jälkeen.. tai kun se imuroi, niin sit se imuri vaan jää jonnekkin keskelle huonetta..ja siinä se vaan hengaa..keskellä lattiaa. Miten Jukan silmät pystyy suodattaa sen pois?). Jukka on ihana ja oon oppinut häneltä paljon luottamuksesta, rakkaudesta, alastani ja monesta muusta. Jukalla on myös ihana perhe – voisko paremmin olla? (huom: ei ollut maksettu lause). Rakkaus parantaa ei ole bullshittiä, vaan ihan oikeesti aitoa shittiä. Ajatella, kun olin eronnut ja tovin sinkku, tein listoja minkälaisen miehen haluan ja Jukassa on ne kaikki kohdat ja paljon muuta sellaista, mitä silloin en edes osannut kuvitella! Eikä se oo vanha ja irstas ollenkaan, mä se irstas oon. Tästä esittelystä ei nyt meinaa tulla mitään..

Jatkuu. Okei, eli me ollaan oltu niin kun sillain nyt parisen vuotta ja rakkaus senkun kasvattaa roihuaan – tai kuten me 90-luvun lapset sanotaan; kasvattaa takatukkaa (huijasin, ei meillä oo mitää sanontoja.. paitsi What is love? baby don’t hurt me…). Jukka on kotoisin etelä-pohjanmaalta ja hänen vanhemmat asuu siellä vielä. Mä oon ties kuinka kauan halunnut muuttaa landelle, koska rakastan luontoa ja joku juttu mul on tohon landeen. Varmaan sekin kun tykkään nakuilla/vaatteiden valitseminen on tuskaisaa, joten ihan kiva et muutetaan keskelle metsää ja peltoa (vaatteiden valitseminen on oikeesti välillä the ongelma, joskus tulee vaihettuu vaatteita joku 5 kertaa päivässä.. se on niin raskasta ja kuluttavaa – i know!). Mä esimerkiksi tykkään kattoo sellasia leffoja, missä stadilainen kuuma gimma muuttaa landelle ja et miten se sit siellä elää kaiken sen ”kulttuurishokin” keskellä. En tiedä tosta kuumasta gimmasta tosin ja miksen nyt vaan voi tosissani kirjoittaa tätä tekstiä.

Se miten tää kaikki kulminoitui siihen, että päätettiin muuttaa vuodeksi landelle, meni kutakuinkin näin:

Jukka ”Mitäs jos me muutettais sit etelä-pohjanmaalle sen aikaan, kun meidän uusi talo valmistuu kauniaisiin? Perustetaan sinne uus Movement center ja kunnostettais porukoiden taloa myyntiä varten?”
Hanna ”Joooo!”

Innostuin heti, mutten halunnut olla liian intopinkeenä, koska todella toivoin, että tää visio toteutuisi. Asiat lähti rullaamaan eteenpäin kuin sula voi, mutta hetken päästä kaikki hieman pysähtyi sen saralta ja oli hoidettava muita asioita. Aloin jossain vaiheessa funtsii hommii ihan kaiken kautta, siis ihan kaiken kautta. Ja rupesin tulee toisiin aatoksiin: mitä jos en saa asiakkaita? mitä jos se sali ei saa asiakkaita? mistä rahaa? mitä jos tulee ahdistus, kun paikka on sen verran harvaan asuttu tällaiselle helsinki city girlille? mitä jos meidän parisuhde ei kestä sitä? mitäs jos ei viihdytäkkään? mitäs jos.. Hommat kuitenkin lähti edistymään ja nyt ollaan siinä pisteessä, et kohta puoliin pakataan. Otin joihinkin Seinäjoen saleihin yhteyttä ja jo yhden salin kanssa sovittiin, että käyn vetämässä siellä Movement testitunnin. On hyvä olla paikkoja mistä laskuttaa, vaikka samalla pistää omaa salia pystyyn (ja kun jalasjärvellä minne muutetaan, ei ole kuin yksi kaupungin sali ja meidän sali ei ole perus punttis, vaan kehonpainoharjoitteluun spesialisoitunut sali). Ja on ihana käydä eri paikoissa ohjaamassa, kun on tällainen social butterfly! Laitoin myös Kurikan kunnalle (Jalasjärvi oli ennen oma kaupunki, mutta se liitettiin Kurikkaan) avoimen työhakemuksen tuuraustehtäviin kouluihin ja liikunta hommiin. Movement Jalasjärven on tarkoitus avata ovensa heti syksyllä, kun tilat on kunnossa.

