Tv-ohjelman kuvauksia ja ajatuksia PT-työstä

Jälleen vierähtänyt tovi sitten viimeisen kirjoituksen. Tekemistä on ollut sen verran paljon, että ihan suosiolla jättänyt blogin päivittelyä pienemmälle.

Jalasjärvellä kaikki hyvin! Hommia on riittänyt. Ensinnäkin saimme yli 65-vuotiaiden liikuntapassi hakemuksen Kurikan kaupungilta läpi – eli tammikuussa aloitamme myös Senior Movement -palveluiden tarjoamisen. Toisekseen sain Kurikan kaupungilta tarjouspyynnön kehittämääni lasten tunne- ja tietoisuustaitoja harjoittavaan Tietoisen Temmellyksen kouluttamiseen päiväkodin ohjaajille, sekä vetämään sen kertaalleen 10 eri päiväkodissa. Meitä pyydettiin mukaan asiantuntijarooliin ulkoliikuntaparkin hakemukseen ja suunnitteluun. Viime viikolla Elixir tv-ohjelma halusi tulla kuvaamaan salimme tunteja ja haastattelemaan minua. Olimme alkuun Kurikan Sedussa kuvailemassa ja toimin siinä osassa juontajana. Huh, ja kaikenlaisia uusia ideoita ja yhteistyökuvioita on mielessä! Haluaisin löytää sellaisen yksityisen lääkäriklinikan täältä läheltä, minne voisin tarvittaessa lähettää PT-asiakkaani laboratoriotesteihin sekä mahdollisesti muihin tarkastuksiin. Ihminen on kokonaisuus! Minä en ole lääkäri, enkä edes halua sellaista leikkiä, sillä arvostan suuresti alansa ammattilaisia.

PT-asiakkaita on yllättävän paljon ja uusia yhteydenottoja tulee jatkuvasti lisää – kuten juuri nyt löin lukkoon PT-asiakkuuden 80.vuotiaan kanssa. Olen positiivisesti yllättynyt, sillä olin varma, ettei PT-palvelut tulisi niin suureen käyttöön. Mistä olen onnellinen on se, että pystyn tarjoamaan monipuolista apua liikunnan, ravinnon, mentaalivalmennuksen ja mm. rentoutuksen tiimoilta. Jos rahkeeni eivät riitä, on minulla laaja ja ammattitaitoinen verkosto ympärilläni. Huh, ihanaa kun ei tarvitse itse kaikkea osata ja tietää –  Suomessa on kovin ammattitaitoista porukkaa! Meillä on nyt muutaman kerran käynyt aivan huippu fyssari Kauhavalta, Fysio Melanen, joka todellakin osaa hommansa. Kiva pystyä tarjoamaan asiakkaillemme hänen palveluitaan tiloissamme. Näin voimme pitää parempaa huolta asiakkaistamme ja pitää huolen, että asiakkaat jatkavat PT-treeneissä tarvittavien liikkeiden kunnollista tekemistä.

PT-hommissa antoisinta on työskentely erilaisten ihmisten, kehojen ja tavoitteiden kanssa. Asiakkaani auttavat minua myös oppimaan ja kasvamaan. Tämä työ tuntuu edelleen arvokkaalta ja on yhä oma unelmani, vaikka alla on kohta jo 10 vuotta. Tosin eihän 10 vuotta ole vielä mitään. Luen paljon erilaisia tutkimustietoja samoista aiheista, jotta voisin ymmärtää laajemmin. En tykkää jämähtää yhteen totuuteen ja jankuttaa sitä kaikille, sillä olemmehan me yksilöitä. Kyselen asiakkailtani paljon, jotta he todella heräävät kuulemaan omia ajatuksiaan, kuuntelemaan kehoaan ja kyseenalaistamaan valintojaan. Välillä roolini on herätellä asiakasta ymmärtämään, että hän elää arvoristiriidassa – arvot ja teot eivät ole synkässä siksi ei pääse eteenpäin. Olen hieman huolissani siitä, mikä määrä joillain asiakkailla on tietoa, mutta sen pureksimiseen ei ole taitoa. Tämä näkyy esimerkiksi ylikuntona, ylikierroksina tai ahdistuksena. Uutta tietoa tulee kuin sieniä sateella, mutta ei osata katsoa sitä laajemmassa verkostossa. Yksi esimerkki on ferritiini. Sen sijaan, että popsittaisiin vain rautalisiä olisi hyvä tietää, miksi rauta ei esimerkisi imeydy kunnolla ylipäätään? Saatko tarpeeksi kuparia? Syötkö liikaa sinkkiä tai kalsiumia? Imeytyykö ravintoaineet hyvin? Onko sinulla kova stressi? Ja niin edelleen. Jokaisella on omat funktionsa ja näistä pitää huolen tasapaino.

