Valot päällä

38015478_10156648407812958_6355075787187552256_nNuorempana unelmoin paljon, kaikki tuntui olevan helposti saavutettavissa. Jossain vaiheessa unelmointi hieman hankaloitui; elämästä oli tullut arkea rutiineineen. (Tai sitten mahdollisesti tajusin, että lapsuuteni suurimman unelman ei ollut tarkoitus käydä toteen: ura sumopainijana. Muiden halutessa eläinlääkäreiksi, kyllä halusin sitäkin, mutta ennen muuta halusin olla sumopainija tai noita).

Unelmointi on ollut itselle helppoa ja mukavaa puuhaa, kunnes tuli mainitsemani arki vastaan. Työ oli siihen aikaan raskasta henkisesti sekä fyysisesti, mikä vaikeutti unelmointia – olin suorittamisen ja riittämättömyyden kuplassa, luovuudelle ei ollut tilaa. Tämä vaihe kesti aika kauan, vaikka lopetin kyseisessä työssä ja siirryin muihin tehtäviin. Viime talvena taas koin, että minulla ei ole lupa pyytää enempää tai edes unelmoida; ilmastoahdistus jylläsi. Vaikka ilmastonmuutos on totta, koen itseasiassa niin, että nyt jos joskus on aika unelmoida. Ei siksi, että unelmoisin vain paremmasta ilman tekoja, vaan siksi, että unelmointi lisää mielestäni merkityksellisyyttä ja toisinpäin. Kun elämässäni on merkityksellisyyttä, haluan ottaa osaa asioiden kunnostamiseen, luoda uutta ja olla vähemmän itsekäs. Tiedän, mitä on olla pohjalla tulevaisuuteen uskomisen sekä unelmoinnin suhteen. Jokainen päivä sisältää enemmän tai vähemmän vihaa, syyttelyä ja epämielekkyyttä. Oma pienuus ahdistaa ja millään ole sen suuremmin mitään merkitystä. Olen vain yksi muurahainen muiden joukossa, joka on valmis latistamaan muitakin. Valitettavasti jos haluaa saada muutoksia aikaan, sekä nauttia elämästä, niin edellä mainittu ei toimi. Se on tila, missä ei olla oikein missään, vaan on laitettu pelon ja toivottomuuden huppu päähän (jonka alta näkee vain ne asiat, mitkä pelko hyväksyy).

