Onnistumisia ja kompastuksia

Täällä porskutellaan eteenpäin! Huijaisin jos sanoisin, ettei stressiä ole ollut – on. Kuitenkin hyvä muistaa, että a) stressi on myös hyvä asia, b) kivat, jännät ja uudet asiat voivat lisätä stressiä myös, c) joskus tulee täysin odottamattomia ylläreitä eri suunnista ja d) PMS. No words needed.

Maanantaina riitti tehtävää ja menoa. Aamu alkoi perusteellisesti joogalla ja rentoutumisella. Kahvia koneeseen ja työn ääreen (toimin toimistotöiden suhteen parhaiten aamuisin, vaikka ne jatkuukin osissa iltaan). Nopea taukojumppa väliin ja valmistautuminen haastatteluun. Kunnallissanomien toimittaja tuli tekemään kehittämästäni Tietoinen Temmellys -konseptista jutun. Haastattelu oli oikein mieluisa, keskustelua olisi voinut jatkaa iltaan asti! Haastattelusta lähdin ajamaan Seinäjoelle joogakoulu Sanmayaan tuuraamaan flowjoogan ja google mapsin avulla tein kotimatkasta sekavan ja vaivalloisen. En tajua miten google maps ohjaa kääntymään yhtäkkiä kohdasta, missä on aidat molemmin puolin, tai sitten vaihtaakin reittiä paljon pidempään? Pieni raivoaminen, ”kiroilujooga”, siihen väliin, vannominen tuhannennen kerran etten enää koskaan aja yhtään minnekkää, enkä VARMANA käytä google mapsia. Hetken hiljaisuuden ja hengittelyn jälkeen rupesin naurujoogaamaan ja mantraamaan – ihan uskomatonta miten noinkin yksinkertaisilla asioilla pystyy nollaamaan tilannetta! Se vain kaipaa hieman viitseliäisyyttä, heittäytymistä ja asiasta irrottautumista.

Tiistaina tuli ikävähkö meili asiasta, mikä ollaan totaalisesti unohdettu. Meinasin stressaa sen johdosta itseltäni about 2 vuotta eliniästäni pois, kunnes menin metsään (eli takapihalle) hengittelemään ja kirjoitin nousseita fiiliksiä ylös, jotta pystyin kyseenalaistamaan niiden totuudellisuutta. Meilin ansiosta tuli kuitenkin kiirus tiettyjen asioiden kanssa. Nyt kun omat resurssit on tiukasti kiinni jo monessa muussa asiassa, kyky ottaa vastaan työnmäärää lisääviä ylläreitä on ymmärrettävästi huonompi. Teen tällä hetkellä enemmän mm. rentoutumista ja yinjoogaa, kuin koskaan ennen, enkä halua edes miettiä minkälainen olo olisi ilman näitä. Mitä enemmän on jotain tiettyä, sitä enemmän on lisättävä siitä palautumista – eikä niin, että porskutellaan eteenpäin ilman lepoa. Lepo ei ole ”sitten kun” -juttu, vaan joka päivän asia.

Oon syystä fokusoitunut hyvään, positiiviseen ja kantavaan – en kuitenkaan kiellä negatiivisempia tuntemuksiani, vaikken anna niille valtaa. On tullut vastaan latistavia, ahdistavia ja voimia vieviä tilanteita (kyse ei ole nyt salista, sillä meillä molemmilla on yhdessä ja erikseen monta muutakin rautaa tulessa). En kuitenkaan päästä itseäni looppiin, missä kelaan, et ei tästä tuu mitään tai tuntuu omat ja toisenkin rahkeet loppuvan – TAI sitä asennetta, missä puhutaan mm. näin: ”miks aina mulle”. Niille ei ole käyttöä tässä hetkessä. Kysymys onkin, miten tästä eteenpäin? Unohtamatta pysähtymistä ja syvään hengittelyä. Samasta hetkestä löytyy kuitenkin myös kiitollisuutta, rakkautta, onnea, rauhaa, naurua ja iloa! Meillä on nyt iso mäki kivuttavana, mutta me päästään sen yli. Matkassa meillä on paljon onnistumisia ja hyviä juttuja, eli ei anneta näiden haasteellisempien (opettavaisten), ikävempiä tunteita herättävien asioiden syödä muualta iloa! Yksi iso pilvi ei peitä valoa! Ja on ennen muuta rikkaus elää läsnä elämän kaikkien sävyjen kanssa.

”Uusien ideoiden tai viisauksien opiskelusta ei ole mitään hyöytyä jos et sovella niitä käytäntöön. Kirjojen lukeminen tai esitysten kuuntelu saattaa tuoda elämääsi hetkellisen energiapuuskan, mutta ne eivät aikaansaa pitkäaikaisia tai pysyviä vaikutuksia.”

Olen tässä hetkessä syvästi kiitollinen kaikista niistä opettavaisista ja kasvattavista kolhuista&kokemuksista, mitä olen elämäni aikana saanut – ne on olleet täällä vain vahvistamassa mua. Erityisesti sisälläni olevasta sisusta ja armeliaisuudesta, mitkä ovat nousseet nyt kunnolla esiin. Keskittymisestäni siihen, mitä haluan, vaikka väsyttäisikin. Myöskin NLP:stä (once again) ja ihmisistä tarinoineen, mihin sain tutustua. Onnellinen, että olen löytänyt joogan ja mindfulnessin. Harjoitellut siis hyviä tapoja, jotka auttavat haastavissakin tilanteissa viemättä extra voimia. Tehnyt hyviä valintoja, vaikka olisinkin saattanut niitä välillä vastustaa – tai ne olisivat tuntuneet liian vaivalloisilta tai se yleisin; ei oo mun juttu. Kiitollinen Jukan ja mun loistavasta yhteydestä ja tavasta kommunikoida. Kun me keskustellaan toistemme kanssa, me ollaan läsnä ja kuunnellaan, eikä niin, että kuunnellaan vain vastatakseen. Kun puhutaan toisen asioista, keskitytään niihin, eikä toinen ala puhumaan omistaan. Ja annetaan olla silloin, kun ei ole vielä aika käydä asiaa läpi. Ollaan läsnä toiselle ja tuetaan. Mutta ennen kaikkea niin tajuttoman otettu siitä, miten upeita asiakkaita ja työntekijöitä meidän salilla on ja miten suuri voimavara heidän läsnäolo on!

❤ Haasteet opettaa. Ennen muuta ne auttaa meitä löytämään niitä upeita asioita sisältämme, joita emme ole edes tajunneet etsiä.

❤ Kiitollisuus, ilo ja nauru eivät kuulu vain hyviin päiviin! 

❤ Vähemmän itsekeskeisyyttä, enemmän me-henkisyyttä! Meillä on Jukan kanssa niin super-tiimi, että mennään läpi harmaan kivenkin! Together we can make it better!

❤ Toisen kuuntelusta ja auttamisesta on monesti apua myös itselleen, ollaan täällä siis toisiamme varten! 

-Hanna 🙂