Me muutetaan – LANDELLE!

fairlight

Viime kirjoituskerrasta on vierähtänyt jo tovi, mutta täällä taas. Ei ollut tarkotus enää kirjoittaa tähän blogiin, vaan pitää tämä yllä noiden thaimaan vapaaehtoistyömatkan artikkeleiden takia – toisin kävi!

On tullut esiteltyä itseni täällä blogissa muutamaan otteeseen, mutta kaiketi pieni päivitys olisi paikallaan. Se miksi tätä blogia alan jälleen päivittämään liittyy meidän tulevaan elämänmuutokseen: muuttoon landelle ja siihen liittyvät asiat. Tulen myös kirjoittelemaan muista pinnalla olevista ja tulevista asioista, kuten talon rakennus projekteista, hyvinvointialan yrittäjyydestä ja koulutuksista. Oon syntyjäni stadilainen, joka kelas joskus, että Espoo ja Kauniainen on landea. Sittemmin muutin Espooseen ja nykyään asun Kauniaisissa ja kyllähän nää ihan stadista passaa. Pisin aika, mitä pk-seudulta olen ollut pois on kuukausi, kun olin vapaaehtoistöissä maaseudulla Koillis-Thaimaassa. Jos nyt vertaan sitä mestaa tuohon tulevaan landeen, niin joo, se oli The Lande. Eli jos mä selvisin kuukauden siellä, niin enköhän mä selvii vuoden etelä-pohjanmaalla.. Ja hei, duunien, koulutusten, ystävien ja perheen takia tuun käymään usein pk-seudulla.

ptr
Mun kaulakin saa spagaatin

Sitten sitä esittelyä. Aikaisemmista artikkeleista, kohdasta ”Minusta” ja kotisivuiltani hannaharkonen.com löytyy lisää, jos kiinnostaa, joten pidän tän aika lyhyenä. Tällä hetkellä toimin siis yrittäjänä hyvinvointialalla. Seurustelen tosi vanhan ja irstaan käsilläseisonta-ukkelin Jukan kanssa. Jukka on samaisella alalla sarjayrittäjänä. Jukka on mun idoli ja oonkin onnekas, et saan ihailla häntä joka päivä (ei ehkä ihan joka päivä, jos on se aika kuukaudesta..tai kun se on jättäny sen vaatteet pitkin lattioita.. tai kun se jättää laturit töpseleihin kiinni latauksen jälkeen.. tai kun se imuroi, niin sit se imuri vaan jää jonnekkin keskelle huonetta..ja siinä se vaan hengaa..keskellä lattiaa. Miten Jukan silmät pystyy suodattaa sen pois?). Jukka on ihana ja oon oppinut häneltä paljon luottamuksesta, rakkaudesta, alastani ja monesta muusta. Jukalla on myös ihana perhe – voisko paremmin olla? (huom: ei ollut maksettu lause). Rakkaus parantaa ei ole bullshittiä, vaan ihan oikeesti aitoa shittiä. Ajatella, kun olin eronnut ja tovin sinkku, tein listoja minkälaisen miehen haluan ja Jukassa on ne kaikki kohdat ja paljon muuta sellaista, mitä silloin en edes osannut kuvitella! Eikä se oo vanha ja irstas ollenkaan, mä se irstas oon. Tästä esittelystä ei nyt meinaa tulla mitään..

Jatkuu. Okei, eli me ollaan oltu niin kun sillain nyt parisen vuotta ja rakkaus senkun kasvattaa roihuaan – tai kuten me 90-luvun lapset sanotaan; kasvattaa takatukkaa (huijasin, ei meillä oo mitää sanontoja.. paitsi What is love? baby don’t hurt me…). Jukka on kotoisin etelä-pohjanmaalta ja hänen vanhemmat asuu siellä vielä. Mä oon ties kuinka kauan halunnut muuttaa landelle, koska rakastan luontoa ja joku juttu mul on tohon landeen. Varmaan sekin kun tykkään nakuilla/vaatteiden valitseminen on tuskaisaa, joten ihan kiva et muutetaan keskelle metsää ja peltoa (vaatteiden valitseminen on oikeesti välillä the ongelma, joskus tulee vaihettuu vaatteita joku 5 kertaa päivässä.. se on niin raskasta ja kuluttavaa – i know!). Mä esimerkiksi tykkään kattoo sellasia leffoja, missä stadilainen kuuma gimma muuttaa landelle ja et miten se sit siellä elää kaiken sen ”kulttuurishokin” keskellä. En tiedä tosta kuumasta gimmasta tosin ja miksen nyt vaan voi tosissani kirjoittaa tätä tekstiä.