Yksi taikapilleri ei poista kaikkia oireita. Kun tätä taikapilleriä otetaan ylitse tarpeen saattaa se aiheuttaa muita oireita. Minkä koen tähän avuksi on pysähtyminen, selkeyttäminen ja apu. On myös hyvä tietää, miten suuri vaikutus meidän mielellä, ajatuksilla ja tunteilla on vointiimme – nämä on hyvä huomioida elämäntapamuutoksissaan. Avuksi voimme käyttää esimerkiksi tilanteen hyväksymistä, positiivisia suggestioita, ajatusten siirtämistä parempiin asioihin, kiitollisuutta, myötätuntoa ja hengittämistä. Nämä voi tehdä missä ja milloin vain – on kuitenkin annettava aikaa sille, että oppii tunnistamaan omat ajatuksensa. En meinaa nyt sitä, että menet peilin eteen ja sanot 100 kertaa, että olet hyvä tyyppi. Tosin jos se toimii sinulle, niin sitten tee niin! Mutta joskus se voi tuntua huonolta, jos ei usko siihen – tärkein on se, mitä tunteita nämä asiat herättää. Silloin suosittelen lähtemään kevyemmin liikkeelle tai kysymään läheiseltä apua, jos ei kertakaikkiaan löydä itsestään mitään hyvää. Tämä voi olla hyvin normaalitila silloin, kun on suorittanut ilman pysähtymistä ja tuntuu, että tarttisi koko aika painaa kovempaan. Silloin, kun ui riittämättömyyden tunteessa tai itsetunto on huonohko. Palauttelu maanpinnalle takaisin inhimillisyyteen voi kestää ja tuntua vaikealta, mutta se on sen arvoista.

Näihin ajatuksiin,
-Hanna

Muuttohommissa!

38612384_10156662799292958_2501834959774285824_nNoniin, muutettu ollaan, tosin suurin osa tavaroista vielä Kauniaisissa. Muutto on edennyt hyvin ja ollaan saatu muutoksia aikaan täällä Jukan nuoruudenkodissa. Jukan vanhemmat on jeesanneet paljon tavaroiden laiton, järjestelyjen ja siivoilun kanssa. Salikin kerettiin käydä maalaamassa ja siistimässä, tultiin siis viime torstaina.

Paljon töitä edelleen tehtävänä, niin salin kuin kotien suhteen, eikä enää kauaa kunnes sali avaa ovensa! Tuntuu kuitenkin, että se koittaa vasta pitkä ajan päästä, kun haluaisi jo päästä arkeen kiinni. Avajaiset on 3.9. ja syyskausi starttaa 4.9.! Meillä ei tosin oo suurinta osaa salin välineistä edes tilattuina (Jukka omistaa Compactfit nimisen urheiluvälinekaupan, mistä tilataan välineistä suurin osa). Sitten sovin pole-a-holicin omistajan kanssa yhteistyökuvioista ja häneltä käydään hakemassa tanssitangot vissiinkin ensi viikolla (varasto sijaitsee Seinäjoella, joten ihan lyhyen matkan päässä). Seinäjoelta haetaan myös peilit tankotanssistudioon. Lattiat ja väliseinän tulee laittamaan ammattimies, eli niiden suhteen ei tarvitse stressata (kunhan tulee ajoissa! :D). Muita sponsoreita ja yhteistyötahoja on saatu mukaan, eli heiltä tulee sitten kivoja lisiä saliimme. Sali on saanut paljon huomiota ja täällä jo monet tietävät siitä. Alueen suurimmat lehdet on ottaneet yhteyttä salintiimoilta ja monissa lähipaikkakunnissakin ollaan tietoisia Movement Jalasjärvestä.