Mulla on hyvä fiilis tästä kaikesta, mutta samaan aikaan stressi-pelottelija-monsteri kuiskii välillä korvaan. Se myös harrastaa sitä, että välillä kun yritän nukkua, niin sit se alkaa pälättää. Antaa pälättää, se auttaa mua luottamaan siihen, että elämä kyllä kantaa ja pitää huolen, että hoidan asiat kunnolla. Teen sen mikä tulee tehdä, mut kaikkea en voi kontrolloida – eikä pidäkkään, koska elämällä on oma rytminsä. Keskityn niihin, mistä voin päättää ja mihin vaikuttaa. Muutos pelottaa ja hyvällä tavalla jännittää, samaan aikaan on intoa ja slaageja – mut kaiketi parasta on vaan antaa rullaa eteenpäin omalla painollaan. Ainahan kaikenlaisia haasteita tulee, mutta niin tulee onnistumisiakin! Omat tunnereaktiothan niiden voimaa vahvistaa, että saa kyllä keskittyä siihen mitä haluaa enemmän kuin siihen mitä ei. Ja kun on selkeet visiot mitä päin kulkea, niin ne pomput vaan selkeyttää suuntaa. Mahdollisuuksia vaikka ja mihin tässä kaikessa on paljon! Aina on!

cof
viva forever ❤ Onneksi aito ystävyys kestää välimatkankin.. ja monenlaiset riidat ja kiukuttelutkin!

Kerroin mun synde bileissä/läksiäisissä juuri näistä muutoksista ja oli hauskaa, kun tosi moni veikkas et mennään jonnekkin vallottaa maailmaa tai ’pelastamaan’ lapsia (suurin osa ei siis tiennyt, minne ollaan muuttamassa). Se hiljaisuus mikä koitti, kun kerroin että muutetaan Jalasjärvelle! Sitten kun kysyin koko porukalta, että kuinka moni tietää missä Jalasjärvi sijaitsee, niin yksi nosti kätensä Jukan lisäksi -yeah! Ja siinä tuli myös todistettua miten stadilainen sitä itse ja omat kaverit onkaan, kun rakas ystäväni ja kaimani kysyi ”toimiiko siellä wi-fi?”. Kaikki näyttää siis tosi hyvältä! Mut hei kokemuksiahan sinne mennään hakemaan. Tai hakemahan, niikuu pohajalaaset sannoo (jos olet sieltä päin kotoisin ja luet tätä, niin älä pliis loukkaannu, tiedän, tiedän mun murre on yhtä hyvää kun Madonnan brittiaksentti).

Onneksi heinäkuussa saadaan hetki aikaa olla mökillä ja valmistautua rauhassa muutoksiin. Elokuussa me siis muutetaan – eli jos haluat nähä mut vielä ennen kun lähetään, niin nähään <3! Onkohan se muuten ookoo, et sanon Jalasjärveä landeksi? Mulle lande voi tarkottaa mökki landea ja sit maaseutu landea, mut siis maaseutu lande on eri kuin mökki.. Me ajateltiin muuten aloittaa siellä heppa ratsastus (sori Vilja heppa ratsastuksen opettaja, tiedän, riittää että sanoo vain ratsastus!) ja shakin peluu. Odotan oikein innolla, että pääsen rökittämään Jukan mm. kaikessa. Huom. en ole kilpailuhenkinen. 😀

Näihin oikein selkeisiin ja jänniin tunnelmiin tältä erää!

-Hanna
Huom: tsekkaa kartta alla! Ollaan aika lähellä Ähtäriä, eli siis pandoja!<3 Ja hauska, koska teininä olin irc-galleriassa ja olin jo silloin tosi ’hauska’, niin laitoin ’Kotikaupunki’ -kohtaan, että asun Ähtärissä. Pitää siis oikeesti olla tosi tarkka mitä sitä tässä elämässä oikein tekee! 😀 Tossa muutenkun perehdyin JUST lisää Jalasjärveen, niin iski jälleen slaagi.. siellä on joku 7000 asukasta.. stadissa joku yli miltsi. Mikä on moneen verrattuna tosi vähän, mut entä toi 7000? Okei okei mä relaan, se on kaunis mesta ja siel on ihania ihmisiä ja paljon mm. puita!

karta_Natura
Tehtävä: etsi Jalasjärvi