Se miten tää kaikki kulminoitui siihen, että päätettiin muuttaa vuodeksi landelle, meni kutakuinkin näin:

Jukka ”Mitäs jos me muutettais sit etelä-pohjanmaalle sen aikaan, kun meidän uusi talo valmistuu kauniaisiin? Perustetaan sinne uus Movement center ja kunnostettais porukoiden taloa myyntiä varten?”
Hanna ”Joooo!”

Innostuin heti, mutten halunnut olla liian intopinkeenä, koska todella toivoin, että tää visio toteutuisi. Asiat lähti rullaamaan eteenpäin kuin sula voi, mutta hetken päästä kaikki hieman pysähtyi sen saralta ja oli hoidettava muita asioita. Aloin jossain vaiheessa funtsii hommii ihan kaiken kautta, siis ihan kaiken kautta. Ja rupesin tulee toisiin aatoksiin: mitä jos en saa asiakkaita? mitä jos se sali ei saa asiakkaita? mistä rahaa? mitä jos tulee ahdistus, kun paikka on sen verran harvaan asuttu tällaiselle helsinki city girlille? mitä jos meidän parisuhde ei kestä sitä? mitäs jos ei viihdytäkkään? mitäs jos.. Hommat kuitenkin lähti edistymään ja nyt ollaan siinä pisteessä, et kohta puoliin pakataan. Otin joihinkin Seinäjoen saleihin yhteyttä ja jo yhden salin kanssa sovittiin, että käyn vetämässä siellä Movement testitunnin. On hyvä olla paikkoja mistä laskuttaa, vaikka samalla pistää omaa salia pystyyn (ja kun jalasjärvellä minne muutetaan, ei ole kuin yksi kaupungin sali ja meidän sali ei ole perus punttis, vaan kehonpainoharjoitteluun spesialisoitunut sali). Ja on ihana käydä eri paikoissa ohjaamassa, kun on tällainen social butterfly! Laitoin myös Kurikan kunnalle (Jalasjärvi oli ennen oma kaupunki, mutta se liitettiin Kurikkaan) avoimen työhakemuksen tuuraustehtäviin kouluihin ja liikunta hommiin. Movement Jalasjärven on tarkoitus avata ovensa heti syksyllä, kun tilat on kunnossa.

Mulla on hyvä fiilis tästä kaikesta, mutta samaan aikaan stressi-pelottelija-monsteri kuiskii välillä korvaan. Se myös harrastaa sitä, että välillä kun yritän nukkua, niin sit se alkaa pälättää. Antaa pälättää, se auttaa mua luottamaan siihen, että elämä kyllä kantaa ja pitää huolen, että hoidan asiat kunnolla. Teen sen mikä tulee tehdä, mut kaikkea en voi kontrolloida – eikä pidäkkään, koska elämällä on oma rytminsä. Keskityn niihin, mistä voin päättää ja mihin vaikuttaa. Muutos pelottaa ja hyvällä tavalla jännittää, samaan aikaan on intoa ja slaageja – mut kaiketi parasta on vaan antaa rullaa eteenpäin omalla painollaan. Ainahan kaikenlaisia haasteita tulee, mutta niin tulee onnistumisiakin! Omat tunnereaktiothan niiden voimaa vahvistaa, että saa kyllä keskittyä siihen mitä haluaa enemmän kuin siihen mitä ei. Ja kun on selkeet visiot mitä päin kulkea, niin ne pomput vaan selkeyttää suuntaa. Mahdollisuuksia vaikka ja mihin tässä kaikessa on paljon! Aina on!

cof
viva forever ❤ Onneksi aito ystävyys kestää välimatkankin.. ja monenlaiset riidat ja kiukuttelutkin!