Vaikka on ollut kiva puuhata salin ja kodinsuhteen, niin tällä hetkellä kaipaan hetken omaa rauhaa. Mulle on äärettömän tärkeetä saada omaa rauhaa, niin ettei kukaan häiritse – vaikka olenkin sosiaalinen ihminen (uskon, että jokainen tarvitsee aikaa itsekseen). Nyt sitä en ole saanut oikeastaan pitkään aikaan, kun ollaan oltu todella tiiviisti Jukan kanssa ja nyt täällä, ja se alkaa kiristämään pinnaa (ja PMS-oireet). Onhan se aina eri juttu esimerkiksi siivoilla omassa kodissa kaappeja ja muuta, kuin toisten kodissa. Eniten tässä stressaa se, miten sali otetaan vastaan (vaikka kursseille on tullut jo todella hyvin ilmoittautuneita!) ja miten se siitä lähtee. Se tulee kuitenkin olemaan mun tärkein tulonlähde ja sivussa pidän workshoppeja ja kursseja Seinäjoella sekä pk-seudulla, sekä treenailen pt-asiakkaiden kanssa pk-seudulla. Oma sali on myös iso unelmani ja moni ei tiedäkkään, että olin avaamassa tankotanssistudiota viime keväänä espoon keskuksessa sijaitsevaan kuntokeskukseen. Mulla on all-in Movement Jalasjärven suhteen, mut tää paikkakunta on mulle edelleen hieman vieras. Esteitähän sinällään ole, vaan kyse on mm. omasta joustamiskyvystä ja periksiantamattomuudesta, jos siis sellaisia tullaan tarvitsemaan.

Tänään mun oli ihan pakko mennä tsygäilemään heviä kuunnellen – eli jos näit tummissa jumppavaatteissa pyöräilevän naisen, joka näytti siltä, että sillä oli joku kohtaus (”moshasin” ja rummutin käsillä tankoa), niin moi, se olin minä! Hevi on mun rööki, kun päässä höyryää. Oli kiva olla yksinäni ja tutustua lisää Jalasjärveen ja nähdä miten lyhyt työmatka mulla tulee olemaan! Kävin myös kaupassa ja just kun ei ollut fiilistä puhua kellekään, niin vanhat papat tuli kysymään apua mm. mistä löytää makkarat – mistä minä tiedän!? Normaalisti jeesaan mielelläni ja jään rupattelemaan kaikenlaista, mutta tänään oli vedettävä niin väkinäinen hymy naamalle ja vaan suoraan haettava kaupan työntekijä apuun. Siitä hymystä tuli muuten mieleen yhen mun vanhan työpaikan pomo – sellanen ettei tiedä murhaako toi mut kohta vai paskoko se just housuun. Tiedän, että tämä on vain vaihe ja uusi elämäntilanne ja siksi en ota tosissani näitä fiiliksiäni, enkä varsinkaan määrittele niiden mukaan itseäni. Tiedän miten reagoin stressiin, epävarmuuteen ja minkä verran PMS-oireet vaikuttaa. Kunhan pääsee asettumaan, saa omaa aikaa ja arki lähtee rullaamaan. Vielä olisi kuukausi hoidettava salin perustamishommia ja siihen väliin mahtuu parit matkat pk-seudulle koulutuksen, töiden ja workshopin merkeissä (ja loppu muuton)! Yks asia, mikä tässä on ehdoton plussa, on se, että nyt mulla on loistava hetki höllentää otetta kontrollista (vaikka voisi luulla päinvastoin)! Päivätkin on menneet miten menee, turha niitä edes tällä hetkellä suunnitella. Enkä oo voinut treenata kunnolla, koska mulla on ollut kehon kanssa hieman ongelmia ja rajoitteita, kun sain vanhan vamman ärtymään pahemman kerran (siitäkin tämä astetta isompi kiukkuisuus).

Nyt mä tosin saan olla hetken yksinäni, kun Jukan vanhemmat menee toiseen asuntoonsa 38269260_10156655509637958_2460965416785149952_nja Jukka menee bändikämpälle kaverinsa kanssa. Ja tiedättekö mitä? Aion tehdä just sitä mitä huvittaa (eli kohta syön vegaani jädee, juon valkoviinii ja röhnötän vaikka väärinpäin sohvalla samalla moshaten). Sokeri, alkoholi ja televisio eivät ole niitä parhaimpia stressinlievitys hommia, mutta so fucking what – me ihmiset keretään tuhoo tää pallo, ennen kun oon vanhus, joten otetaan nyt sit kaikki ilo irti!).
Anteeksi positiivisuuteni!
No ei, kohta mä jo kaipaan muita ympärilleni! Mutta kyllä tää on kivaa, musa soiden ja vaan ollen.

Jukan vanhemmista on ollut aivan suunnattoman iso apu tässä kaikessa! Jukka on kyllä aivan mielettömän onnekas, kun sillä on tuollaiset vanhemmat ja muu perhe, en voi muuta sanoa. Seitsemänkymmenen puolivälissä ja molemmat porskuttaa menee ihan täysillä. Hyväkuntoisia ja hauskoja – me juhlistettiin täällä nelistään meidän kihlajaisiakin! Mun perheestä pikkusisko, äiti ja äitipuoli on onnitelleet, että joo, ei mee aina nallekarkit tasan (en valita, totesin).

Rakkain terveisin,

Neiti positiivi ❤