Olen viime aikoina miettinyt merkityksellisyyttä. Mitä se sanana minulle merkitsee ja koenko elämässäni ja tekemisissäni merkityksellisyyttä? Jos olisin kysynyt samaa viime talvena, olisin sanonut en – koska kielsin itseltäni asioita. Merkityksellisyys on mielestäni kaunis sana. Se tuo ’sielun’ takaisin ruumiiseen ja kun sen kanssa kulkee, on jokainen hetki ja kokemus tärkeä. Vähän niinkuin kävelisi niin, että maassa syttyy valo, kun sen päälle astuu (vinkki: Billie jean – MJ) – siis siksi, koska tekemisilläsi on tarkoitus, merkitys. Kun on yhteydessä omaan merkityksellisyyteen, ymmärtää, että tässä on kaikki, ei tuolla. Asiat saavat aivan erilaisen merkityksen, alkaa kyseenalaistamaan ja ravistelemaan. Mitä oikeasti haluan tehdä? Miten haluan kohdata muut? Miten haluan elämääni elää? Jos en nyt tee muutoksia, niin tulevatko ne koskaan? Mitä minulla on menetettävänä, jos teenkin toisin, kun olen tottunut? Herättäviä kysymyksiä nousee pintaan ja tuntuu siltä, että tippuu takaisin maanpinnalle. Olen löytänyt yrittäjyyteen myös aivan erilaisen merkityksen ja erityisesti siihen, mitä yrittäjänä tarjoan. Miksi haluan liikuttaa ihmisiä ja auttaa heitä voimaan paremmin niin fyysisesti kuin mentaalisesti? Koska ihmisen voidessa hyvin, haluaa hän yleensä jakaa sitä myös ympärilleen -> jakamani hyvä jatkaa matkaa nyt muiden kautta. Mitä syvemmälle ajatuksen kanssa menee, sen vahvemmin ymmärtää, miten kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Nyt minulla on uusia sekä päivitettyjä unelmia ja ne osuvat täysin omiin arvoihini ja tavoitteisiini, lisäten merkityksellisyyttä – ja olen innoissani niistä, ne tuntuvat hyviltä ja itselleni tärkeiltä! Viime syksyllä teimme NLP koulutuksessa arvotyöstön ja olin aivan hukassa sen kanssa. Nyt kun olen tehnyt arvotyöstön useamman kerran (harjoitteita on erilaisia ja eri pituisia) ja opiskellut asioista, olen huomannut, miten se on vaikuttanut juurikin merkityksellisyyteen ja siihen, miten ohjaudun tekemään asioita. Lukko on auennut ja luovuus pääsee virtaamaan estoitta – jos vaihtoehdot A-Ö ei toimi, niin sitten luodaan uudet vaihtoehdot. Esimerkiksi aikaisemmin olen halunnut matkustaa paljon, mutta koska olen ihminen, joka ei vain puhu ja tee toisin, niin lentäminen on itselläni edelleen bannassa. Vähä aika sitten tajusin, että haluan edelleen matkustella ja käydä kolmessa maassa, joissa olen halunnut jo pidemmän aikaa käydä – mutta käyttäen lauttaa, junaa ja jalkojani. Yksinkertainen asia, mutta koska olin jumiutunut yhteen vaihtoehtoon, en kyennyt näkemään muita. Muissa asioissa olen löytänyt vastaavia oivalluksia; kun en kiellä itseltäni ja ajattele joko-tai vaihtoehtoja, niin löydän uusia ratkaisuja, uudenlaisia tapoja ajatella poistaen rajoitteita, mutta ollen yhteydessä arvoihini.

Yritän nyt yhdistää tämän ajatusryöppyni:rhdr
Itselleni on toiminut se, että olen alkanut työstämään arvojani tietääkseni, mikä on minulle oikeasti tärkeää (ja löytänyt paljon arvoristiriitoja, eli olen toiminut vastoin sitä, minkä koen oleva tärkeää, siksi koska olen esimerkiksi vertaillut itseäni toisiin). Aika niiden työstämiseen on auttanut minua oppimaan ajattelemaan toisin ja lisäämään luovuutta; asiat voi tehdä monin eri tavoin, ei vain sillä yhdellä tai kahdella – luomme itse omat estomme.
Päivittäessä arvoni olen löytänyt merkityksellisyyttä tekemiseeni ja elämääni, asiat ovat saaneet aivan erilaisen merkityksen ja koen, että joka hetki vaikuttaa – elämä on täynnä oppeja. Merkityksellisyys on tuonut eloa&iloa elämään, intohimoa, uskoa, luottamusta ja seesteisyyttä – halua luoda parempaa ja kestävää. Ei vain itselleni, vaan meille kaikille (monet unelmani ei liity vain itseeni, vaan niin luontoon, eläimiin ja muihin ihmisiin).
Kun olen kartalla arvoistani ja matkassa on mukana merkityksellisyyttä, unelmat pääsee pulpahtamaan esiin. Unelmat, jotka ovat linjassa arvojeni kanssa. Unelmat, jotka lisäävät merkityksellisyyttä ja joita vahvistaa merkityksellisyyden tunne. Asiat eivät tunnu yhdentekeviltä tai toissijaisilta, vaan päivissä ja hetkissä on mukana tarkoituksellisuutta ja hitusen mystiikkaa. Olen yhteydessä intuitiooni ja ohjaudun juuri sinne, minne pitääkin.

Okei, tiivistetään vieläkin lyhyempään: tuntuu, että on valot päällä.

❤ Hanna