Kerroin mun synde bileissä/läksiäisissä juuri näistä muutoksista ja oli hauskaa, kun tosi moni veikkas et mennään jonnekkin vallottaa maailmaa tai ’pelastamaan’ lapsia (suurin osa ei siis tiennyt, minne ollaan muuttamassa). Se hiljaisuus mikä koitti, kun kerroin että muutetaan Jalasjärvelle! Sitten kun kysyin koko porukalta, että kuinka moni tietää missä Jalasjärvi sijaitsee, niin yksi nosti kätensä Jukan lisäksi -yeah! Ja siinä tuli myös todistettua miten stadilainen sitä itse ja omat kaverit onkaan, kun rakas ystäväni ja kaimani kysyi ”toimiiko siellä wi-fi?”. Kaikki näyttää siis tosi hyvältä! Mut hei kokemuksiahan sinne mennään hakemaan. Tai hakemahan, niikuu pohajalaaset sannoo (jos olet sieltä päin kotoisin ja luet tätä, niin älä pliis loukkaannu, tiedän, tiedän mun murre on yhtä hyvää kun Madonnan brittiaksentti).

Onneksi heinäkuussa saadaan hetki aikaa olla mökillä ja valmistautua rauhassa muutoksiin. Elokuussa me siis muutetaan – eli jos haluat nähä mut vielä ennen kun lähetään, niin nähään <3! Onkohan se muuten ookoo, et sanon Jalasjärveä landeksi? Mulle lande voi tarkottaa mökki landea ja sit maaseutu landea, mut siis maaseutu lande on eri kuin mökki.. Me ajateltiin muuten aloittaa siellä heppa ratsastus (sori Vilja heppa ratsastuksen opettaja, tiedän, riittää että sanoo vain ratsastus!) ja shakin peluu. Odotan oikein innolla, että pääsen rökittämään Jukan mm. kaikessa. Huom. en ole kilpailuhenkinen. 😀

Näihin oikein selkeisiin ja jänniin tunnelmiin tältä erää!

-Hanna
Huom: tsekkaa kartta alla! Ollaan aika lähellä Ähtäriä, eli siis pandoja!<3 Ja hauska, koska teininä olin irc-galleriassa ja olin jo silloin tosi ’hauska’, niin laitoin ’Kotikaupunki’ -kohtaan, että asun Ähtärissä. Pitää siis oikeesti olla tosi tarkka mitä sitä tässä elämässä oikein tekee! 😀 Tossa muutenkun perehdyin JUST lisää Jalasjärveen, niin iski jälleen slaagi.. siellä on joku 7000 asukasta.. stadissa joku yli miltsi. Mikä on moneen verrattuna tosi vähän, mut entä toi 7000? Okei okei mä relaan, se on kaunis mesta ja siel on ihania ihmisiä ja paljon mm. puita!

karta_Natura
Tehtävä: etsi Jalasjärvi

 

 

Ajatukset = minä?

Moikka!

18010906_10155312002502958_539757067757353632_n

Tänään haluan kirjoittaa hieman ajatuksista ja tunteista ja siitä kuinka monesti niihin sulaudumme. Ja myös tuoda esille, että löytyy hyviä harjoituksia, jottei liikoja niihin samaistuisi. Hyviä vinkkejä olen löytänyt kognitiivisen käyttäytymisterapian ja hyväksymis- ja omistautumisterapian menetelmistä, joita olen harjoitellut kirjasta Joustava mieli (Arto Pietikäinen). Kirjasta innostuneena, lähdin tätäkin artikkelia kirjoittamaan.

Ajatukset ja tunteet. Siinä vasta sanat! Onko ajatukset ja tunteet ne, jotka tekee meistä meidät? Ovatko ne jotain sellaista, mitä ei voi muuttaa, vaan ovat totuus, koska niin on aina ollutkin? Oletko sinä sanasi? Oletko sinä sama kuin tunteesi? Mielenkiintoisia kysymyksiä. Varmasti jokainen meistä käyttäytyy monesti tunteisiin ja ajatuksiinsa sulautuneena = ostat ikään kuin pelko-mielesi tuottaman ajatuksen ja muotoileman tunteen = olet yhtä niiden kanssa, jolloin käytöksesi muuttuu ajatukseen/tunteeseen reagoiden. Ajatuksiin sulautuneena, ei kykene näkemään eroa itsensä ja ajatusten välillä, unohtaa että on itse omien ajatustensa tuottaja. Jos päälle puskee stressi, huonontuu loogisen ja tarkan ajattelemisen kyky. Yleensä mieli yrittää ratkoa ongelmia, joita ei ole vielä olemassa (paitsi omassa päässä). Kun tunteet ja käytös ottaa tästä otteen, niin lähdetään kyseistä ajatusten luomaa ongelmaa tuomaan konkreettiseen maailmaan ’todeksi’. Siksi esimerkiksi monet, jotka ovat samaistuneet liioin omiin ajatuksiinsa, saavat helposti ongelmia aikaan ympärillään (koska heillä ne on tosia jo mielessään). Tämän takia on hyvä harjoitella katselemaan ajatuksia mielen tuotoksina, ikään kuin kohdata ajatukset niiden tuottajan näkökulmasta. Minulla onkin kertoa tästä omakohtainen esimerkki nimeltä: Mustasukkaisuus.

Mustasukkaisuus. Ajatukset pelottelevat yleensä toistaen menneessä olleita kokemuksia ja näin värittävät todellisuutta. Saattaa jopa ajatella niiden tuottamaa tunnetta ”intuitioksi”. Nyt ei kuitenkaan mietitä aikaisempia asioita, vaan kyseistä hetkeä. Elikäs oltiin miesystävän kanssa ohjaamassa yhdessä ja hänen edessä sattui olemaan nainen (en kokenut häntä millään tavalla itselleni uhaksi, enkä koe oikeastaan kenenkään muunkaan olevan, eikä mun miesystävä tällaiseen koskaan anna oikeaa huolta). Vähitellen päähäni alkoi pulppuamaan erilaisia ajatuksia: ”se vaan tujottaa sitä”, ”toi nainen haluaa koko aika sen huomion”, ”se on paljon laihempi kuin minä, ehkä mun pitäis olla pienempi sitten se ei kattois ketään muita” (miksi? en tiedä, sillä oma kokoni ei ole itselleni ongelma..eikä hän edes katsonut tätä naista sen enempää kuin ketään muuta), ”tossa naisessa on varmasti kaikki se, mitä mä haluan olla”…. Ihmeellisiä ajatuksia, ja niitä vain tuli ja tuli ja tein kaikkeni, jotta pystyin todistamaan olevani oikeassa. En edes halua tietää, miltä oon näyttänyt sieltä sivusta, kun oon antanut ajatusteni värittää todellisuutta. Huomasin kuitenkin, että oma riittämättömyyden tunteeni nousi pintaan ja sen tuomat muut ”puutteet” itsessäni. Asioita, joita haluan itseni ulkopuolelta tai asioita joihin koen esimerkiksi ”hyvinvointi” sarjojen/lehtien/kirjojen painostavan (=täydellisyyteen, jota tämä kyseinen nainenkaan ole). Sain kuitenkin itseni pahanteosta kiinni. Kuljettajan sijaan, samaistuin matkustajaan; kulkuväline jäi seisomaan ja oli vailla suuntaa. Tajusin, että ajatukseni rupesivat luomaa omaa tarinaa, jota sepitin heikkouksistani käsin. Oli mentävä hetkeksi itseen, sulkea silmät ja ottaa oma tila, yhteys hengitykseen = en ole ajatukseni, en ole yhtä kuin tuntemukseni. Minä olen kuljettaja ja ajatukset kuin tunteeni ovat matkustajiani. Minulla on valta siihen mitä ruokin. Minulla on myös vastaus siihen, että miksi ruokin juuri niitä. Minä päätän suunnan ja sitä valottaa arvoni.

18010336_10155312002312958_8456729708328412634_n

No homma eteni niin, että sain itseni koottua ja tajusin, että siinä ei oikeasti ollut yhtään mitään (ajatella, vaikka mielessä olin jo ajatellut, että kuinka paljon paremmin he sopisivat yhteen kuin me :D). Naisen vieressä sattui olemaan miesystävän miespuolinen kaveri, jonka kanssa ovat aikaisemmin tehneet yhdessä vastaavia juttuja – tätähän en halunnut nähdä ajatuksiini sulautuneena. Tunnin loputtua sanoin asiasta miesystävälleni ja puhuttiin siitä. Vaikka olinkin saanut ajatukseni rauhoitettua, niin silti yritin miehestä repiä irti jotain, mikä olisi todistanut ajatusteni olevan oikeassa. Mulle on todella tärkeää, että puhun noista asioista, koska muuten saattavat tulla heikommalla hetkellä pintaan lisäten bensaa liekkeihin (lisäksi epävarmuuksissani saattanut ruokkia niitä enemmän vaikka olisinkin käynyt asiat läpi itseni kanssa). Ikävää on, jos ei puhu (vaikka kuinka nolottais tai ei viitsis) ja mieleen jää pörrää edes pienen pieni ”entä jos” -ajatus. Joten mieluummin sanon kaiken heti kun olen valmis ja pystyn samalla kehittymään paremmaksi kuljettajaksi ja parisuhde ei kärsi turhasta mielen höpötyksestä (pms-oireet on täysin eri asia…). No joo, kyllä mä siitä Jukkaa kiusottelin vielä, mutta tärkeetä on myös se, että voi heittää asiasta läppää: olla ottamatta itseään liian tosissaan. (lopussa tehtävä, jonka avulla voit harjoitella omien ohjaavien ajatusten eriyttämistä).

Tällaisissa tilanteissa on tärkeää muistaa, että ajatukset ohjaavat käyttäytymistä huomaamattamme. Siksi koen tärkeäksi sen, että harjoittelee tunnistamaan erilaisia ajatuksia ja niiden tuomia tuntemuksia ja muokkaamaa käytöstä. Ajatuksilla on suuri voima ja vaikka kuinka uskoisi omaan ”näppi tuntumaan” on hyvä muistaa, että me ei monesti keretä edes huomaamaan, kuinka ajatukset on meitä jo muokanneet. Joskus olen mennyt ohjaamaan ajatuksella ”olen täys paska enkä osaa yhtää mitää” ja tämän ajatuksen ansiosta olen niin tuntenut ja näin saanut käytöksen ylivirittyneeksi, ei ole pystynyt olemaan rento (mitä ohjatessa normaalisti olen).  Sitten olenkin repinyt jokaisen merkin siitä, että asiakkaatkin ajattelevat näin, tehden ihan vain ajatusteni ansiosta oloni  tukalaksi (ja sitten saankin kauniin kiitoksen tai hyvän palautteen). Vastaavissa tilanteissa on hyvä muistaa seuraavanlainen vinkki: ”olen täys paska” => ”minulla on ajatus, että olen täys paska”. Näin saadaan ajatus itsestämme erille ja pystymme tarkkailemaan sitä etäämmältä. Nämä ajatukset saattavat tulla mistä vain, varmasti itselläni ollut kyse vertailemisesta ja liian korkealle kurottelemisesta. Apuun tulee myös se, että on tehnyt omat arvot selviksi ja käyttäytyy niiden mukaan; tällöin pohja on kunnossa ja vaikka olisikin huonompi päivä, niin arvot pitävät meiningin paremmin paketissa. Esimerkiksi mustasukkaisuus tarinassani omat arvoni tuli  esille keskustellessani Jukan kanssa. Eli ajatukset eivät saaneet yliotetta, vaan pohjani (arvot) auttoivat minua toimimaan paremmin.

17991917_10155312002757958_7992709898618589281_n

Loppuun haluan vielä sanoa tämän: me näemme toisissa vain niitä asioita, joita meissä on. Tämä voi alkuun tuntua karsealtakin.. en oo yhtään samanlainen kuin se henkilö, joka ottaa mua tällä hetkellä syvästi pattiin. Mutta, siinä se kasvupaikka piileekin; mikä hänessä ottaa pattiin ja miksi? Mitä en pysty itselleni myöntämään, mitä piilottelen tai mitä pelkään/luulen olevani? Onko toisella ihmisellä vastaavia epävarmuuksia kuin minulla? Ruokkiiko hän jotain sellasta piirrettä minussa, jota haluan työstää paremmaksi? Tässä kohdassa siis sijaitsee; valitse parempi seura. Ajatuksiin samaistuneena ohjautuu paikkoihin/henkilöiden luo, jotka auttaa sinua pitämään vastaavat ajatukset yllä -> saattaa toimia arvojaansa vastaan, pysyttäytyen epämukavassa tottumuksen takia. Muutos ei tule olemaan helppo, mutta vaivan väärti. Se on sinun kasvusi ja siinä ei ole uhreja eikä syyllisiä. Siinä on vain ajatuksia joihin on liioin sulautunut ja antanut niiden värittää tunteita ja ohjata käytöstä. Tämän oivallettuani olen saanut aikaan mahtavia muutoksia ja olen yhä varmempi tietyistä asioista, joista haluan päästää irti – kiitollisin mielin (näin en kanna samaa mukanani). Elämääni on ilmentynyt upeita ihmisiä (ja TIETYSTI minulla on mahtavia, ihania, upeita ihmisiä jo entuudestaan vierelläni) ja ne puolet itsessäni, joihin en aikasemmin uskaltanut luottaa ovat päässeet kasvamaan ja olen vahvistunut aivan äärettömän paljon. Eikä tuota ongelmia myöntää, jos on huono päivä, kaikki vatuttaa, epäilee itseään, tuntuu että mistään ei tuu mitään ja usko omaan on koetuksella. That’s life!

Niin ja, kehu toiselle ei ole pois itseltään.. se on lisää niin toiselle kuin itselleen -> näkee sen mitä jo itsessään on…. 🙂

Mahtavia oivalluksia viikkoosi!

Hanna 🙂

”Ohjaavat ajatukset ja niiden eriyttäminen -tehtävä (s.115, Joustava mieli / Arto Pietikäinen):

Tavoite: oppia tunnistamaan, miten ajatukset pyrkivät ohjaamaan käyttäytymistä myös arvojen vastaiseen suuntaan.

Ohjeet: täytä alla olevat kysymykset ja seuraa siinä olevia ohjeita. Valitse jonkin ajankohtainen stressaava tilanne.

1.Missä tilanteessa mieli alkoi tuottaa stressiajatuksia?

-> stressaava tilanne, joka on sinulle hankala, voi olla menneisyydessä, nyky-hetkessä tai tulevaisuudessa. Kuvaa lyhyesti asia, jonka kanssa kamppailet. Ole konkreettinen.

2. Millaisia ajatuksia tunnistat?

-> epämiellyttäviä ajatuksia, joita edellä kuvatussa tilanteessa viriää: esim. jyrkän vaativia (täytyy, pitäisi…), jyrkkiä arvostelevia ajatuksia itsestä, muista, maailmasta, oman selviytymisen aliarviointia (”en kestä sitä…”), mustavalko-ajatuksia, yliyleistämistä, ennustamista, hyödyttömiä uskomuksia murehtimisesta.

3.A. Millaisia seurauksia on sillä, jos uskot ajatukseen?

-> poimi kohdasta 2 jokin ajatus, johon sinulla on taipumus uskoa. Miten käyttäydyt, kun uskot ajatukseen?

3.B. Millaisia seurauksia on sillä, jos et usko ajatukseen?

-> Miten käyttäydyt, kun et usko ajatusta ja toimit arvojesi mukaisesti?

4. Miten haluaisit toimia tuossa tilanteessa? Mikä on tavoitteesi, jos voisit toimia arvojesi mukaisesti piittaamatta huoliajatuksista ja tunteista?

Kommentti: huomaatko, milloin ajatustesi seuraaminen ja totteleminen voi johtaa ongelmalliseen käyttäytymiseen? Opettele itse valitsemaan, miten käyttäydyt, olipa ajatus millainen tahansa.”

Seuraa iloasi

img_20170108_185021_655

 

Minä jälleen täällä moi. Näpit on syyhynny palata blogin ääreen, mutta ollut vaikea aloittaa kirjoittamista. Blogin kirjottaminen on mulle kuitenkin sen verran uusi asia, ettei ole tavaksi asti tullut ja epävarmuus omia tekstejä kohtaan on suuri. Olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt, kun ihmiset ovat kyselleet uusien artikkelien perään ja pyytäneet joskos kirjottelisin taas jotakin. Tuntuu hyvältä, mutta oudolta :D. Kertoilen alkuun hieman kuulumisia, seuraavissa postauksissa syvennän aiheita.

Viimeksi oon kirjoitellut elokuussa 2016, kun palasin takaisin Thaimaan matkalta. Olin siellä silloin kuukauden vapaaehtoishommissa. Matkan jälkeen oli hieman outo olo, sillä olin alkanut kyseenalaistamaan asioita oikein olantakaa. Oma kasvu oli pysäyttämätöntä, mutta ristiriitaista. Tilanne kyllä rauhottui hiljalleen. Suosittelen lämpimästi kaikille tuollaista kokemusta, joka järisyttää omia asenteita, luuloja, ajatuksia ja pääsee näkemään aivan toisenlaista elämää – miten vähän loppupeleissä tarvitaankaan.

Ennen matkaa olin aika väsynyt. Ei se oikeastaan väsymystä niinkään ollut, vaan olin lukossa, tukossa, tiedättekös niin kun jumissa? Tuntu, että ei tee nyt ihan oikeita asioita ja kaipaa virkistystä. Olin myös aloittanut tapailemisen ja se jos jokin värisytti mua kaikella tapaa. Olin varma ettei meidän juttu tuu kestää pitkään, niinhän se oli jo muidenkin kanssa pitemmän aikaa mennyt. Mutta toisinhan siinä kävi. Vaikka kuinka yritin karkottaa ja työntää toisen pois. On kyllä käyty läpi niin avoimet keskustelut poikaystävän kanssa että huhhu. Siinä kaikessa hiljaisuudessa molemmat haavoittuvaisina kohdaten toisensa, kumpikaan toistaan parempi tai virheettömämpi. Kun on avannut kiukun ja tavan reagoida tiettyihin asioihin, on päässyt huomaamaan asioita itsestään. Kuinka projisoi omia pelkoja, menneitä kokemuksia, epäilyjä, riittämättömyyden tuntemuksia toiseen. Olisi liian helppoa mennä sieltä, missä muissa on vika ja itse uhri. Kun uskaltaa myöntää asioita itsestään ja puhua ne toiselle ihmiselle ääneen pääsee vahvistamaan itsetuntoaan; ei tarvitse piilotella omaa keskeneräisyyttä. Eikä tässä ole päästy auvoiseen tilaan, jossa ei tulisi ikinä haasteita/vaikeuksia vastaan. Parisuhde vaatii työtä siinä missä ihminen itsekin. Upein oivallus on ehdottomasti ollut se, että ’riita tilanteissa’ on kaksi ihmistä tunteineen ja ajatuksineen – ei vain minä ja minun. Jäättää oman kiukkunsa tullakseen toista vastaan. Ja huomaa, että on taas mennyt menneisiin ja reagoi sitä kautta tai asian olevan vaan väärinymmärrys molempien puolelta. Ja jos tuntuu, että toinen ei ymmärrä ottaa jotakin huomioon, keskustellaan siitä ja yhdessä mietitään, kuin raivotaan yksinään.

Hetken päästä paluuni jälkeen oli mulla soveltuvuustestit kouluun, johon olin hakenut päivää ennen kuin lähdin matkalle. Hain kouluun siksi, koska halusin enemmän työkaluja lasten kanssa työskentelemiseen ja jotain uutta. Noh, pääsin kouluun ja lähdin koulunkäynti ja aamu- ja iltapäiväohjaaja tutkintoa suorittamaan. Oppiminen jo alusta on ollut taattua. Kouluttaja on niin erinomainen ja aiheet niin äärettömän mielenkiintoisia, että se jumi joka oli tullut kaikkosi kyllä samantien. Kolmen viikon intensiivisen opiskelun jälkeen, siirryttiin peruskouluun työharjoitteluun nyt kesäkuun alkuun asti. Olen siellä toiminut jo kolmessa eri luokassa, kahdessa inkluusio luokassa (eli jossa erityisen tuen oppilaat ja normaalit oppilaat sekaisin) ja erityisluokassa. Tällä hetkellä kolmas tutkinnon osa lähentelee loppuaan ja pian alkaa viimeinen tutkinnon osa. Neljänä päivänä viikosta me ollaan peruskoulussa aamusta iltapäivään ja yhtenä päivänä viikosta on koko päivän kestävä luento.

Kouluun meneminen on ollut erittäin hyvä valinta, vaikka sitä epäilinkin (varsinkin taloudellinen puoli). Mulla ei niinkään ole tavoitteena työskennellä jatkossa tällä alalla, vaan käyttää oppimaani ja kokemaani muihin asioihin. Kun on päässyt työskentelemään vuoden verran haastavassa ympäristössä monien ammattilaisten tukemana, on oppiminen ollut kolminkerroin tehokkaampaa kuin pelkkä teorian pänttääminen. Olen saanut aivan mieletöntä palautetta ammattilaisilta, joita kunnioitan suuresti. Olen myös antanut palautetta ja tuonut kunnioitukseni esille. Ja jos joku luulee, että hyvän palautteen saaminen tai antaminen nostaisi jotakin nestettä päähän, niin ei todellakaan. Vaikka saankin hyvää palautetta työstäni ja asenteestani, niin ei tässä mikään päähän nouse. Hyvän palautteen saaminen auttaa jaksamaan, motivoi kehittymään, innostaa tekemään, harjoittaa itsensä kunnioittamista, kasvattaa kunnioitusta muita kohtaan ja ohjaa parempien tapojen äärelle. Se selkeyttää hyvin paljon. Se on ketjureaktio; olen alkanut selkeämmin huomaamaan toisten vahvuuksia ja tuon niitä vaivatta esille. Tästä on päässyt oivaltamaan yhteistyön tärkeyden.

Työskentely liikunnanohjausten parissa on myös jatkunut. Tämä koulu on tuonut mulle ihan erilaista ammattitaitoa liikunnanohjaukseenkin, eli siis edelleen; loistava valinta. Itsevarmuus on kasvanut sille tasolle, että voi ihan kivutta myöntää välillä olevansa epävarma eikä mennä siitä mitenkään solmuun. Ja kysyä A P U A ja palautetta. On päässyt myös oppimaan laadukkaasta työnteosta, sillä on ollut paljon työnohjauksen ja arvioinnin parissa. Selkeistä rajoista, työnkuvasta, ohjauksesta, koulutuksesta.. Selkeydestä yksinkertaisuudessan. Selkeys on ammattitaitoa, itsetuntemusta, tilannetajua. Vaatia saa ja pitää, mutta esimerkiksi työnantajan tulee rajata työntekijälle selkeät työnkuvat, jotta voi vaatia häneltä yhtään mitään. Ja mun mielestä työntekijän tulee osata vaatia itseltään hyvää työtä, eikä ”mä oon vaan töissä täällä” -asennetta. Että ihan kun kaikki olisi itsestäänselvää.

Tässä näin lyhykäisyydessään siis tämän hetkiksestä elämästäni; parisuhde, opiskelu, työt, treenit, ystävät. Ihan mielettömän hyvä sekotus, näin kehityksen suhteen. Vaikka toki on ollut kaikenlaisia oloja, väsyttäny, turvottanu, vituttanu, valittanu, ummettanu… silti kaikki on ollut sen arvosta – ja siis tietenkin, oli elämäntilanne mikä tahansa, niin elämään kuuluu skaala erilaisia tunteita ja tuntemuksia. Ne auttavat kehittämään tunteiden säätelyä ja niiden kohtaamisia. Ilman poikaystävää, lemmikkejä ja hyviä ystäviä en todellakaan jaksaisi. Tällä tahdilla on unenlaatu hieman kärsinyt, mutta heti kun oon oikeesti valmis antaa senkin parantamiselle aikaa, niin varmasti muutoksia tapahtuu. Valittaminen on välillä vaan niin helppoa. Oon päässyt harjoittelemaan sitä, etten lähde jokaiseen ihan kivalta kuulostavaan juttuun mukaan – koska loppupeleissä se ottaa enemmän kun antaa. Oppi ja kasvu on ilo. Virheitä tehdään ja ne kuuluvatkin kehityksen polulle. Niitä toistetaan, kunnes ne sisäistetään. Arvatkaa vaan, miten mahtavaa oli kuulla erityisluokanopettajan (alalla yli 30 vuotta), jota kunnioitan suuresti sanovan näin ”mun tulee osata selittää sulle, miksi teen tai sanon jotain. Mä teen virheitä, eikä mun totuus ole absoluuttinen. – – mä oon hyvä monissa asioissa, mutten erinomainen missään.”

Hauskaa viikonloppua!

Hanna 🙂